Hae kulkineennimiä:
Kuten kulkineisiin liittyviä metaforisia lähdealueita esittävästä (F:3) skemaattisesta kartasta käy ilmi, monet kulkineennimistön metaforat ovat peräisin sellaisilta lähdealueilta, että ne voidaan tiivistää metaforiseksi skeemaksi . Seuraavat alaluvut kuvaavat tarkemmin niitä metaforia, joista tämä metaforinen skeema tai kattometafora koostuu.
Monet yksityiskohdat kielessä viittaavat siihen, että kulkineita pidetään elollisina olentoina, tai tarkemminkin ottaen, niihin voidaan tietyissä tilanteissa yhdistää elävien olentojen ominaisuuksia. Olennaisimpia tällaisia ovat kulkineen osien metaforinen samastaminen sellaisiin osiin, joita elävilläkin olennoilla on. Kulkineilla voi kansankielessä olla nokka ja perse, ja kulkineen mahan alle voidaan myös kurkistaa. Kulkineen etuosa vastaa yleensä visuaalisesti kasvoja. Kuten luvussa E:6.4.3.1 on todettu, kulkineen valot samastetaan usein silmiin. Esimerkiksi Rover-autoa, jossa on keskellä kolmas ajovalo eli "silmä", nimitetään Kykloopiksi. Pyöreälamppuista Ladaa taas kutsutaan Nappisilmäksi. 1960-luvulla käyttöön tulleiden piiloajovalojenkin yhteydessä puhutaan toisinaan silmäluomista; esimerkiksi eräässä Mobilisti-lehden (2/95) myynti-ilmoituksessa puhutaan läppäsilmä-Mercurystä, missä läppäsilmä viitannee juuri piiloajovaloiseen automalliin. Kasvoutta täydentää myös ilmeisesti amerikkalaisperäinen metafora, missä auton keulasäleikkö samastetaan hymyyn tai virnistykseen (dollarihymy, dollar grin), ks. E:6.4.3.5. Näitten lisäksi renkaista voidaan puhua tassuina, ja autot juovat bensiiniä ja syövät kilometrejä niin Suomessa kuin Virossakin. Elolliseen viittaavana voidaan pitää myös sitä, että kaksipyöräisten yhteydessä puhutaan pyörän sarvista. Myös monia kulkineiden oikeutteluja pidetään kovin inhimillisinä.
Seuraavissa alaluvuissa esiteltävien nimien ja aihealueiden lisäksi elollisuutta ilmentävät toki myös "elollisten" henkiolentojen nimitykset Mörkö ja fiktiivisten "elollisten" hahmojen nimet, esimerkiksi Herbie.
Aineistossa on suuri joukko nimiä, jotka ovat henkilönnimen näköisiä. Henkilönnimen näköiseen nimeen on voitu päästä parillakin eri tavalla. Etunimen näköinen nimi on saatettu antaa primäärin nimenannon kautta vaikkapa kulkineen luonteen kuvaimeksi tai jonkin esikuvan mukaan. Usein henkilönnimeä on käytetty myös alkuperämaan ilmentämiseen (Raisa, Sergei). Näiden, usein yksilönniminä toimivien primäärien epävirallisten nimien lisäksi aineistossa on myös etunimien näköisiä lisämerkityksisiä sekundäärinimiä (siis Ford Escort → Esko). Etunimen näköisiin lisämerkityksisiin sekundääreihin kulkineennimiin sisältyy niin yleisiä merkki- ja mallinimiä (Bedford → Petteri) kuin yksilönnimeksi miellettyjä nimiä (Lada → Lauri). Seuraavissa nimilaatikoissa on juuri vain näitä lisämerkityksisiä sekundäärinimiä. Ensimmäisessä nimilaatikossa on virallisen tai epävirallisen miehennimen näköisiä kulkineennimiä, toisessa taas naisennimen näköisiä. Nimilaatikoihin on luettu tavallisten allakkanimien lisäksi mukaan myös lempinimiä, julkisuuden henkilöiltä tuttuja nimiä ja kuvitteellisten hahmojen nimiä. Näiden perusteella voidaan ehkä arvioida kulkineitten sukupuolisuutta.
