Hae kulkineennimiä:
Kohteen jokin osa on nimeämisperusteena tyypillinen kaikkia sellaisia kohteita nimetessä, jotka ovat havaittavissa tai koettavissa kokonaisuutena. Erilaiset kerralla nähtävät objektit – kuten ihmiset, eläimet ja kulkineet – on helppo nimetä jonkin näkyvän, usein jotenkin epätavallisen, poikkeavan tai silmiinpistävän osansa vuoksi. Myös paikannimistössä kohteen erottuvien osien mukaan nimetään, mutta erottuvan osan ja nimetyn kohteen rajaukset ovat epämääräisempiä.
Henkilönnimistössä henkilön osaan viittaavia nimiä on kosolti, etenkin kun henkilön asustus otetaan huomioon. Tyyppi on myös syytä olettaa hyvin vanhaksi, koska esimerkiksi suomalaisia -pää-nimiä (Kassapää, Naulapää, Satopää jne.) pidetään vanhoina (Kepsu 1972: 116–134; Närhi 1996: 27–). Vanhoissa pitäjäkölleissä on Hakoniskansa (Mäkinen 2007) ja liikanimissä Kirjopartansa ja Tervahartiansa (Kiviniemi 1982: 43). Rillipirut ja Dumbot taas kuuluvat nykyajan liikanimistöön. Fiktiivinen Kapteeni Koukkukin on saanut nimensä poikkeavasta ruumiinosastaan. Myös jotkin tuotemerkki- ja yritysnimet perustuvat tuotteen tai yrityksen osaan (Punaposki-juusto, Ravintola Pannu), mutta tällainen on paljon harvinaisempaa kuin henkilönnimissä.
Paikannimistössä kohteen osaan viittaavien nimien osuus riippuu tavasta hahmottaa ympäristöä. Monet nimet voidaan ymmärtää yhtä hyvin kohteen osaan viittaavaksi kuin kosketusassosiaation kautta syntyneeksi. Nimistöntutkimuksessa on yleensä ajateltu, että esimerkiksi Hatlamminsuo ja Hatlamminmäki (Riihimäki / Hausjärvi) ovat molemmat Hatlammi-nimen liitynnäisiä. Katsotaan siis oikeastaan, että Hatlamminsuo ja -mäki ovat saaneet kosketusassosiaation kautta nimensä Hatlammin mukaan. (Liitynnäisteorian kannalta on merkityksetöntä, onko Hatlammi syntynyt sisäheitoitse *Hattulammista tai jostakin muusta originaalista.) Todellisen maailman kannalta Hatlamminsuolla ja Hatlamminmäellä on kuitenkin eräs keskeinen ero. Hatlammi on nimittäin varsin mitätön lampi, joka sijaitsee keskellä Hatlamminsuota. Käytännössä Hatlamminsuo kattaakin spatiaalisena oliona sekä suon että sillä sijaitsevan lammen. Hatlamminmäki sitä vastoin onkin saanut nimensä sijaintisuhteensa eli asemansa vuoksi.
Syvemmän pohdiskelun arvoisia nimiä ovat myös *Isonkivenkangas, Koivumetsä (Tammela) ja Hirvenkuoppamäki (Somero) ~ *Hirvenkuopanmäki. Kuuluuko kivi ihmisen kognitiossa kangasmetsään, vai onko se erillinen paikalla oleva objekti? Miten nimen tulkinta muuttuu, kun näitä paikalla olevia esineitä (kivi, kuoppa ja koivu) jostain syystä onkin useampia? Paikannimistössä esimerkiksi Kivimäki voidaan tulkita joko mäeksi, jossa on runsaasti yksittäisiä kiviä, mäeksi, joka on yltä päältä kivinen tai peräti mäeksi, jonka päällä seudun ainoa kivi on. Toponomastisten teorioiden kannalta ongelmattomia eivät ole yksittäisiä mäkiä tarkoittavat Punakallio-nimetkään. Yksittäinen mäki on voitu hyvin nimetä Punakallioksi, vaikkei se kokonaisuudessaan punainen olisikaan. Riittää, että mäessä on kyllin erottuva "punakallioinen" ala. Näin mäki siis todellisuudessa saa nimensä osansa mukaan, vaikka syntaktissemanttisessa luokittelumallissa mäki tulleekin ominaisuutensa (värin) mukaan nimetyksi.
Edellä sanottu on pyrkinyt todistamaan, että osan mukaan voidaan nimetä lähes mitä tahansa. Samalla olen pyrkinyt tuomaan esiin sen, että nimen tunnistaminen kohteen jonkin osan mukaan nimetyksi ei ole kovinkaan yksiselitteistä. Kulkinenimistössäkään osa ei ole täysin selvärajainen kategoria.
