E:6.3 Alkuperä

E:6.3.1 Alkuperä nimeämisperusteena nimistössä yleensä

Alkuperä nimeämisperusteena on sinänsä toimiva nimeämisperusteluokka kaikessa nimistössä ja appellatiivistossa. Alkuperään viittaavia ilmauksia on henkilönnimissä runsaasti, esimerkiksi Muhoksen Mimmi, Jussi Venäläinen ja Simo Hämäläinen. Näistä toki huomattava osa on joko tilapäisiä tai leksikaalistuneita. Tuotemerkkinimistössä taas hyvin tyypillistä on esimerkiksi paikannimien käyttäminen nimenä tai nimen osana, kuten Koskenkorva, Pohjanpoika, Wartburg, Nokia ja Karjala. Kulkineiden nimeämisperusteeksikin alkuperä sopii hyvin, koska kulkineet liikkuvina ja irtaimina esineinä aina tulevat jostain.

Paikannimissä asia ei ole niin yksinkertainen, koska paikat eivät samalla tavoin liiku. Suomalaisessa nimistöntutkimuksessa vallalla olevan paikannimistön luokittelumallin mukaan alkuperään viittaavat nimet kuuluvat luokkaan 42: käyttö, tekeminen, alkuperä. Alkuperä voidaan kuitenkin ymmärtää (totuttua) laajemminkin. Jos esimerkiksi Leivolan talo ostaa naapuriltaan Huhtalalta pellon ja pellon nimeksi vakiintuu Huhtalanpelto, nimi kaiketikin viittaa pellon alkuperään. Samoin jos esimerkiksi Paitapelto tarkoittaisi peltoa, joka on ostettu yhdellä paidalla, nimi viittaisi hankintatapaan ja kuuluisi samaan ryhmään. Samoin maankohoama-alueiden vesistönimen kaltaiset peltojen ja metsien nimet kuvaavat myös nykyisellään paikan alkuperää, vaikka ne voidaan nähdä myös metonyymisinä siirrynnäisinä. Esimerkkejä tästä nimityypistä on mm. Katariina Hietamäen lisensiaatintyössä (1998). Selvimmissä tapauksissa alkuperän käsitettä voisi ehkä käyttää myös joidenkin liitynnäisnimien analyysiin sentapaisissa suhteissa kuin Oulujärvi → Oulujoki.

E:6.3.2 Kulkineen alkuperään viittaavien nimien alajaottelusta ja itse analysoidut nimet

E:6.3.2.1 Mitä alkuperä voi tarkoittaa?

Alkuperään viittaaviksi luokitellut epäviralliset kulkineennimet on jäsennelty seuraavasti:

• alkuperämaa
  • suorasanaisesti ilmaistuna (ml. asukkaannimitykset)
  • metaforisesti henkilönnimen kautta
  • metaforisesti paikannimen kautta
  • metaforisesti tuotteen kautta
  • metaforisesti rahayksikön kautta
  • muun metaforan avulla
  • alkuperämaan kielen morfofonologisten erityispiirteiden avulla
• valmistuksellinen alkuperä (esimerkiksi entinen merkkinimi tai tehdas)
• muunlainen alkuperä (ostopäivä, hankintapaikka ym.)
• käyttömaa (maa, jossa kulkine on tavallinen)

Kulkineen alkuperä tarkoittaa tyypillisesti sitä maata, jossa kulkine on valmistettu. Tähän alkuperään voidaan viitata sekä suoraan alkuperämaan nimeä tai asukkaannimeä käyttämällä (Hollannin Lada, polakki) tai metaforisesti hyödyntämällä jotakin alkuperämaahan liittyvää henkilönnimeä, rahayksikköä, tuotetta tai jotain tunnettua paikkakuntaa (Raisa, ruplahymy, Hapankaalihakkuri, Kölnin Ford). Paikkakuntametaforaa hyödyntää erityisesti sanaliiton muotoinen paikannimen genetiivistä ja metaforisesti käytetystä merkkinimestä koostuva erikoinen Uhtuan Buick -nimityyppi, joka käsitellään erillisessä katsauksessaan E:6.3b. Alkuperämaata voidaan ilmentää myös käyttämällä alkuperämaankielistä nimeä tai varioimalla nimeä morfofonologisesti kohti sitä mielikuvaa, joka nimeäjällä tai hyväksymiskierroksella nimeä mukailevalla on alkuperämaan kielestä. Kuvaavia esimerkkejä ovat Lada Samara → Samarushka ja Volkswagen → VW → Fauvee sekä Mercedes-Benzille keksitty nimi Überwagen.

Kulkineen alkuperänä voidaan myös nähdä toinen automerkki tai malli. Monesti tähän ryhmään kuuluviin nimiin on päädytty autotehtaiden fuusioituessa tai vaihtaessa omistajaa tai nimeä. Esimerkiksi Nissan-merkkisiä autoja nimitetään Datsuneiksi, koska Nissan-tehtaiden tuotteita myytiin Suomessa Datsun-nimellä aina vuoteen 1983 saakka. Vastaavalla tavalla Case-merkkisiä traktoreita voidaan kutsua Natikoiksi, koska tunnettu International Harvester -maatalouskonemerkki fuusioitui Casen kanssa. Toisen maailmansodan loppuun liittyneet autotehtaiden ja -mallien siirtymiset uusille omistajille loivat joitakin nimiä, kuten myös autojen lisenssivalmistus eri maissa.

Tässä nimeämisperusteittaisessa jaottelussa olen ymmärtänyt alkuperän käsitteen varsin laajasti. Katson myös sellaisten nimien ilmaisevan kulkineen alkuperää, jotka on annettu kulkineen edellisen kotipaikan mukaan (Arra) tai kulkineen taloontulopäivän mukaan (Ilona). Kaiken kaikkiaan kulkineen alkuperään viittaavia nimiä on aineistossani 404 .

E:6.3.2.2 Maantieteelliseen alkuperään (lähes) suorasanaisesti viittaavat nimet

Alkuperään suorasanaisesti viittaavat kulkineennimet ovat tyypillisimmillään kaksiosaisia nimiä, joissa alkuperä ilmaistaan määriteosassa edusosan kuvatessa kohdettaan muutoin (ameriikanlaiva, Espanjan ampiainen, jenkkipelli, Idän nopein, kiinamopo, neukkuauto, Saksanajokki, Tsekkibemari).

Yksiosaisia johdosmuotoisia on aineistossa muutama, mutta niissä on kuitenkin usein jonkinlainen adjektiivisuudesta juontuva ellipsin sävy (Baijerilainen, Reiniläinen, jaappanilainen). Varsinaisia yksiosaisia nimiä on muutama (japsi ∼ japski 'japanilaisvalmisteinen kulkine', jenkki 'yhdysvaltalaisvalmisteinen kulkine' ja euro 'eurooppalaisvalmisteinen kulkine'), ja ne voivat toimia paitsi itsenäisinä myös edus- ja määriteosina (japsipaku, siipijenkki, eurojenkki).