Miehennimen näköiset nimet:Vaikka primäärinimet eivät laatikoissa mukana olekaan, niiden perusteella voitaneen silti päätellä, että kulkineella voi olla niin miehennimen kuin naisennimenkin kaltainen nimi; kumpiakin on aineistossa siinä määrin paljon. Auton sukupuoli on askarruttanut myös Ladafoorumin keskustelijoita. Erään FSO Polonezin omistajan mukaan hänen autonsa on varmaankin poika, koska se pitää niin matalaa ääntä, etenkin jos pakoputki on rikki. Parikkalalaisen naishenkilön mielestä hänen Ladansa taas on metroseksuaali, sillä vaikka sen nimi on Vanja-eno, se tarvitsee tasaisin väliajoin "lilaa luomeen ja punaa poskeen". Molempien sukupuolten nimiä on käytetty myös laivojen nimeämiseen, joskin ainakin joissakin aineistoissa naisennimet ovat yleisempiä. Henkilönnimen antamisen on mm. nähty korostavan laivojen yksilöllisyyttä ja personifioivan ne. (Schybergson 2009: 65–66, 81–82, 91–95.) Laivat ovat siis olleet naisia ja niiden omistajat ja väki enimmäkseen miehiä. Myös kulkineet ovat joskus olleet miesten maailmaa, mutta nimistön perusteella voitaneen päätellä, että kulkine voi ilmeisesti olla miehelle sekä nelipyöräinen tunne-elämän kohde että toveri ja näin se voi olla kumpaa sukupuolta hyvänsä.
Primääriä yksilönnimeä annettaessa on todennäköistä, että yksilönnimen antamisella kulkineelle on kyse personifioinnista ja kulkineen infimillistämisestä (katso tästä lisää lukua B:1.3.1). Autojen nimeäminen ikään kuin ihmisiksi liittynee siihen, että kulkinetta voidaan luonnehtia peräti perheenjäseneksi. Pohjoispohjalainen ladafoorumilainen on todennut: "Kaippa ne mystiset hajoamiset ja oikuttelut ovat enempi inhimillisiä luonteenpiirteitä, kuin teknisiä ominaisuuksia." Lisämerkityksisissä sekundäärinimissä tilanne ei ole näin selvä. Jos lisämerkityksinen sekundäärinimi on yksilönnimi, personifikaatiotulkinta vaikuttaa luontevalta (Lada → Lasse, Samara → Sammy tai Nissan → Nisse). Kun sitä vastoin Yamahasta puhutaan vakiintuneesti Jammuna tai David Brownista Taavettina, personifikaatiotulkinta ei ole yhtä selvä. Voidaan myös ajatella, että lisämerkityksisiä sekundäärinimityksiä lekseemihakuisen muuntelun kautta tuotettaessa olennaisinta olisi harhalekseemin merkityksen sijasta harhalekseemin saatavuus ja yleisyys. En varmasti voi tietää, missä määrin henkilönnimen näköisissä lisämerkityksisissä sekundäärinimissä on kyse personifikaatiosta; asiaa voitaisiin ehkä selvittää psykolingvistisin tutkimuksin. Joka tapauksessa henkilönnimen näköiset nimet toimivat lähes aina paitsi inhimillistäjinä myös linkkinä viralliseen nimeen tai nimeämisperusteen ilmentäjinä, ja tämä kaksiviitteisyys eräällä tavalla häiritsee mahdollisen personifikaation välittymistä.
Tutkimusaineistoon sisältyy myös sukunimen kaltaisia lisämerkityksisiä sekundäärinimiä. Tällaisista mainittakoon esimerkkeinä vaikkapa lisämerkityksiset sekundäärinimet Coskinen 'Ford Cosworth' ja Laapotti. Sukunimen näköiset muodosteet voivat myös olla sikäli fiktiivisiä, että sukunimen ei tarvitse todellisuudessa olla olemassa (esim. Herra Rättinen 'eräs Citroen 2CV eli Rättisitikka'). Sukunimen näköiset nimet voivat olla myös vieraskielisen sukunimen (Larsen) näköisiä tai vain sisältää vieraskieliselle sukunimelle tyypillistä ainesta (Katsikohvi 'GAZ-ka.', Webberi 'Suzuki pv5 -mopo', Ladukievitsh 'Lada', Slobodova 'Skoda'). Näkemykseni mukaan sukunimen kaltaiset kulkineennimet eivät metafysiikaltaan juuri eroa etunimen näköisistä; viitataanhan erityisesti miehiin puhuteltaessa useinkin pelkällä sukunimellä.
