Hae kulkineennimiä:
Olisi arvokasta tutkia systemaattisesti myös sitä, millaiset kulkineennimet päätyvät muuntelun "uhreiksi", millaiset eivät päädy ja miksi näin on. Tässä osiossa on kuitenkin lähdetty liikkeelle sekundääreistä epävirallisista kulkineennimistä – siis muuntelun lopputuotteista – ja verrattu niitä aiempiin nimiin. Tällä menettelyllä uusien nimien taustat saadaan johdonmukaisesti selville, mutta päinvastainen tilanne ei selviä. Näin ollen siitä, mitkä kulkineennimet jäävät muuntelematta, ei saada varsinaista tietoa. Tämän tiedon sijasta minulla on kuitenkin tutkimusaineiston perusteella syntynyt näkemys siitä, mitkä syyt (muunnelluksi tulleitten) nimien muunteluun tai muuntelemattomuuteen ovat johtaneet.
Sanaston ja ilmeisesti nimistönkin muuntelutaipumuksen selittäjänä on perinteisesti pidetty affektisuutta Hans Sperberin ajatuksen pohjalta. Affektia ja Sperberin ajatuksia on kuvattu tarkemmin luvussa B:4.1, mutta lyhyesti sanottuna kyseessä on teoria, jonka mukaan käsitteeseen liittyvän tunnelatauksen takia käsite saa nimekseen sanoja, jotka ovat epäsäännöllisesti muodostettuja ja deskriptiivisiä, sisältävät äänteellistä motivaatiota, äännesymboliikkaa, variaatiota, vaihtelevia johtimia tai ovat jonkin tabu-sanan korvikkeita (Kulonen 2006: 322–325). Hankalasta määritettävyydestään ja mitattavuudestaan huolimatta affekti lienee aivan soveltuva käsite tunnelatauksen ja variaation yhteyden selittämiseen. Sitä, ja asenteen suhdetta kieleen muutenkin, on kuitenkin mielestäni ylisovellettu. Kaikki puhtaaseen, perinteiseen ja säännölliseen suomen kieleen kuulumaton kun ei voi olla affektista. Osin ennustus on varmaankin toteuttanut itseään, eli paitsi että affekti on aiheuttanut "epäsäännöllisyyttä", samaan aikaan myös kielentutkija on tulkinnut kaiken epäsäännöllisen affektiseksi. Esimerkiksi slangia on pidetty voimakkaan affektisena kielenä, mutta toisaalta esimerkiksi nykyiset -ari-johdokset ovat lähinnä hyvin neutraaleja. Samoin kielellinen leikittely (Volvosta Vulva tai Primerasta Primaveera) ei välttämättä edellytä voimakasta käsitteen affektisuutta,vaan voi olla vain harmitonta leikittelyä. Affektin ja kielellisen variaation välillä on kyllä yhteys, mutta muitakin yhteyksiä siis on.
Kohteeseen liitettyjen asenteiden ja arvojen sijasta on kuitenkin myös toinen olennainen syy muunteluun. Kun jokin vieraskielinen nimi joutuu suomen fonotaksin vaikutuspiiriin, sitä on usein pakkokin muunnella. Näkemykseni mukaan tämä fonotaktisesti välttämätön tai suotava muuntelu (ks. D:3) saattaa kuitenkin toisinaan laukaista muutakin muuntelua. Näin siis erityisen paljon suomen fonotaksista ja optimaalisesta sanarakenteesta eroava nimi päätyy paitsi fonotaktisesti välttämättömän mutta myös muun muuntelun kohteeksi. Käsitteen affektisuudesta riippumatta voidaan päätellä, että Mazda, Hyundai, Zündapp ja Peugeot ovat muotonsa vuoksi suomeen sopimattomia ja näin alttiita muuntelulle aivan toisessa määrin kuin vaikkapa Volvo tai Samara. Tässä sanottu liittyy erityisesti puhtaiden sekundäärinimien muodostamiseen. Lisämerkityksisten sekundäärinimien eli lekseemihakuisen muuntelun tuottamiseen vaikuttaa kuitenkin vielä toinen, täysin vastakkainen taipumus. Sanahahmoltaan suomalaisimman näköiset nimet nimittäin väistämättä muistuttavat herkimmin olemassaolevia suomenkielisiä lekseemejä ja ovat tämän ominaisuutensa takia alttiimpia lekseemihakuiselle muuntelulle. Samarasta on siis erityisen ekonomista vain pienin muutoksin "vääntää" Vasara.
Lisäksi tulee muistaa, että ongelmallinen fonologinen rakenne ja affekti voivat liittyä yhteen kahdella tavalla. Ensiksikin näiden esiintyminen yhdessä tuottaa varsin suurella varmuudella muuntelua. Esimerkiksi äitini ongelmallinen Peugeot-merkkinen polkupyörä tunsi nimen Pöykämöytti, koska siitä ei pidetty ja koska sitä edeltänyt Crescent eli Resentti oli ollut paljon parempi. Näin sekä tarkoitteeseen liittyvä affekti että muutenkin ongelmallinen Peugeot-nimi molemmat suosivat muuntelua. Toisaalta joskus voi olla niinkin, että erityisen hankala nimi voi vähitellen alkaa värittää tarkoitettaan. Hankalan mallisen sanan makustelua voidaan siis pitää kohteen kommentointina, ja kaupallisen nimistön puolelta tiedetäänkin, että hyvä nimi on yksi tarkoitteensa keskeisiä ominaisuuksia.
Siirry seuraavaan päälukuun D:3 Fonotaktisesti välttämätön muuntelu puhtaissa sekundäärinimissä