Suorasanaisesti alkuperämaahan viittaaviksi olen lukenut myös ne nimet, jotka sisältävät saman maan kansalaisesta käytetyn arkityylisen etnonyymin (polakki, hurri, ryssä, sakemanni); tällaisia kulkineennimiä ovat mm. Amerikaano, Ryssänkone ja Sakemanni-Hävittäjä. Tällaista kulkineen alkuperämaahan viittaamista saman maan kansalaisen nimityksen kautta voidaan toki pitää perustellusti metaforisena, mikäli oletetaan, että nämä vanhakantaiset kansalaisennimitykset ovat vain ihmisistä käytettyjä. Tämä metaforisuus on kuitenkin kovin lievää ja tällainen käyttö lienee heijastumaa -lainen-johdosten käytöstä. Näitähän voidaan suomessa käyttää niin ihmisestä kuin asiastakin (esim. venäläinen mies, ruotsalainen sämpylätehdas) ja niin substantiivina kuin adjektiivinakin. Kansalaisennimityksen ja maannimityksen välisen eron merkityksettömyyttä todistaa myös samantarkoitteinen nimipari Sakemanni-Hävittäjä ∼ Saksan-Hävittäjä '1940–45 Saksassa valmistettu Ford-kuorma-auto'.

Metaforisen ja suorasanaisen ilmaustyypin rajamailla häilyy kuitenkin kaksi Volvon 300-sarjan malleista käytettyä nimeä, Hollannikas ja Lentävä Hollantilainen. Volvon 300-sarjan mallit on kyllä valmistettu Benelux-alueella, mihin lekseemillä Hollanti viitataan. Hollannikas on kuitenkin myös tietynlainen jalkine; Lentävä hollantilainen taas on tunnettu aavelaiva, josta myös saksalaisen Richard Wagnerin samanniminen ooppera kertoo.

Selvästi tiettyyn alkuperämaahan viittaavien nimien lisäksi on joitakin ilmauksia, jotka viittaavat hieman laveammin ja ylimalkaisemmin johonkin laajempaan alueeseen, esimerkiksi Idän tyttö. Nämä olen liittänyt läheisimmän ja suurimman maan yhteyteen, esimerkiksi Idän tyttö on luettu Neuvostoliittoon viittaaviin nimiin. Muutamia nimiä taas voidaan pitää ongelmallisina alkuperämaan tarkan rajaamisen suhteen. Tulkitsen kuitenkin esimerkiksi nimet amerikanrauta ja dollarihymy USA:ssa valmistettuihin autoihin viittaavaksi, vaikka Amerikka itse asiassa onkin yli 30-valtioisen maanosan nimi ja dollaria käytetään rahayksikkönä monissa muissakin maissa. Tällaisista on huomautettu tarvittaessa nimitietokantaan sisältyvissä yksittäisten nimien analyyseissä.

Alkuperän ilmaiseminen suorasanaisesti ei ole yhtä yleistä eri alkuperämaiden kohdalla. Epävirallisen kulkineennimistön perusteella voidaan päätellä, että termi itä on tarkoittanut Varsovan liiton maita, ja nämä on hahmotettu keskenään samankaltaiseksi yhdeksi alueeksi. Länsi-nimiä ja Neuvosto-nimiä ei nimittäin juuri ole, mitä voidaan selittää usein tavoin. Lännen maat on nähty keskenään erilaisempina kuin idän, ja läntistä alkuperää ilmaisevat nimet viittaavat juuri johonkin tiettyyn valmistusmaahan. Osin tähän jakoon vaikuttaa myös Suomen geopoliittinen asema. Kun oletamme, että suomenpuhuja oleilee Suomessa, hänen länsipuolellaan on suuri joukko valtioita, mutta itäpuolellaan varsin pitkälti vain yksi – Neuvostoliitto tai Venäjä. Koska Suomen itänaapuri on suurimman osan modernien kulkineiden aikakaudesta ollut Neuvostoliitto, olisi odotuksenmukaista, että siihen suorasanaisesti viittaavia nimiä olisi enemmän. Neuvosto-nimien puutteeseen on kuitenkin joukko syitä. Ensiksikin Neuvostoliitto on kaikessa suuruudessaan ja vaarallisuudessaan ollut tabu. Toiseksi tutkimusaineisto on kerätty 2005–2007 ja 2012, kun taas Neuvostoliitto katosi maailmankartalta jo 26.12.1991. 15–20 vuoden ajanjakso, eteenpäin kiirivä maailma ja itäautojen poistuminen liikenteestä ovat vieneet vanhoja nimiä pois ihmisten mielestä. Haastattelutilanteissa kävi ilmi, että viisikymppisillä informanteilla oli usein Ladalle moniakin nimiä, parikymppisillä ei välttämättä yhtäkään. Itäistä alkuperää näytetään joka tapauksessa ilmaisevan varsin usein metaforisesti tai vain itä-sanan kautta.

Seuraavan alaotsikon jälkeen olevat nimet ilmaisevat kulkuneuvon alkuperää, mutta alkuperää ei ole tuotu esiin samalla tavoin läpinäkyväst maan tai asukkaan nimenä, vaan kulkineennimien tulkinta vaatii kulttuurista tietoa kulkineen alkuperämaasta ja sen elämästä – tai ainakin kulttuurista tietoa siitä, millaiseksi me sen täällä Suomessa kuvittelemme.

E:6.3.2.3 Maantieteelliseen alkuperään metaforisesti henkilönnimen kautta viittaavat nimet

Erityisen tyypillistä vierasperäisen henkilönnimen käyttö alkuperämaan kuvaajana on kulkineille annetuissa yksilönnimissä (mm. Alfons, Boris, Igor, Nikita, Rutsev, Raisa, Slutskaya, Vanja-eno). Yksilönnimethän ovat monesti muutenkin etunimen kaltaisia. Voitaisiinkin sanoa, että näissä nimissä personointifunktio ja ominaisuuden (alkuperän) ilmaiseminen kohtaavat (ks. Kvillerudin funktioista lukua A:3.1.3). Vierasperäisen henkilönnimen avulla alkuperää ilmaisevia nimiä on myös merkkinimissä (mm. Sergei 'Lada', Gomulka 'Ursus-traktori', Palme 'Volvo') ja mallinimissä (mm.Samara → Tamara). Kaikki tällaisia kulkineennimiä vastaavat etunimet ovat sinänsä aivan tavallisia nimiä kulkineen alkuperämaassa. Niiden valinta nimiainekseksi ei kuitenkaan ole sattuma – useimmilla nimillä on Suomessa yleisesti tunnettu kantaja, joka lienee inspiroinut nimenantajaa (esim. Alfons eli Mikko Mallikas, Boris Jeltsin, Frankenstein-elokuvien Igor, Nikita Hruštšev jne.) ja vähintään assosioituu haluttuun alkuperämaahan. Merkittäviä henkilöitä vaikuttavat olleen poliitikot, urheilijat ja muutamat fiktiiviset hahmot. Sekä merkittävien poliitikkojen että huippu-urheilijoiden tehtävä on edustaa maataan – nähtävästi myös kulkineennimissä. Yksiosaisen nimen ilmaisuvoima on hyvin tiukasti metaforan vahvuuden (monipuolisuuden) varassa, mutta henkilönnimi voi ilmaista alkuperän lisäksi muutakin. Zatopek Zetor 5511-mallin nimenä luo mielikuvan traktorista, joka etenee sitkeästi pitkiä matkoja juoksija Emil Zátopekin tapaan – Palme taas tuo mieleen pääministeri Olof Palmen murhan, joka on yrityksistä huolimatta edelleen selvittämättä. Palme siis viittaa alkuperämaan lisäksi myös jossain määrin Volvon käytettävyyteen.

Alkuperää ilmaiseva henkilönnimi voi myös olla useampiosaisen nimen määriteosana, esim. Hitlerin kosto 'Volkswagen "Kupla"' ja sen vastakohtanimi Degoullen kosto ihmiskunnalle 'Peugeot 405'.

Ulkomaisen alkuperän ilmaisemiseen henkilönnimien avulla ei aina välttämättä edellytetä, että sukunimi olisi todella ulkomainen tai yleinen – riittää, että se vaikuttaa siltä. Esimerkkejä tästä ovat Ladoista käytetyt nimet Laakotti, Laapotti ja Ladovan. Laapotti-nimisiä henkilöitä on Suomessa VRK-haun mukaan 468, Ladovaneja ja Laakotteja ei yhtäkään. Ladovan on sen sijaan slaavilainen suku- ja etunimi. Laakotti-sukunimeä ei käytännössä ole olemassa, mutta nimi muistuttaa paljon Laapottia ja kuulostaa hiukan erikoiselta, joten sekin voidaan yhdistää idän suuntaan. Laapotti on itäsuomalainen sukunimi ja myös tavurakenteeltaan itäiseksi tunnistettavissa oleva. Laapotti merkitsee murteissa tuohivirsua ja on venäläinen lainasana (← лапоть).

E:6.3.2.4 Maantieteelliseen alkuperään metaforisesti paikannimen kautta viittaavat nimet

Yksiosaisia paikannimen kautta alkuperää ilmaisevia ovat yksilönnimet Aunus, Käkisalmi, Odessa ja Vladivostok, jotka kaikki viittaavat Ladoihin. Aunuksen nimeen on vaikuttanut itäisen alkuperän lisäksi myös rekisteritunnus AUN–330, Odessa taas liittyy vanhaan Odessa-humppaan. Rovaniemen maalaiskunnasta oleva informantti kertoo autoistaan Ladakerhon keskustelufoorumilla: "– – nykyinen on Odessa, kun se on helmi Mustan meren mi hurmasi mun niin." Odessa-nimi viittaa näin siis sekä auton olemukseen että alkuperään. Kuitenkaan Aunus ei ole Aunuksesta, Käkisalmi Käkisalmesta eikä Odessa Odessasta, vaan paikannimien kautta vain hienostuneesti sanotaan, että kulkine on idästä kotoisin. Tarunhohtoisen idän pikajunan matkan päätepiste Vladivostok taas oli Neuvostoliiton itäisin merkittävä paikka ja edustaa eräänlaista äärimmäistä itäisyyttä. Yksilönnimien lisäksi Ladalla on eräs yleisesti tunnettu merkkinimi, joka on La-alkuisuutensa vuoksi luettu lisämerkityksisiin sekundäärinimiin: Laatokka. Tunnetun itäisen paikan ja siihen liittyvän alkuperänilmaisun lisäksi Laatokka-nimeä tukee läheinen Latukka-nimi; oikeastaan -kka-johtimen yleisyys kulkinenimistössä selittää Laatokan suosiota. Kuten aiemmin esitetyistä nimistä (esim. Laapotti ja Käkisalmi) on käynyt ilmi, itäisyyden ilmaisimen ei tarvitse olla venäläinen. Irvokkaimmin tämä näkyy neuvostoliittolaisvalmisteista autoa merkitsevässä alalajinimessä itäsuomalainen. Informantti on tuusulalainen. Nimessä on ironista sävyä takavuosien Suur-Suomi- ja Suur-Neuvostoliitto-ajattelun vuoksi.

Paikannimeä hyödyntävät myös Lada-merkistä käytetyt nimet Sernopiili ∼ Tsernobiili ∼ Tshernobiili. Kuitenkin Tšernobyl on maineeltaan senlaatuinen neuvostoliittolainen (ukrainalainen) kaupunki, että sen merkityskentässä itäinen alkuperä tulee vasta toisella sijalla ja ensimmäisenä mielikuvissa on ydinvoimalaonnettomuus (26.4.1986), pelko ja ympäristötuhot. Nimeen tuo lisäväriä myös nimen loppuosan sekoittuminen autoa merkitsevään sanaan biili ∼ piili.

Paikannimeä voidaan käyttää myös nimissä, joissa viitataan tarkemmin kulkineen valmistuspaikkakuntaan (Kölnin Ford, Reinin Hoppa) tai käyttöalueeseen (Japanin Mersu).

E:6.3.2.5 Kansallisia stereotypioita hyödyntävät maantieteelliseen alkuperään viittaavat nimet

Henkilön- ja paikannimien lisäksi alkuperää voidaan ilmaista maahan tai alueeseen yleisesti liitetyn appellatiivisen henkilönnimityksen avulla (Paavinpulkka 'Fiat', Homopulkka 'Saab 96', Natsivaunu 'Mercedes-Benz'. Paavi on siis italialaisuuden ilmentymä, ruotsalaiset ovat homoseksuaaleja ja saksalaiset natseja. Stereotypiota hyödyntää myös 'Daihatsu'. Daihatsu on kyllä japanilainen automerkki, mutta nimi ilmentää lähinnä yleistä itäisyyttä – ja lisäksi kulkineen käytettävyyttä.

Alkuperää voidaan ilmentää myös tunnettujen tuotteiden avulla. Epävirallisen kulkineennimistön perusteella Italia tunnetaan makaronista, USA Coca-Colasta, Venäjä (hapan)kaalista ja tupakasta, Ranska patongeista, Aasia riisistä ja wokpannuista ja Hollanti tulppaaneistaan. Makaroni, kaali ja tulppaanit ovat sinänsä arkipäiväisiä asioita, mutta tässä kontekstissa ne ottavat ovelasti kantaa kulkineen alkuperän lisäksi sen laatuun. (Hapan)kaalihakkuri ∼ leikkuri -nimisikermän ja Tulppaanipuimurin taas tekee huvittavaksi juuri se, että kaikki tietävät, että tuollaisia esineitä ei tosiasiassa ole olemassa – tai ainakaan ne eivät ole ihmisten arkipäivää. Kaalin itäisyyden ilmaisimena on tuonut esiin myös Kirsti Mäkinen (2007: 23, 191). Tuotteeksi voidaan lukea myös lähinnä Venäjältä Suomeen saapunut kansansoitin hanuri, johon liittyy lisämerkityksinen sekundäärinimi Zirmakka 'Zim-merkkinen henkilöauto' (itämurt. sirmakka 'haitari'). Auton itäperäisyyden vuoksi juuri harmonikan itämurteinen nimitys on antanut nimelle tiettyä lisäsävyä, vaikka lisämerkityksisille sekundäärinimille tavalliseen tapaan epävirallinen kulkineennimi on paljon velkaa kulkineen viralliselle merkkinimelle.