Ne nimet, jotka ilmentävät jotain kulkineen osaa, on ryhmitelty alaryhmiin seuraavasti:
Kaiken kaikkiaan kulkineen johonkin osaan viittaavia nimiä on aineistossani 461. Näitä voidaan tarkastella toisaalta sen mukaan, mihin osiin nimet ottavat kantaa (mitkä osat on pantu merkille nimissä) tai sen mukaan, miten tämä osan ilmituonti nimessä kielen tasolla tehdään.
Nimiä ovat kirvoittaneet muun muassa valojen ominaisuudet (Kyklooppi-Roveri 'Rover P4), keulamerkit ja logot (Maapallo-Taunus 'Ford Taunus 12m G13'), koristelistat (Galvanoidut listat sivuilla 'Škoda 120 / 130 GLS'), siivet (Siipimersu 'Mercedes-Benz W110 tai 111') ja monet muut yksityiskohdat. Ulkoisten koristuksien ja näkyvien teknisten yksityiskohtien (Kottikärry 'Kuplavolkkari') lisäksi nimiä on kehitetty myös "pellinalaisista" osista (Remmivolvo 'variaattorillinen Volvo 300'). Kulkineen osasta juontuviin nimiin olen lukenut myös materiaalista juontuvat nimet (peltilehmä 'auto'), koska niitä on aineistossa vain joitakin kymmeniä ja koska kohteen materiaali ja kohteen osa eivät ole kovinkaan eri asia nimeämismielessä. Osaan perustuviksi nimiksi olen myös lukenut muutamia hytin tai lavan muotoon tai kokoon viittaavia nimiä, joiden kaltaisia käsittelen myös muotoassosiatiivisten nimien yhteydessä. Osia on annettu myös autossa olevien tekstien, tarrojen, rekisteritunnusten ja vastaavien mukaan.
Muodostusteknisesti viittaus osaan voidaan sisällyttää kulkineennimeen eri tavoin. Usein kulkineen erityistä osaa ilmaistaan kaksiosaisen nimen määriteosassa (Leppäjeeppi, Rättisitikka, Muumimobiili). Osan mukaan annetut nimet voivat myös olla yksiosaisia metaforisia tai metonyymisiä nimiä. Esimerkkejä tällaisesta pars pro toto -suhteesta ovat bahuvriihimuotoinen nimi Ryppykylki ja mm. rullattavaan kattoon viittaava metaforinen Sätkäkone. Muodostusteknisesti aivan toisenlaisen ryhmänsä muodostavat nimet, jotka on saatu kulkineessa olevista teksteistä, kuten tarroista ja malli- ja rekisteritunnuksista. Näissä tapauksissa nimeämisperusteena oleva osa sisältää itsessään jotain kielellistä ainesta – tai ainakin jotain kielelliseksi ainekseksi tulkittavissa olevaa (rekisteritunnus). Kulkineessa olevaan tekstiin tai rekisteritunnukseen viittaavat nimet muistuttavatkin muodostukseltaan monessa suhteessa sekundäärinimiä, sillä yhdestä kielenaineksesta muokataan siis jotain toista. Tässä kuitenkin vaikuttaa myös primäärikomponentti eli kohteen ominaisuus, esimerkiksi tekstin ulkonäkö. Toyota Yariksesta ei olisi välttämättä tullut Varista, ellei mallin logossa Y olisi muotoiltu siten, että kirjaimen jalka olisi poikkeuksellisen lyhyt.
Kulkineen ajovaloista on saatu suorasanaisiakin nimiä, kuten Kanttilamppu ja Pystylyhty. Hiukan paremmin automallin spesifioi lampun muotoa kuvaava Tähtilamppu 'Ford Cortina mk1'. Enemmistö auton valoihin viittaavista nimistä kuitenkin pohjautuu metaforiseen ajatukseen siitä, että valot ovat auton silmät. Silmä-metaforaankin tukeutuvat nimet voivat kuvata valojen muotoa, kuten Mulkosilmä-Taunus ja Nappisilmä. Myös muita metaforia voidaan käyttää, esimerkiksi Fiat 850 -malli on nimetty Sikafiiuksi, koska sen takavalojen on katsottu muistuttavan sian kärsää. "Mulkosilmäisyys" voi myös tukea kokonaismetaforaa, esimerkiksi auton nimittämistä sammakoksi. Valojen muodon lisäksi voidaan ottaa kantaa niiden sijoitteluun. Stereotyyppisesti kulkineilla on kaksi "silmää", ja kolmisilmäistä Rover P4-mallia onkin tämän takia nimitetty Kykloopiksi. Väyrysen 'Mercedes E-sarja, W210' silmät ovat katsoneet killiin ja erityisen runsasvaloista kulkinetta voi nimittää metaforisesti joulukuuseksi.
Valoja tähdentävät nimet: