Johdanto – Kulkine.net



D:1 Johdanto

D:1.1 Tutkimuksen kohde

Tässä osiossa tutkimuksen keskiässä ovat ne keinot, joilla nimistä muodostetaan toisia. Merkityksen muuttamisen lisäksi tällaisia ovat monenlaiset muuntelut, muokkaukset tai mukailut, jotka kohdistuvat merkin fonologiseen napaan eli formatiiviin. Osiossa siis selvitellään, miten nimiä väännellään, suomalaistetaan, suffiksoidaan, typistellään ja niin edelleen – ja miksi.

D:1.2 Tutkimusaineiston fragmentti: kaikki nimet, joissa on sekundääri osa

Tutkimuksen kohteen vuoksi ei ole mielekästä tutkia koko nimiaineistoa. Tässä osiossa tutkitaankin vain sellaisia aineiston nimiä ja nimenosia (ja sanoja), jotka ovat sekundäärejä eli joiden taustalla on toinen aiempi samantarkoitteinen nimi. Tällaisten nimien erottaminen nimiaineistosta on valtaosin hyvin ongelmatonta. Rajatapauksena mainittakoon BMW:n nimitys Buimuri: voidaan ajatella, että nimi on lähtökohtaisesti primäärinimi, johon on lisätty ainesta virallisesta nimestä epävirallisen nimen ja sen tarkoitteen yhteyden korostamiseksi. Tällaiset rajatapausnimet on luettu aina molempiin ryhmiin.

D:1.3 Tutkimusmenetelmä

Tutkimusmenetelmä on näiden aiemmasta nimestä muodostettujen nimien morfofonologinen analyysi. Nimiä siis verrataan sekä kantaoriginaaleihinsa ("johtosuhteen" selvittämiseksi) että Suomessa tunnettuihin lekseemeihin (lekseemihakuisen muuntelun paljastamiseksi). Suomessa tunnetut lekseemit kattaa myös ei-suomenkielisiä ilmauksia. Käytännössä nimiä ja niihin sisältyvien ainesten mahdollisia lisämerkityksiä on testattu Google-haun avulla. Kantaoriginaaliin vertaamisessa segmentointianalyysissä on huomioitu myös muut samanmuotoiset nimet ja näin ollen segmentointi ei ole ollut sillä tapaa mekaanista, että kantavartalon pituus olisi maksimoitu ja mahdolliseksi suffiksiksi olisi jätetty mahdollisimman vähän. Näkemykseni nimirakenteista muotteina ja johtamisesta kantasanan ja muotin keskinäisenä neuvotteluna käy ilmi alaluvusta C:1.2.

D:1.4 Motivointi

Käytettyjen muokkauskeinojen selvittely antaa tietoa siitä, mitkä muokkauskeinot (ja esimerkiksi mitkä muotit) ovat erityisen ominaisia juuri kulkineennimistölle. Muutamilta osin tutkittavilla asioilla on kytköksiä nimistöntutkimuksen ulkopuolellekin. Fonotaksin kannalta välttämättömän mukauttamisen tutkiminen antaa tietoa siitä, miten vierasperäisiä nimiä on mukautettu puhutun suomen tai kirjoitetun puhesuomen fonotaksiin. Samoin lekseemihakuinen muuntelu on suomessa heikosti tutkittua ja tunnettua.

D:1.5 Teoreettinen tausta

Luvun teoreettinen tausta koostuu lainasanojen mukauttamisesta, sananmuodostuksesta johtamisen, lyhentämisen, kontaminaation ja erityisesti slangisanojen muodostuksen osalta ja tietysti epävirallisten nimien tutkimuksesta. Näkökulma on semasiologinen: miten merkeistä muodostetaan toisia merkkejä. Teoriakatsaus lähtee liikkeelle sanojen ja nimien lainaamiseen ja mukauttamiseen käytetyistä käsitteistä (D:2.1) ja etenee kohti lainasanojen vertailua sekundäärinimiin (D:2.2). Tämän jälkeen sekundäärinimet jaetaan puhtaisiin ja lisämerkityksisiin (D:2.3) ja McCluren esitellään malli tarkemmin ja sitä kehitellään edelleen (D:2.4). Tätä seuraa B-osiosta lainattu kansanlingvistinen katsaus siitä, miksi sekundäärinimiä muodostetaan (D:2.5), mistä päästään pohtimaan sitä, miksi osaa nimistä muunnellaan ja osaa ei (D:2.6).

D:1.6 Tutkimuskysymykset ja rakenne

Osion keskeisin kysymys on se, mitä keinoja käyttämällä epävirallisia nimiä muodostetaan toisista, virallisista tai epävirallisista nimistä. Tähän kysymykseen vastaamiseen tarvitaan oikeastaan koko osio, joten vastaus on tiiveimmin löydettävissä koontiluvusta D:8. Osion alaluvuissa käydäänkin läpi näitä erilaisia muodostuskeinoja. Se, mitä epäviralliset kulkineennimet kertovat vierasperäisten nimien ja lyhenteiden mukauttamisesta suomen ja viron fonotakseihin ja miten nimiä on mukautettu, kerrotaan luvussa D:3. Puhtaiden sekundäärinimien muodostuksessa käytetyn ns. neutraalin muuntelun keinot ja niiden käytön yleisyys käy ilmi luvusta D:4, lisämerkityksisissä sekundäärinimissä käytetty lekseemihakuinen muuntelu ja sen yleisyys taas luvussa D:5. Muunnelluista nimistä muodostuvia ketjuja taas tutkitaan luvussa D:6 ja kulkineennimistöön sisältyviä merkityksenmuutoksia (eli miten vanhoista nimistä tehdään uudensisältöisiä muotoa muuttamatta) luvussa D:7.


Siirry toiseen päälukuunD:2 Sekundäärinimien teoria