Appellatiivisten tuotenimien lisäksi alkuperää on ilmaistu myös propristen tuotenimien avulla. Samanalkuperäisten tuotteiden rinnastamisesta on kyse nimessä Zetor 'Škoda' – molemmat ovat tšekkiläisiä kulkineita. Harvinaisempiin, teknisempiin tuotteisiin viittaavat myös Jasp Grippen 'Saab', Sajuts 'Lada', Sputnik 'Lada' ja Tupolev 'Moskvitš'. JAS 39 Gripen on ruotsalaisvalmisteinen hävittäjälentokone, Tupolev taas venäläinen lentokonevalmistaja. Sputnikit olivat neuvostoliittolaisia tekokuita ja Sojuzit avaruusaluksia. Toisen proprin avulla kulkineen alkuperää kuvaa myös Rinkelimersu 'Audi'. Sekä Mercedes-Benz että Audi ovat saksalaisia automerkkejä. Mersua käytetään jonkin verran appellatiivinakin ('auto'), mutta Audin ja Mercedes-Benzin yhteinen saksalainen alkuperä lisää joka tapauksessa perusosan tenhoa. Myös kulttuurin tuotteet ovat parin nimen taustalla: Evgenij P. Rodyginin klassikkosävelmään viittaa Uralin Pihlaja 'Lada'. Paremminkin korkeakulttuuriin taas viittaa yksilönnimi PataRouva 'Kotkalaisen naisen Lada Samara 1500i 3D'. Patarouva on Pjotr Tšaikovskin synkkävireinen ooppera ja Aleksandr Puškinin novelli.

Stereotypioita voidaan ilmaista myös muitten asioitten kuin varsinaisten tuotteiden avulla. Kulkineen itäistä alkuperää ilmaisevat mm. Aropupu 'Pobeda', Evakkoreki, Masurkka ja Naapuri 'Lada', SKDL 1200 ja SKDL 1500 'Lada 1200 ja 1500'.

E:6.3.2.6 Maantieteelliseen alkuperään metaforisesti kansallisten symbolien avulla viittaavat nimet

Dollarihymy-nimestä (dollar grin) alkunsa saanut -hymy-nimien sikermä sisältää lisäksi nimet frangihymy, jenihymy, puntahymy, Ruplahymy ja taalahymy. Rahayksikköä hyödyntää myös ensimmäisen Moskvits-mallin nimi Rupla-Opel. Kansallisiin heraldisiin symboleihin viittaavat nimet Sirppi ja Samara sekä Vasara.

E:6.3.2.7 Alkuperämaan ilmentäminen vieraskielisen nimen tai kieleen assosioidun morfofonologisen piirteen avulla

Kulkineen alkuperämaahan voidaan myös viitata käyttämällä vieraskielistä tai sellaiselta vaikuttavaa nimeä (esim. Der Panzerwagen 'Mercedes-Benz W140'). Osa tällaisista nimistä on aitoja sitaattilainoja, osa taas muodostettu Suomessa. Osa nimistä on myös sekakielisiä (Svenskalada 'eräs Volvo-malli 1980-luvulta'). Erityisesti amerikkalaisten autojen harrastajat ovat harrastuksensa myötä omaksuneet runsaasti englanninkielisiä lempinimiä eri automalleille, mutta olen jättänyt näistä suurimman osan aineiston ulkopuolelle. Englannin merkitys Suomessa on nykyisin sitä paitsi niin suuri, että englanninkielinen nimi tuskin on tunnusmerkkinen ja sopiva alkuperän ilmaisimeksi. Vieraskielisen nimen käyttö on yleensä tyylikysymys – käännöslainakin kun olisi lähes aina mahdollinen. Koska kyse ei siis ole kielen köyhyydestä vaan kielenkäyttäjän monipuolisesta ilmaisusta.

Pienimmillään viittaus alkuperämaahan on jokin morfofonologinen yksityiskohta. Itäisyyden ilmaisimeksi sopii hyvin ven. deminutiivijohdin -ška, jota tosin joskus on mahdotonta erottaa suomen slangin ja murteiden -ska-suffiksista, joka on sekä itäistä että läntistä lähtöä (vrt. Virtaska, aliska, pumaska, katiska, säämiskä, sapuska jne.). Venäläisyys korostuu deminutiivijohtimen avulla ainakin nimessä Samarushka 'Lada Samara'. Samoja sävyjä voi halutessaan kuulla myös nimessä Latuska 'Lada', vaikka suomen kielessä toki latuska-appellatiivikin tunnetaan. Slaavilaisuutta voidaan korostaa liudennuksellakin, mistä kertovat nimet Ljada Njiva 'Lada Niva' ja Njiva Njiva 'Lada Niva'. Jälkimmäinen nimi viittaa myös reduplikaatiotaipumukseen, joka tosin on lähinnä ylikansallinen ilmiö eikä välttämättä pelkkä venäjälle ominainen piirre (ks. esim. Itkonen 1966: 241). Venäjän kielen sukunimistön tyypilliset suffiksit -vitš ja -ov ~ -off taas on hyödynnetty nimissä Katsikohvi 'GAZ-kuorma-auto' ja Ladukievitsh 'Lada'. Patronyymiset -ov (naisella -ova) ja -itš päättävät useimmat venäläiset sukunimet. Kievitsh-aines voisi pohjautua vaikkapa Nobelin palkinnon saaneen puolalaisen kirjailijan Henryk Sienkiewiczin (1846–1916) nimeen. Katsikohvin -kohvi taas juontuu siitä, että monet venäläiset sukunimet päättyvät juuri -kov – Suomessa tunnetuimpia tämänrakenteisia sukunimiä ovat ehkä olleet Sinebrykoff ja Kalašnikov. Feminiiniseen -ova-suffiksiin taas päättyy Suomessa käytetty Škodan nimi Slobodova. Slobodova ∼ Slobodovà on myös slaavilainen sukunimi, mutta sillä ei liene kansainvälisesti tunnettuja kantajia. Sävyltään ehkä vähemmän kaunis Baazka 'Lada' -nimi taas sisältää viitteen alkuperämaahankin venäjän kielelle ominaisten sibilanttien kautta. Yleisellä Volkswagen → VW → Veevee –lyhennenimelläkin on kulkineen alkuperää paremmin ilmentävä "serkku" Fauvee, jossa lyhenteen kirjaimet on äännetty saksalaisittain.

Vieraan kielen ilmausten kautta alkuperämaata ilmentävien ilmausten äärimmäinen rajatapaus on täysin suomenkielinen Keskiraskas maansiirtovaunu 'GAZ-51 vm. 1949–'. Nimen pituus ja monimutkaisuus kuitenkin mahdollisesti muistuttavat neuvostoliittolaisesta komiteakielestä.

Edeltävissä kappaleissa käsitellyt nimet ovat viitanneet kulkineen tai kulkinemerkin maantieteelliseen alkuperään joko metaforisesti tai suoraan. Fyysisen alkuperän lisäksi on kuitenkin joukko epämääräisempiä, usein aineettomampia alkuperiä. Kulkine voi teknisesti olla perua jostakin toisesta kulkineesta. Alkuperää ilmaisevat myös nimet, jotka on annettu kulkineen saapumispäivän, edellisen "kodin" tai omistajan tai kulkineen materiaalin alkuperän mukaan.

E:6.3.2.8 Valmistuksellinen alkuperä

Valmistuksellisella alkuperällä tarkoitan esimerkiksi kulkineen valmistanutta yritystä tai tehdasta.

Nimenvaihdostilanteet

Yksinkertaisin "muunlainen alkuperä" ilmenee tilanteessa, jossa saman yhtiön valmistamaa samaa tuotetta on ryhdytty myymään uudella nimellä. Syynä virallisen nimen vaihdokseen on saattanut olla tuotteen uudelleen brändäys tai myyntinimen yhtenäistäminen eri markkina-alueilla. Ehkä tunnetuin tällainen muutos oli Suomessa Nissan-tehtaiden tuotteiden myyntinimenä käytetyn Datsun-nimen lopettaminen 1983. Myyntinimen muutoksesta juontuvat nimet Datsuni ∼ Ratsuni ∼ Tatsuni 'Nissan' ja kontaminaationimi Natsun 'Datsun tai Nissan'. Nimenvaihdoksiin liittyy usein tunteita, olipa kyse paikannimistä (Konstantinopoli → Istanbul, Leningrad → Pietari), henkilönnimistä (etu- tai sukunimen vaihtaminen) tai yritysnimistä, ja usein vanha nimi jää nimenvaihdoksen jälkeen epäviralliseen käyttöön. Yksinkertaisimmillaan vanhaa nimeä käytetään sellaisenaan (Datsuni), mutta vanhaa nimeä voidaan myös käyttää osana uudismuodostetta joko kaksiosaisen nimen osana tai kontaminaatiossa (Datsun + Nissan → Natsun).

Fuusiot

Yritysfuusiossa kaksi erinimistä entiteettiä yhtyy yhdeksi. Molempia nimiä voidaan fuusion jälkeenkin käyttää markkinoinnissa rinnan alueittain tai tuoteryhmittäin, mutta usein "moninimisyys" lopetetaan jonkinlaisen siirtymävaiheen jälkeen. Epävirallisia nimiä voidaan käyttää kuitenkin tämän yhtymisen kuvaajina. Esimerkiksi vanhan International Harvester -traktorimerkin epävirallista nimeä Natikka on ryhdytty käyttämään myös Case-traktoreista. International Harvester -maatalouskonemerkki fuusioitui Casen kanssa 1985. Selvästi sävykkäämpi yritysfuusiota ilmentävänä nimi on Valevolvo, jolla viitataan vuodesta 1985 eteenpäin valmistettuihin Volvo BM Valmet tai Volvo Valmet -tuotemerkeillä myytyihin traktoreihin. Virallisten nimien puolella tämä sekatuotemerkki olikin pitkään käytössä juuri merkkiuskollisten asiakkaitten rauhoittamiseksi sv.wikipedia s.v. AB Bolinder-Munktell. Näiden tapausten – neutraalin Natikan ja kriittisen Valevolvon – välimuoto on Ford- ja Ford-kantaisten nimien vaihtelu. Fordson oli pitkään Fordin tytäryhtiö, joka oli erikoistunut valmistamaan traktoreita aina vuoteen 1964, jonka jälkeen traktoreidenkin myyntinimeksi tuli vain Ford. Näiden valmistuksellinen yhteys ja samuus on kuitenkin tullut esille epävirallisen nimistön käytössä. Uusiakin Ford-traktoreita voidaan kutsua Voortsoneiksi, ja samaa nimeä jotkut käyttävät myös Ford-autoista.

Teollisuusvakoilu, sotasaaliit ja muu valmistuksellinen yhteistyö

Samanlaisia tai lähes samanlaisia kulkineita on valmistettu eri aikoina eri syistä. Toisinaan tämä on ollut tahallista ja luvallistakin (lisenssivalmistus), toisinaan taas eri valmistajien mallien samankaltaisuudesta on kiisteltykin. Sotasaaliina jaettiin ainakin saksalaista autoteollisuutta toisessa maailmansodassa ja sen jälkiselvittelyissä. Stalin määräsi, että Opel Kadettin tuotantolinjat oli siirrettävä itäisestä Saksasta Neuvostoliittoon, mistä muistuttavat kaksiosaiset Moskvits-mallien epäviralliset nimet Opel-Mosse, Rupla-Opel ja näille vastakohtainen Opel-mallin nimi Mosse-Opel. Saksaa jaettaessa Itä-Saksan puolelle taas jäivät Audiakin valmistaneen Auto Union AG:n tehtaat, joiden tuotteita ryhdyttiin markkinoimaan Ifa-nimellä. Tätä historiallista yhteyttä taas ilmennetään Audeista käytetyn nimen Olympia-Ifa avulla; Olympia-osa viittaa tietenkin Audin keulamerkin renkaisiin. Samalla tavoin "teknisen sukulaismerkin" nimeä käytetään uudemmissa nimissä Pirkka-Audi 'Volkswagen' ja Pirkkavolkkari 'Seat'. Pirkka-alkuosan avulla voitaneen yleisemminkin ilmentää sitä, että mikä tahansa tuote valmistetaan samassa tehtaassa mahdollisesti hiukan heikompilaatuisena ja myydään toisenlaisessa "purkissa" halvemmalla, oman brändinsä alla K-kauppojen Pirkka-tuotteitten tapaan. Vähemmän selviä yhteyksiä kätkeytyy nimiin Audi-Porsche ja Länsi-Mosse. Porsche 924 oli alun perin suunniteltu Audi-malliksi, mutta taloudellisen toimintaympäristön muututtua Audi myi mallin oikeuden Porschelle. 1960-luvun Moskvitš Elite taas muistutti mm. moottorin rakenteen osalta yllättävästi BMW:tä, vaikka vakoilua ei virallisesti ollutkaan tapahtunut. Kontaminaationimiin kuuluva Resu taas viittaa vuoden 1997 jälkeen valmistettuihin Sisu-kuorma-autoihin, joissa on Renault'n ohjaamo Sisun lopetettua oman ohjaamotuotantonsa. Samanlaiseen osan "lainaamiseen" toiseesta autosta viittaa myös Relluvolvo: 340-sarjan Volvoissa on yleensä Renault'n moottorit.

Evoluutio toisesta mallista

Kulkineen alkuperänä voidaan myös nähdä jonkinlainen evoluutio toisesta automallista, sukulaisuus saman valmistajan automallin kanssa. Tällaisia nimiä ovat Uuskoppanen Taunus ∼ Taunus ∼ Viistokeula-Tane 'Ford Sierra', Uuskoppaanen Anglia 'Ford Taunus', Grantaunus 'Ford Granada' ja SuperTaunus 'Ford Mondeo ST200. Ford Taunus, Sierra ja Mondeo ovat Fordin perheautokoon malleja, ja varhaiset Ford Sierrat muistuttivatkin teknisesti jonkin verran Taunuksia. Ford Anglia taas on hieman pienempi auto, mutta Suomessa kuitenkin tunnetumpi kuin Ford Taunuksen varsinaiset edeltäjät.

