Hae kulkineennimiä:
Hyperkorrektisti suomalaistetut nimet jakautuvat viiteen pääryhmään, jotka ovat varsinaiset hyperkorrektit nimet, lapsenkieltä olevat nimet, leikilliset nimet, vahvasti murteelliset nimet ja vahvasti slangilliset nimet. Hyperkorrektit nimet pyrkivät mukailemaan vieraan kielen ääntämystä, mutta ovat "ulkomaankielisempiä" kuin itse nimet alun perin ovatkaan – myös slangilliset nimet käyttävät vierasperäisiä kirjaimia ja rikkovat suomen fonotaksia. Lapsenkielen ja aikuisten leikillisen kielenkäytön välillä ei loppujen lopuksi ole suurtakaan eroa, joskin aikuisen kielellinen huumori saattaa olla hieman monitasoisempaa. Aikuisten kielenkäyttöön levinnyt lastenkieli on usein aikuisten mielestä humoristista ja miellyttävän kuuloista. Murteellisuuden mieltäminen hyperkorrektiudeksi riippuu tulkitsijasta. Joka tapauksessa nimet Olotsimooppeli 'Oldsmobile' ja Ihva 'Ifa' luultavasti kuulostavat humoristisilta useiden korvissa.
Varsinaisia hyperkorrekteja, ulkomaalaisuuteen pyrkiviä nimiä ovat Cähdiläkki 'Cadillac', DeSodo ∼ Sodo 'De Soto', Pögö ∼ Pögöö, Rämbylä 'Rambler' ja Tzaikka 'Tsaika'. Ulkomaalaisuuspyrkimyksenä voidaan pitää myös joitakin pelkästään ortografisia tehokeinoja, esimerkiksi w: tä tai cc:tä kirjoituksessa. Tällaisia sisältävät nimet Ecce ~ Ecceri 'Ford Escort', Lincci 'Lincoln', Wolsku 'Volkswagen' ja Wolsu 'Kuplavolkkari'.
Lapsenkieltä ovat aineiston traktorinnimet prankkeli, pranktoni, rakkeli, raktooni ja trakkoni sekä pari mukaellen syntynyttä erisnimeä. Erään Ford Custom -auton nimeksi muovaantui lapsen suussa Pupponi, ja eräs nuorimies nimittää edelleenkin erityisesti vanhempiensa Volvoa Vovvoksi. Päyry taas on taustaltaan tuntematon samantapainen nimi, jota H17:n pohjoispohjalainen äiti käyttää polkupyörästä.
Leikillisenä voidaan pitää tietynlaisia tahallisia vääriä substituutioita, joita esiteltiin jo edellä suomalaistamisäännesubstituutioiden käsittelyn yhteydessä. Tietoisen virhesubstituution kautta huvittavia nimiä ovat Heeppi 'Jeep', Hiipsteri 'Jeep', Porkke 'Porsche', Porkkeli 'Porsche', Samaro 'Chevrolet Camaro' ja Soobra 'eräs Tunturi Cobra -polkupyörä'. J:n substituutio h:lla perustuu espanjan kielen ääntämisen ja kirjoituksen väliseen suhteeseen. Kuvitteellisen assimilaation palauttamiseen hyperkorrektiin normaalimuotoon perustuvat Cadillac-auton nimet Kätinläkki ja Karin lakki (vrt. pojan laukku → pojal laukku). Muita yhtä hyperkorrekteja kulkineennimiä ovat Kukla 'Kuplavolkkari', Pelarutsi 'Belarus-traktori', Pjuukki 'Buick', Sussuki 'Suzuki-mopo' ja Töntöri 'Tunturi-mopo'.
Murteellisuuden, etenkin itämurteisuuden, humoristisuus on vahvasti kuulijan korvassa (vrt. Nuutinen 1994: 70). Lounaishämäläisenä olen kuitenkin pitänyt loisvokaalia aineiston nimissä hyperkorrektiuden yhteydessä käsiteltävänä hauskana ilmiönä. Loisvokaalin sisältävät nimet linikka 'linja-auto', Nuhuvi 'Nuffield', Olotsimooppeli 'Oldsmobile', polokupyörä 'polkupyörä', Punane Volovo 'eräs 400-sarjainen Volvo', Sokoda ~ Sokota 'Škoda', Valametti 'Valmet', Voloski 'Volkswagen' ja Volovo 'Volvo'.
Muita helposti havaittavia vokaaliston murteellisuuksia ovat diftongien sisäiset differentiaatiot. Länsimurteissa diftongin jälkikomponentti on avartunut, itämurteissa taas alkukomponentti on ummistunut. (Itkonen 1966: 168.) Aineistossa on esimerkkejä sekä länsi- että itämurteiden mukaisesta diftongin differentiaatiosta. Länsimurteita edustaa vaikkapa polkupyörän tai moottoripyörän nimittäminen pyäräksi. Itämurteisia ja täten korvissani huvittavia ovat nimet Mualima 'Ford Mondeo' (lat. mundus 'maailma'), Soappi ja Suappi 'Saab'. Mualima-nimessä on myös ylimääräinen i, joka on joko metateettinen tai liittynee l:n liudentumistendenssiin itämurteissa. Jonkinasteisena murteellisena taitamattomuutena voidaan myös pitää epenteettistä p-äännettä -mps-konsonanttiyhtymässä nimissä Kempsu 'GMC-kuorma-auto' ja Tempsi 'Ford(son) Thames -ka.' ja niiden liitynnäisissä. Itämurteille luonteenomaista on myös vokaalienvälisen f-äänteen korvautuminen -hv-yhtymällä ja -ts-yhtymän ääntäminen -ht-yhtymänä. Ifa on siis savoksi Ihva ja Mitsubishi Mihtupihti tai Mihtu. Muita murteellisuuden ja taitamattomuuden rajamailla olevia nimiä ovat Maksda 'Mazda', Tärtti 'Dodge Dart' ja Viipperö 'Dodge Viper'.
Aineistossa on lisäksi viisi nimeä, jossa on mainitsemisen arvoisella tavalla tavoiteltu erityistä slangimaisuutta. Mainitsemisen arvoisuus ja hyperkorrektius ovat kuitenkin tulkinnanvaraisia käsitteitä ja tulkitsijan omasta kielellisestä kompetenssista riippuvaisia. Erityisen slangimaisia nimiä ovat Kuumish 'jonkin auton yksilönnimi', Spuikki ∼ Spuikutin 'Buick', Toizi 'Toyota' ja tsyge. Kuumish-nimi sisältää sananloppuisen sävyttävän h-konsonantin ja tavoittelee ehkä myös englannin kielen moderatiivisuffiksia, Spuikki taas on saanut alkuunsa samasta syystä s-äänteen. Sananalkuista s-äännettä slangissa on pohtinut muun muassa Karttunen (1989: 162–163). Toizi-nimen taas tekee slangimaiseksi ts-yhtymän merkitseminen z:lla. Tsyge-sana on aivan tavanomaista slangia eikä ole erityisen affektiivinen ilmaus ainakaan Helsingissä käytettynä. Nimessä näkyy kuitenkin kiinnostavalla tavalla klusiilin soinnillistumistaipumus -e-johtimen edellä, johon seuraavassa suffiksaatiota käsittelevässä luvussa myös paneudutaan.
Siirry seuraavaan alalukuunD:3.7 Virolaistaminen
Siirry seuraavaan päälukuunD:4 Puhtaitten sekundäärinimien muodostaminen