Toisinaan kulkineennimet saattavat myös olla kokonaisen etu- ja sukunimiyhdistelmän muotoisia. Tällöin joko "etunimi" tai "sukunimi" on kulkineennimeen nähden sekundääri ja toinen on sitten vapaan assosiaation tulosta. Kokonaisia nimiyhdistelmiä ovat Lara Lada 'eräs Lada', Sammy Samara 'eräs Lada', Lauri Olavi Ruplahymy 'eräs Lada' ja Linta Ladanius 'eräs Lada 1500 Combi vm. 1983'. Postiluukkujen nimiyhdistelmiä taas matkii O Sorsa 'Opel Corsa'. Tällaisia voitaneen pitää voimakkaastikin personifioivina.
Epäviralliseen kulkineennimistöön sisältyy myös joukko nimiä, jotka ovat erilaisten julkisuuden henkilöitten nimien näköisiä. Osittain näillä lisämerkityksisillä sekundäärinimillä on jokin nimeämisperuste, osittain kysymys on lekseemihakuisesta muuntelusta ilman mitään erityistä pyrkimystä minkään tunnistettavan ja selvän nimeämisperusteen esiin tuomiseen. Nimeämisperusteen ilmentämisestä (ja siis kaksoismotivaatiosta) on kyse, kun Ford Escortin nimitys Esko on tarkennettu Mikkolan Eskoksi Hannu Mikkolan ajettua rallia kyseisellä mallilla ja kun matkailuohjelmistaan tunnetun Folke Westerlundin mukaan erään retkeileväisen nuoren miehen Volkswagenia alettiin nimittää Folke Westiksi tai vain Folkeksi. Vähemmän kaksoismotivoituja "väännöksiä" sitä vastoin ovat Talbotin nimitys Pol Pot ja Pontiacin nimitys Pontias Pilatus (vrt. engl. Pontias Pilate). Tällaisten merkkihenkilöitten nimien personifioiva vaikutus on varmasti erityyppinen kuin esimerkiksi tavallisilla etunimillä saavutettaisiin. Useimmat etunimethän ovat sinänsä merkityksettömiä ja saavat sävyjä korkeintaan lähipiirin tai julkisuuden kantajistaan, kun taas tällaiset julkisuudesta tuttujen suurmiesten ja mediapersoonien nimet sisältävät paljon enemmän erilaisia sävyjä, viittauksia eri suuntiin ja kenties affektiakin. Voidaan teoriassa ajatella, että metaforisesti näihin kulkineisiin liittyy silloin julkisuuden henkilön ominaisuuksia.
Henkilönnimen lisäksi henkilöihin viitataan huomattavan usein myös appellatiivisilla henkilönnimityksillä (esim. täti, presidentti tai ääliö). Aineistossa on kymmeniä tällaisen appellatiivisen henkilönnimityksen kaltaisia lisämerkityksisiä sekundäärinimiä. Morfofonologisin operaatioin tuotettuja ovat esimerkiksi Napero 'Mitsubishi Pajero' ja Piltti 'Plymouth', leksikaalisen korvaamisen tai kääntämisen kautta taas vaikkapa Kostaja 'Sunbeam Avenger' ja Varakreivi 'Vauxhall Viscount'. Henkilönnimitysten gallerian laajuutta voi tarkastella seuraavasta nimilaatikosta:
Henkilönnimityksen näköiset nimet:Nimitysten näennäiset aihepiirit liikkuvat sotilasmaailmasta huonoihin naisiin ja vauvoista vanhuksiin. Vaikka kulkinetta ei voida aivan inhimillisenä pitääkään, morfofonologisen variaation kautta syntyneet nimitykset antavat kulkineille lisäväriä (esim. Pontiac > Pomo) ja joskus jopa kuvaavat niiden olennaisia piirteitä. Esimerkiksi Daihatsun nimitys Thaihutsu kuvaa monimielisesti kulkineen itäistä alkuperää, edullista hintaa ja kulkineeseen liittyviä arvostuksia.
Virolaisia henkilöä tarkoittavan sanan kaltaisia lisämerkityksisiä sekundäärinimiä on vain yksi, Jumalanna 'Citroën DS', ja sekin on lainaperäinen. Mallin nimitys Déesse ('jumalatar') tunnetaan nimittäin jo ranskassa. Tämä on linjassa sen kanssa, ettei virolaisen henkilönnimen kaltaisia kulkineennimiäkään juuri ole. Pohjimmainen syy tähän suomen ja viron väliseen eroon lienee se, että Suomessa kulkineet ovat olleet yksityisomistuksessa, Virossa eivät. Näin kulkineeseen ei ole syntynyt samalla tavalla henkilökohtaista suhdetta kuin Suomessa (Hyvönen 1993: 58–59, 107).
Edellä on käsitelty henkilöviitteisten eris- ja yleisnimien kaltaisia kulkineennimiä. Tämän ryhmän eräänlaisena metonyymisenä jatkona aineistossa kuitenkin on myös kulkineennimiä, jotka muistuttavat ruumiinosiin ja tauteihin liittyvää sanastoa. Kuten seuraavasta nimilaatikosta käy ilmi, aiheita on monia ja seksuaali- ja anaaliteema ovat "slangille" odotuksenmukaisesti edustettuna.
Ruumiinosien näköiset nimet:Kulkineen ja vaivan metaforinen yhdistäminen tarkoittaa sitä, että kulkine on vaiva. Esimerkiksi Vauxhall Vivaa onkin informanttien mukaan pidetty varsin vaivaisena autona. On tosin kyseenalaista, missä määrin nimi on annettu mielikuvan perusteella tai missä määrin nimi on muovannut mielikuvaa. Samoin myös monet ulostetemaattiset nimet saattavat arvottaa kulkineen käyttöominaisuuksia. Kulkinetta ei kuitenkaan voi semanttisesti järkevällä tavalla yhdistää kaikkiin ruumiinosiin tai vaivoihin. Yhdistäväksi tekijäksi jää kuitenkin eräänlainen elollisuus ja inhimillisyys, kosketuspinta ihmiseen. Sama pätee esimerkiksi tuoteproprin näköisiin lisämerkityksisiin sekundäärinimiin Nivea 'Lada Niva', SukiSuki 'Suzuki' ja Serla 'Ford Sierra'.
Kuten semanttisessa kartassa edellä esitettiin, elollisen olennon skeemaan kuuluu myös monia nimiä, jotka ilmentävät kulkineen eläimellisyyttä. Osa näistä on primäärinimiä eli vain kulkineen ominaisuuksia kuvaavia (Aropupu, Putkikameli, Iso Kissa ja Espanjan ampiainen), osa taas sekundäärejä (Possu, Paskanärhi, Anjovis ja Gorilla). Niin primääri- kuin sekundäärinimistä on toki mahdotonta aukottomasti sanoa, miten laajalti metaforista yhteyttä hyödynnetään. Nimen Iso Kissa on todettu kuvaavan Citroënin kissamaista tapaa liikkua, siis jousitusta. Polkupyörää tarkoittava putkikameli lienee muotometaforinen ja viittaa polkupyörän kapeuteen, korkeuteen ja kaksikyttyräisyyteen sekä tietysti käyttöön kulkuvälineenä. Lisäksi voidaan niin haluttaessa nähdä myös yhteys kamelin ja putkikamelin tavassa liikkua. Kolmas nimi, joka voitaisiin yhdistää liikkumistapaan, on Toyota Corollasta morfofonologisten operaatioiden kautta saatu Gorilla. Lekseemihakuisen muuntelun kautta tuotetuissa lisämerkityksisissä sekundäärinimissä on kuitenkin, kuten jo henkilönnimien näköisiä kulkineennimiä äsken käsitellessäni totesin, kysymys kaksiviitteisen nimen tuottamisesta lähtölekseemin pohjalta ja saatavilla olevien ja hyvien harhalekseemien saatavuuden rajoissa. Näin ollen Gorillan metaforisuus on eräällä tavalla toissijaista ja sen aktivoitumista eräällä tapaa häiritsee viittaus nimeen Corolla. Näin ollen on oikeastaan mahdotonta sanoa, missä määrin nimi Gorilla tekee Toyota Corollasta eläimellisen.
Kuten semanttisesta kartasta edelleen ilmenee, metaforien lähteinä toimineitten eläinten valikoima on varsin laaja kattaen monia yleisesti tunnettuja eläimiä. Tuttujen kotieläinten lisäksi metaforiin on päätynyt lintuja, hyönteisiä, vesieläimiä ja joukko yleisesti mm. luonto- ja lastenohjelmista tutuksi tulleita lämpimämmän ilmanalan eläimiä. Kaiken kaikkiaan kyse on usein sellaisista eläimistä, jotka ovat sosiaalisessa todellisuudessamme tavallisia (leijona, sarvikuono, pullasorsa, kissa jne.). Sosiaalisella todellisuudella viittaan tässä siihen, että elävän eläimen ei ole välttämätöntä olla osa arkipäivää; riittää, että eläin näkyy esimerkiksi kirjoissa, elokuvissa, lehdissä tai verkossa ja on sitä kautta läsnä arkipäiväisessä elämässä.
Eläimiltä lainatut tai lainattavaksi ajateltavat ominaisuudet ovat useimmiten ulkonäkö (esim. sammakko), muoto (kirppu) ja tapa liikkua (kissa). Eläinaiheen alla on kuitenkin eräs hyvin olennainen alaskeema, . Suomen kulkineistuessa ja vanhan agraarikulttuurin päättyessä traktori korvasi hevosen työvälineenä ja auto kulkuvälineenä, mistä muistuttavat esimerkiksi traktoria tarkoittavat hepo ja koni. Aineiston perusteella hevosmetafora on vahvempi traktorin kuin auton keralla, mikä ei ehkä ole yllättävää, sillä maaseudulla siirtymä hevosesta traktoriin oli erilainen kuin kaupungissa siirtymä hevosesta autoon. Hevosille tyypillisiä yksilönnimiä on annettu kuitenkin muutamia sekä traktoreille (Jurkka, Jalle, Pilkku) että autoille Musta). Hevosskeemaan liittyy myös kulkineiden säilyttäminen tallissa sekä monet auton vanhoihin hevosajopeleihin samastavat lajinimet (vaunu, kiesi ~ kiessi, kärri ~ kärry jne.).
Eläinmetaforien yleisyyteen on törmätty muutamissakin lähteissä. Nahkola (1992: 237–249) on laskenut eläinmetaforia nykyslangissa ja päätynyt pitämään ryhmää varsin harvinaisena mutta suhteellisen ekspansiovoimaisena. Nahkolalla eläinmetaforat ovat tyypillisimmin nisäkkäitä ja kotieläimiä sikojen, koirien ja lehmien ollessa yleisimpiä. Kosken (2004: 71) viittausnimiainestossakin on eläinmetaforia (mm. Pukki, Kolli, Pässi, Gorilla, Ankka ja Mursu), jotka perustuvat opettajien ulkonäköön ja tapoihin. Eläinmetaforien yleisyyttä epävirallisessa kulkineennimistössä selittää osittain myös niiden yleisyys kulkineitten virallisissa merkki- ja mallinimissä. Eläinmetaforista virallisten nimien kognitiivisena (lähde)alueena on maininnut mm. Lehrer 1992. Esimerkkejä eläimistä virallisissa nimistä ovat esimerkiksi Firebird, Cougar, Jaguar, Mustang ja Barracuda. Lisää vastaavia on listattu eri sivustoilla, esimerkiksi täällä ja täällä.