Nimi "valmistajan" mukaan

Kulkineen valmistajan nimen käyttäminen kulkineen nimen asemesta ei sinänsä ole tavatonta, sillä vanhastaan monet viralliset merkkinimet ovatkin pohjautuneet valmistajien ja omistajien nimiin (Ford, Renault jne.). Henkilö ja hänen liiketoimintansa olivat siis varhaisina aikoina yhtä (Sjöblom 2006: 96). Jonkinlaista jäännettä tästä suurimman suosionsa ohittaneesta nimeämismallista – tosin nimimallia käänteisesti käyttäen – ovat Volvon nimet Gyllenhammare ja Jyllehammer. Nämä Volvo-konsernin pitkäaikaiseen johtajaan Pehr G. Gyllenhammariin viittaavat nimet keskustellevat myös skandinaavisen paikannimikulttuurin kanssa (vrt. tunnettu pn. Lillehammer), vaikkei tehtaan johtajan nimi tuttu olisikaan. Nimet ilmentävät siis vähintään merkin kotiseutua.

Nimi valmistuspaikan mukaan

Aiemmin tässä luvussa esiteltiin nimiä, joissa tähdennettiin joko suorasanaisesti, jonkin metaforan kautta tai kulkineen kotimaan kielen morfofonologisia erityispiirteitä käyttäen kulkineen alkuperämaata tai laajempaa alkuperäaluetta. Näiden lisäksi on nimiä, joissa mainitaan tehtaan sijaintipaikka tarkemmin ja jotka sillä tavoin ilmaisevat kulkineen valmistuksellista alkuperää. Tällaisia ovat esimerkiksi Valmet 20 -traktorista käytetty Tourulan turbo ja Ladoista käytetty Shiguli ∼ Zhiguli ∼ Tsiguli (Ladoja valmistettiin Žiguljovskin pikkukaupungissa Žigulivuorten lähellä.)

Edellä oli puhetta nimistä, joissa kulkineen alkuperämaata ilmennetään jonkin kyseisen maan kielelle erityisen luonteenomaisen, tunnusmerkkisen piirteen avulla. Tämän kanssa osin päällekkäinen ilmiö on se, että jonkinkielisen nimen käyttäminen voi olla käyttäjältään tietoinen valinta ja täten olla samalla myös viittaus johonkin tiettyyn alkuperämaahan tai kulttuuripiiriin. Ladan nimittäminen nimenomaan venäläiseen tapaan Žiguliksi on käyttäjältään tietoinen kielellinen valinta, vaikka alkuperään viittaaminen onkin epäsuorempaa ja epämääräisempää kuin monissa muissa alkuperää kuvaavissa nimityypeissä.

Nimi "valmistusmateriaalin" mukaan – Voiko materiaali olla alkuperä?

Nimet, jotka ilmentävät kulkineen valmistusmateriaalia, on luokiteltu johonkin kulkineen osaan viittaaviksi. Tämä on luonteva valinta, sillä amerikanraudoissa, Kromi-Corveteissa ja Pahviautoissa materiaali on nähtävissä tai muuten aistittavissa ja koettavissa samaan tapaan kuin kulkineen osat, siivekkeet, valot ja ikkunat. Tähän ryhmään ei kovin selvästi kuulu Valmetista käytetty bakronyyminimi VAltion MEtalliTähteet, jossa irvaillaan Valtion Metallitehtailla valmistetun traktorin materiaalina käytetyn valtion metallitähteitä. Eräällä tavalla nimi kuitenkin muiden alkuperään viittaavien nimien tapaan kertoo, mistä kulkine on tullut, mistä se on kotoisin tai peräisin.

Valmistuksellisen alkuperän ilmaiseminen saman tuotemerkin muun tuotteen avulla

Monimutkaisimmalla tavalla kulkineen alkuperään viittaa Daewoo-autojen nimi Mikroaaltouuni. Entinen eteläkorealainen monialayhtiö Daewoo oli Suomessa tunnettu lähinnä kulutuselektroniikastaan. Daewoon pirstomisen yhteydessä autotuotanto siirtyi välivaiheiden jälkeen yhdysvaltalaiselle General Motorsille, mutta myyntinimi Daewoo säilytettiin joissain maissa; monissa maissa mallit myydään nyttemmin Chevrolet-nimisinä. Mikroaaltouuni on tyypillinen itämaisen kulutuselektroniikan tuote, usein edullinen ja yksinkertainen eikä siksi kovin arvostettu. Nimeä voidaan siten pitää myös vastareaktiona Daewoo-tuotteiden myymiseen arvostetumman Chevrolet-tuotemerkin alla: nimi ikään kuin paljastaa auton todellisen alkuperän.

Valmistuksellisen alkuperän ilmaisemisen keinot

Valmistuksellista alkuperää voidaan ilmaista käyttämällä saman tuotteen aiempaa tai myöhempää erisnimeä, fuusioidun tuotemerkin nimeä, tai muulla tavalla (mallivarkaus, yhteistyö, sotasaalis) samantapaisen tuotemerkin tai mallin nimeä. Tätä nimeä voidaan käyttää sellaisenaan (Datsun merkityksessä 'Nissan'), kaksiosaisen nimen osana (Mosse-Opel) tai komponenttina kontaminaatiossa (Resu). Näissä tilanteissa voidaan käyttää virallisen nimen sijasta myös vakiintunutta, yleisesti tunnettua epävirallista merkki- tai mallinimeä (Natikka merkityksessä 'Case'). Näiden tavallisempien tapojen lisäksi on joitakin harvinaisempia keinoja: muun saman yrityksen tuotteen nimen käyttäminen, tehtaan sijaintipaikan nimen käyttäminen tai jopa harvinaisessa Jyllehammerin tapauksessa tehtaan johtajan nimen käyttäminen. Monenlaiset keinot ovat siis mahdollisia.

Lienee kuitenkin niin, että tällaisten ilmausten ymmärtäminen edellyttää riittävää alan tuntemusta ja tämän tuntemuksen puute vastaavasti yleensä estää kompleksisten nimien yleistymistä. Näin ei toki ole pakko aina olla; voisi ajatella, että esimerkiksi vieraskielinen Žiguli-nimi voisi saada jonkinlaista kannatusta myös siksi, että sen äänneasu olisi joidenkin mielestä hauska, vaikka vuoristo ja kaupunki eivät tuttuja olisikaan. Paikannimien tutkimuksessa on ollut tapana puhua läpinäkyvistä ja läpinäkymättömistä nimistä sen mukaan, sisältääkö nimi ennestään lekseemeinä tuttuja nimielementtejä. Nimen läpinäkyvyys taas on kytketty nimen mielekkyyteen, säilyvyyteen ja siihen liittyviin asenteisiin. Sjöblom taas on väitöskirjassaan puhunut pakatusta merkityssuhteesta, jolloin nimessä on nähtävissä tietoja sen tarkoitteesta, mutta tämän merkityssuhteen avautuminen nimen käyttäjälle vaatii tietoa nimen tarkoitteesta. Lisäksi tarvittaneen tietoja siitä, mitä kielellisiä menetelmiä käyttäen tätä merkitystä nimiin pakataan, esimerkiksi kielenkäyttäjän pitää tuntea kontaminaatio uudislekseemin (neologismin) muodostusmentelmänä. Epäsuorana viittaussuhteena Sjöblom taas on esitellyt erilaisia kuvakielen keinoja käyttäen muodostettuja nimiä (metaforat, metonymiat, symbolit). Lienee niin, että molemmissa tapauksissa nimen ymmärtäminen vaatii tietoa kulttuurista ja kielestä. Jopa suoran merkityssuhteen kohdalla – kun siis lihakauppaa sanotaan lihakaupaksi – ilmauksen täydellinen ymmärtäminen edellyttää meiltä kulttuurista tietoa siitä, mikä on 'lihakauppa' ja mitä liha ja kauppa tarkoittavat. Jos nimen läpinäkyvyys ymmärretään vain siihen sisältyvien leksikaalisten elementtien tunnistettavuutena, s.o. kuulumisena useimpien ihmisten tuntemaan kielimuotoon (usein itse asiassa lähinnä kuulumisena tutkijan tuntemiin lekseemeihin), määritelmä ontuu. Tämä ontuminen ainoastaan tulee paremmin ilmi nimissä, joihin sisältyy kerroksellisia viittauksia eri suuntiin ja jotka ovat kompleksisia eli "luovia" (ks. C:1.3.3). Tosiassa kaikkien nimien (syvempi) ymmärtäminen edellyttää aina kulttuurin, kielen ja tarkoitteen tuntemusta. Näin ollen läpinäkyvyys tai läpinäkymättömyys – eli paremminkin ymmärrettävyys tai tulkittavuus – on jatkumo, ja lisäksi yksilöllisesti varioiva. Tämä yksilöllinen tiedollinen vaihtelu ja kielellisen lahjakkuuden tai osaamisen vaihtelu vaikuttavat nimenkäyttötarpeiden lisäksi siihen, miten nimet yleistyvät eli menestyvät hyväksyttämiskierroksella. Tästä pitää erottaa nimen mielekkyys, jonka kielenkäyttäjä arvioi erikseen. Nimistöntutkimuksessa on todettu, että nimen ymmärrettävyys tai tulkittavuus osittain korreloivat nimen mielekkääksi kokemisen kanssa, mutta tämä ei kuitenkaan ole välttämätön edellytys, vaan myös nimen vakiintuneisuus, käyttötilanne, nimimäisyys ja mahdollisesti jotkin muut nimen ominaisuudet (esim. äänneasu) vaikuttavat siihen, kokeeko nimenkäyttäjä, että nimeä voidaan käyttää. Edellä sanottu selittää siis sen, että nimet, joihin sisältyvä monimielisyys ja kompleksisuus edellyttää tiettyä tietopohjaa (esimerkiksi tietoa jonkin kulkineen valmistusmaasta tai tehtaan johtajasta), eivät todennäköisesti yleisty suuremmassa ja tiedoiltaan heterogeenisessa väkijoukossa niin helposti kuin helpommin lähestyttävät nimet. Toisaalta taas nimet, jotka ovat sekä kompleksisia että useimpien tulkittavissa (ns. monimielisiä), koetaan humoristisiksi tai nokkeliksi ja ne muistetaan hyvin.

E:6.3.2.9 Muita mahdollisia alkuperiä

Alkuperämaiden ja -alueiden, valmistajien, valmistusmateriaalien ja valmistuspaikkojen lisäksi alkuperän käsitettä voidaan tulkita laajemminkin. Nämä nimet saattavat kertoa, mistä tai keneltä kulkine on tullut, miten tuleminen on tapahtunut tai milloin kulkine on saapunut. Etäisimmillään alkuperää ilmaisevana voidaan pitää nimiä, jotka kertovat, millä menetelmällä kulkine on syntynyt.

Nimi entisen omistajan mukaan

Alkuperää ilmaiseviksi voidaan lukea myös monet kulkineen edelliseen käyttäjään tai omistajaan viittaavat nimet. Esineen alkuperä on siis se, mistä tai keneltä se on tullut. Näistä nimistä käsittelen tässä vain todelliseen alkuperään liittyviä nimiä. Sellaiset nimet kuin Pyhimys-Volvo ja Batman-auto jäävät käsiteltäväksi kulkineen käyttäjästä juontuvia nimiä erittelevään lukuun E:6.6, sillä ei voida ajatella, että autot konkreettisesti olisivat televisiosarjasta peräisin. Todellista käyttäjää tai haltijaa sen sijaan voidaan perustellusti alkuperänä pitääkin. Esimerkiksi informantin papan kuoltua papan auto siirtyi informantin perheen käyttöön, ja sitä nimitettiin Papan autoksi. Tällaisten nimien käyttö lienee arkipäivää monissa perheissä, joissa autoja on peritty tai ostettu sukulaisilta tai tuttavilta. Monesti jokin uusikin nimi saatetaan keksiä omistajanvaihdoksen yhteydessä. Tällaiset yksilönnimet ovat ulkopuolisen silmissä kovin appellatiivin sävyisiä, mutta käyttöpiirissään ne epäilemättä ovat yksiviitteisiä. Edellisiä proprisemman oloisia ovat yksilönnimet, joissa nimeen sisältyvä edellinen omistaja tai käyttäjä on epätavallisempi (Ministeriauto, Ruotsin Kustaan auto, Maaherran auto ja Maria Åkerblomin mukaan nimetty Maija). Edellisen omistajan nimeä voidaan hyödyntää myös kompleksisen nimen osana, mikäli se sopii muihin merkityksiin: eräs Sinihelmi-niminen Lada 2107 on saanut nimensä sekä auton värin, käytettävyyden tai kunnon sekä entisen omistajan etunimen mukaan – kolme nimeämisperustetta on sovitettu tiiviisti samaan nimeen.

Nimi entisen kodin mukaan

Nimeämistä tapahtuu paitsi valmistuspaikan myös kulkineen edellisen kodin mukaan. Loimaan silloisessa maalaiskunnassa erään perheen John Deere 3120 -traktoria nimitettiin Arraksi, koska sen edellinen omistaja oli ollut humppilalainen Arran tila. Punkalaitumelaiselle tilalle taas hankittiin vuonna 1991 käytettynä Ford 5000 -74, ja koska tilalla oli jo ennestään samanmallinen traktori, tulokas nimettiin Iittiläiseksi. Erään talon Fordson Major -traktori taas sai yksilönnimen Ilmi, koska traktori ostettiin talosta, jonka emännän nimi oli Ilmi. Entisen "kodin" kautta alkuperää ilmaisevat yksilönnimi Tampereen tullin entinen 'eräs Lada' ja viittauskentältään hiukan laajempi takralainen 'Tampereen kaupungin liikennelaitokselle Takralta 1950 ostettu bussi'.

Jonkinnäköisenä lokaalisena alkuperänä voidaan nähdä myös sotatanner. Toisen maailmansodan aikaisia malleja olivat ainakin Sotaintikka, Sotakempsu ∼ Sotakemsu ja Sota-Opel. Sodassa palvelleet kuorma-autot muodostivat sodanjälkeisen kuorma-autokannan rungon pitkiksi ajoiksi jatkosodan jälkeen puutteen vallitessa jälleenrakennusajan Suomessa.

Nimi taloontulopäivän mukaan

Jotkut kulkineet on nimetty taloontulopäivänsä mukaan. Tämä lienee "sukua" käytännölle, jossa henkilön etunimeksi tulee syntymäpäivän pyhimyksen nimi (ks. tästä Kiviniemi 1982: 157–59). Tämän tavan vuoksi Suomessa on edelleenkin paljon ihmisiä, joilla on sama syntymä- ja nimipäivä. Ainakin kulkineilla tällainen nimeäminen voidaan tulkita alkuperään liittyväksi. Muuan Lada on saanut yksilönnimekseen Ilona, koska se hankittiin Ilonan päivänä. Jokioisissa MTT:llä taas on ollut peltokasvitutkimuksen käytössä VW Transporter -pakettiauto, joka oli nimetty Emmaksi. Tällaisia henkilönnimistön nimeämismallia hyödyntäviä yksilönnimiä on luultavasti jonkin verran lisääkin, mutta koska aineistoni on vajaa erityisesti yksilönnimien osalta, niitä ei ole enempää tässä esiteltäväksi.