Ihmisten ja eläinten nimen (niin propristen kuin appellatiivisten) lisäksi aineistossa on kulkineennimiä, jotka näyttävät kasvien, hedelmien tai ruokien nimeltä. (Hedelmähän voi olla niin kasvinosa kuin ruokakin.) Näihinkin sisältyy sekä primäärejä että sekundäärejä nimiä. Primäärejä ovat esimerkiksi muotoa ilmaisevat Hiiva-Mini ja Päärynänpuolikas, sekundäärejä taas morfofonologisin operaatioin tuotettu Pelargonia, Pontikka ja Maksalaatikko. Yhdessä näistä kuitenkin muodostuu erikoinen metaforinen ryhmä, jonka motivaatiota voidaan vain arvailla. Kulkineen rinnastaminen kasviin tai ruokalajiin ei ole semanttisesti erityisen loogista. Avain saattaa kuitenkin olla Evar Saarin kanssa käymässäni käytäväkeskustelussa 2012): Saar esitti, että sekä ruoka että kulkineet olisivat jotain sellaista, mistä ihmiset saattavat pitää tai inhota samantapaisin tuntemuksin. Ruoka on siis jotakin sellaista, josta kaikilla on mielipide ja joka on kaikkien elämässä läsnä. Näin sitä voidaan käyttää metaforisena lähdealueena. Tätä tukee sekin, että kulkineita ei sanota esimerkiksi *koivuiksi: fokuksena on nimenomaan ensisijaisesti ruoka ja juoma.
Ihmistä tarkoittavan nimen tai sanan näköisiä kulkineennimiä voidaan muodostaa niin virallisen nimen pohjalta kuin itsenäisestikin. Riippumatta siitä, onko nimellä jotain nimeämisperustetta, näissä nimissä voidaan nähdä jotain metaforista ja useimmiten inhimillistävää ja personifioivaa. Erityisesti tämä pätee yksilönnimiin, jotka tosin muutenkin ovat yksilöiviä ja personifioivia lähes ex definitione. Kulkineen nimeäminen yksilönnimellä siis ylipäätäänkin tuo siihen tiettyä inhimillisyyttä. Erityisen voimakasta personifikaatio on etunimen kaltaisissa nimissä.
Varsinaisen personifikaatiopyrkimyksen sijasta varsin monissa tapauksissa kysymys saattaa kuitenkin olla vain siitä, että lekseemihakuisen muuntelun harhalekseemiksi on sattunut löytymään henkilönnimi, eläimennimi tai jotain elollista tarkoittava sana. Tällöin lekseemihakuiselle muuntelulle ominaisen kaksimielisyyden ja kaksoismotivaation mukanaan tuoma huvittavuus voi olla personifikaatiota merkittävämpi tekijä nimen antajan, kuulijan ja käyttäjän näkökulmasta. Kaikki, mikä näyttää personifikaatiolta ei siis välttämättä ole ainakaan ensisijaisesti sitä. Nahkola on (1992: 247–248) nimittänyt tällaisia sinänsä varsin osuvasti puolimetaforiksi. Kuten Nahkolakin kuitenkin toteaa, "tällaisissa [lisämerkityksisissä sekundäärinimissä] on vaihtelevassa määrin myös semanttista motivaatiota". Näin ollen voisi puhua myös neljäsosametaforista, kolmeneljäsosametaforista ja niin edelleen sen mukaan, miten suuressa määrin esimerkiksi gorillan koettaisiin metaforisesti kuvastavan Toyota Corollaa eli Gorillaa. Luultavasti tämä metaforan voimakkuus on kuitenkin riippuvainen jopa esiintymiskontekstista ja kielen käyttäjistä, joten tällaista luokitusta ei ole mahdollista saati järkevää tehdä. Olennaista on vain se, että lisämerkityksiseen sekundäärinimeen sisältyy aina harhalekseemin kautta mahdollisuus metaforiseen tulkintaan, joka voidaan haluttaessa aktivoida.
Ihmistä tarkoittavan nimen ja sanan näköisten kulkineennimien lisäksi aineistoon sisältyy ruumiinosiin ja vaivoihin liittyvän sanaston näköisiä kulkineennimiä. Nämä liittyvät kulkineen kokemiseen inhimillisenä tai persoonallisena lähinnä vain eräänlaisen aasinsillan tai metonymian kautta. Toisaalta vaivat ja ruumiinosatkin ovat yhtä lailla elollisia ja vaihtelevia kuin kasvit, eläimet, ihmiset ja – kenties – myös kulkineet. Eräänlaisia rajatapauksia ovat myös kasvin-, hedelmän- ja ruokalajin- ja ruokatarvikkeennimen näköiset nimet. Nämä esineet ovat myös elollisia ja osa elollisten elämää ja arkipäivää.
Siirry seuraavaan alalukuunF:3.2 Kulkine välineenä