Nimi lähtöpaikan mukaan

Edellä mainittujen lisäksi aineistossa on myös yksilönnimi Kalajokinen, jolla tarkoitettiin Pihtiputaan–Kalajoen-linjaa ajavaa postiautoa ja postiautolinjaa. Linjan lopettamisuhkaa on käsitelty Pihtiputaalla ja Kinnulassa ilmestyvässä Kotiseudun Sanomat -lehdessä 11.6.1986. Lehtileikkeestä nimilipun muokanneen Raija Lehtisen mukaan nimitys on ollut käytössä Pihtiputaalla ja Viitasaarella vuosikymmeniä. Aivan konkreettisesta kulkineen alkuperästä tässä nimessä ei ole kysymys, mutta muotonsa puolesta se kyllä rinnastuisi muihin alkuperää ilmentäviin -lainen-nimiin.

Nimi hankinta- tai valmistustavan mukaan

Suomeen saapumistapaan viittaavat uittoauto ja Merimiesauto. Uittoautolla tarkoitetaan mobilistipiireissä sellaisia autoja (tai aihioita), jotka ovat olleet käytössä esim. USA:ssa ja jotka on sitten (yleensä) laivattu Suomeen. Uittoautoja pidetään "fuskauksena", helppona tapana hankkia vanha auto – näitten vastakohta ovat Suomi-autot, jotka ovat uusina Suomeen tuotuja ja täällä usein vaiheikkaan elämänkaaren eläneitä autoja. Suomi-auton löytäminen edulliseen hintaan on vaikeaa, koska Suomessa etenkin suuret autot ovat olleet harvinaisia ja vuosien vieriessä autoja on romutettu paljon, ajettu järvien jäille ja metsiin sekä upotettu mutakuoppiin. Merimiesauto taas tarkoittaa lähes aina samaa kuin Kuplavolkkari, vaikka kyseessä on oikeastaan vain tuontitapaan viittaava kulkinealalajin nimi. Sodan jälkeen uusia autoja ei 1940-luvun lopulla tuotu lainkaan. 1950-luvulla tuonti alkoi jälleen, mutta auton ostoa säännösteltiin vuoteen 1962 saakka. Siihen tarvittiin ostolupa, jotta maan vähät valuuttavarannot eivät olisi huvenneet. Autontarve piti perustella hyvin, eivätkä suhteet olleet pahasta. Tuon ajan erikoisuus olivat merimiesautot, joita merimiehet saivat tuoda erioikeudella. Esimerkiksi Volkswagenin hinta saattoi olla merimiesautona – vähän käytettynäkin – kalliimpi kuin kaupassa. Hinta nousi saatavuuden takia. Merimiesauto oli heti ostettavissa markoilla, mutta virallista tietä autoon ei ehkä olisi saanut ostolupaa lainkaan. (Tekniikka ja Talous, 20.10.2003: Suomi siirtyi pyörille hitaasti.)

Alkuperään tai syntytapaan viittaa myös laikka-cabriolet. Alalajinimi tarkoittaa autoa, joka on muokattu itse laikalla tai muulla työvälineellä umpikattoisesta autosta avoautoksi.

E:6.3.3 Koonti alkuperään viittaavista nimistä ja nimien jakautuminen nimen viittaustason mukaan

Kaiken kaikkiaan kulkineen alkuperä on luonteva ja yleinen kulkineen nimeämisperuste. Kulkineen alkuperään viittaa tavalla tai toisella kaiken kaikkiaan 404 nimeä aineiston 4126 nimestä. Alkuperä on siis merkittävä ominaisuus jopa koko aineistossa (9,8 %). Nimeämisperuste-esiintymistäkin alkuperän osuus on 13,1 %. Näistä maantieteelliseen alkuperään viittaa 303 nimeä ( 75 %) loppujen viitatessa muunlaiseen, sosiaaliseen alkuperään. Jako maantieteelliseen ja sosiaaliseen alkuperään on kuitenkin sikäli kyseenalaistettavissa, että esimerkiksi itä on maantieteellisen ilmiön lisäksi myös vahvasti kulttuurituotteen sosiaalinen alkuperä. Toisaalta taas nimen viitatessa kulkineen edelliseen asuinpaikkaan (esim. Iittiläinen) lokaalinenkin aspekti on läsnä. Luokittelu on siis suuntaa antava ja omani. Maantieteelliseen alkuperään viittaavista nimistä kulkineen alkuperään suorasanaisesti viittaa 95 nimeä (31,4 %) ja metaforisesti 182 nimeä (60,1%) loppujen kuvatessa alkuperämaata sille tunnusomaisen morfofonologisen piirteen lainaamisen avulla. Metaforisuuskin on ilmiönä monitasoinen, ja tarkoin katsoen metaforisuutta huomaa kaikkialla. Aineiston usein Neuvostoliittoon viittaavat itä-nimet voitaisiin hyvin nähdä metaforisinakin. Suorasanaisen ja metaforisen ilmaisun rinnalla käyskentelevät myös Hollannikkaat.

Aineiston laajuuden huomioon ottaen tätä jakaumaa voisi pitää yleistettävänäkin. Muutama huomio on kuitenkin paikallaan. Ensiksikin on oletettavaa, että sosiaaliseen alkuperään ja erityisesti juuri kulkineen ostopäivään, entiseen kotipaikkaan ja omistajaan viittaavia nimiä on enemmän kuin tässä on esitetty. Aineiston vinouma johtuu aineiston hankintatavasta. Laajoilla henkilökohtaisilla haastatteluilla kerätty aineisto olisi varmaan tuottanut enemmänkin sosiaaliseen alkuperään viittaavia kulkineennimiä, jotka usein ovat juuri yksilönnimiä. Luultavasti nyt vähemmälle keräämiselle jääneissä yksilönnimissä olisi myös lisää Igor-tyyppisiä henkilönnimen kaltaisia metaforisesti kulkineen alkuperää ilmaisevia nimiä. Tulee myös ymmärtää, että kaikkia aineiston nimiä ei käytetä yhtä taajaan.

Alkuperään viittaavat nimet jakautuvat nimen tason mukaan seuraavasti:

Alkuperään viittaavat nimet ovat useimmin merkkinimiä, mikä on täysin loogista, sillä maantieteellinen ja valmistuksellinen alkuperä liittyvät luontevimmin juuri merkkiin ja brändiin. Toisaalta taas mikään kulkinelaji ei ole mistään tietystä maasta kotoisin. Alkuperämaata ilmentävät alalajinimet taas ovat varsin yleisiä (dollarihymy, idän ihme). Yksilönnimissä taas on myös sosiaalista alkuperää, esimerkiksi entistä kotia tai edellistä omistajaa ilmaisevia nimiä.

Siirry seuraavaan alalukuunE:6.4 Osa