Kansanversion osio C: Väännetäänkö nimiä virallisista nimistä vai annetaanko niitä ominaisuuksien perusteella?
Uusia sanoja voidaan muodostaa yhdistämällä, johtamalla, lainaamalla, sepittämällä ja merkitysalaa muuttamalla. Sama pätee myös nimiin. Sanoja ja nimiä tutkittaessa ollaan usein kiinnostuneita siitä, mistä ne ovat tulleet tai miten ne ovat syntyneet.
Primääri ja sekundääri
Olen päätynyt siihen, että epävirallisia lempi- tai haukkumanimiä voidaan muodostaa joko toisista nimistä vääntämällä tai sitten antaa kokonaan uusia nimiä kulkineen ominaisuuksien mukaan. Vanhasta nimestä väännettyjä nimiä kutsun sekundäärinimiksi, ominaisuuksien mukaan "tyhjästä" nyhjäistyt nimet taas ovat primäärinimiä. Sitä, kummasta nimi tulee, kutsun nimen muodostusalkuperäksi. Havainnollistan tätä jakoa vielä muutamalla esimerkillä tutkimusaineistosta. Erilaisten Volkswagenien primäärinimiä ovat esimerkiksi Natsipaise ja Hippipaku, sillä näissä virallinen nimi ei ole näkyvissä eikä aineistossa ole toista nimeä, josta nämä olisi selvästi johdettu. Tyypillisesti primäärinimet kuvaavat kulkineitten ominaisuuksia. Sekundäärinimiä taas ovat mm. Volkkari, Volsu, Kansanauto ja Kupletti (← Kupla). Kolme ensimmäistä pohjautuvat eri tavoin mallin viralliseen nimeen, ja neljännen taustalla on vakiintunut epävirallinen nimi Kupla. Tämä luokittelu on varsin helppokäyttöinen, muttei aivan ongelmaton.
Joskus voi olla hankala sanoa, milloin kyse on sekundäärinimestä eli milloin nimi pohjautuu toiseen samantarkoitteiseen nimeen. Hyvä ongelmatapaus on BMW:n nimitys Buimuri. Ilmaukseen on toki vaikuttanut myös vakiintunut merkin epävirallinen nimi Bemari, mutta voisi lähes sanoa, että tässä tapauksessa primääriä nimeä on pyritty sitomaan paremmin kohteeseensa poimimalla siihen virallisen nimen elementtejä eikä päinvastoin.
Lisämerkityksinen ja puhdas sekundääriys
Edellä nimet jaoteltiin primääreihin tai sekundääreihin sen mukaan, oliko niiden taustalla aiempi samantarkoitteinen nimi. Kun Ladaa kutsutaan Hapankaalihakkuriksi, kyse on primääristä kulkineen alkuperää ja käyntiääntä ilmentävästä nimestä. Samantarkoitteinen Latukka taas on selvästi sekundääri, eräänlainen kielellisen muuntelun neutraali tuotos. Samasta kannasta voidaan kuitenkin muotoilla myös Laatokka, jossa on nähtävissä paitsi automerkin itäinen alkuperä myös merkin virallinen merkkinimi. Edellisen alaluvun määritelmän mukaan Laatokka on siis sekundäärinimi. Sillä on kuitenkin primäärinimille tyypillisiä piirteitä, sillä se ilmaisee jotakin kulkineen ominaisuutta (toisin kuin Latukka). Kaikki sekundäärinimet eivät siis ole puhtaasti "vain" sekundäärejä, vaan niissä on lisäksi jotakin sellaista, jota olen päättänyt kutsua lisämerkitykseksi.
Jako puhtaaseen ja lisämerkityksiseen sekundäärinimeen ei ole aivan yksiselitteinen, ja sen vuoksi olen käsitellyt joitakin nimiä molemmissa ryhmissä. Tällaisia rajatapauksia ovat esimerkiksi Fire 'Vauxhall Firenza', Lude 'Honda Prelude' ja Ratsuni 'Datsun'. Fire ja Lude ovat molemmat heittämällä syntyneitä, Ratsuni taas on tyypillinen esimerkki virallisen nimen suomalaistamisesta, jossa d on korvattu useiden länsimurteiden tapaan r:llä. Fire voi englannintaitoisen korvissa sisältää lisämerkityksiä, Lude-nimessä taas voidaan nähdä suomenkielinen hyönteisennimitys. Luden mieltämistä puhtaaksi sekundäärinimeksi puoltaa kuitenkin sen taivutus. Aineistoesiintymässä nimeä nimittäin taivutetaan juuri Lude : Luden eikä Luteen. Ratsuni taas on tyypillinen esimerkki suomalaistetusta nimestä, joka sattuu yhteen jonkin kielessä jo olevan ilmauksen kanssa. Datsuni on mun ratsuni (tai Ratsuni) lauloi Hausmylly-yhtyekin aikoinaan. Prosodisilla tutkimuksilla olisi kuitenkin luultavasti mahdollista erottaa ratsu + ni ja Ratsuni toisistaan, eikä näitä luultavasti hahmotetakaan samaksi sanaksi normaalioloissa. (Musiikissa intonaatiota ja rytmiä säätelevät myös musiikilliset seikat.)
Yhteenveto nimen aineksista
Keskeisimpiä aineksia ovat siis primääri aines eli kulkineen ominaisuudet ja sekundääri aines eli kulkineen aiempi nimi. Nämä eivät ole toisistaan täysin erilliset, sillä merkkien ja mallien nimet lukevat kulkineissa lähes säännönmukaisesti ja nimitekstit ovat siis myös kulkineen osia. Pelkästään kulkineen ominaisuuksia tähdentäviä nimenosia kutsun primääreiksi nimenosiksi. Virallisen nimen pohjalta muokattuja neutraalihkoja ja toisiin sanoihin assosioitumattomia nimenosia kutsun vastaavasti puhtaasti sekundääreiksi nimenosiksi. (Neutraalihkoutta näissä rikkovat ainoastaan johtimiin ja äänteisiin liittyvät sävyt ja äännesymboliikka.) Näiden kahden pääryhmän väliin jäävät lisämerkityksiset sekundäärit nimenosat. Lisämerkityksiset sekundäärit nimenosat on lähes aina muodostettu kulkineen aiemmasta nimestä lekseemihakuisen muuntelun avulla. Lisämerkityksisissä sekundääreissä nimenosissa voidaan kuvata kulkineen todellisia tai kuviteltuja ominaisuuksia tai tyytyä vain huumoriin ja kielellä leikittelyyn. Humoristisuus on myös yleistä primääreissä nimenosissa, mutta ex definitione mahdotonta puhtaasti sekundääreissä nimenosissa.
Nimien rakennetyyppejä
Kaikki nimet eivät ole yksiosaisia kuten vaikkapa Warre. Selvästi kaksiosaisia ovat esimerkiksi Rättisitikka, Aurinko-Lada, Lapa-Valtteri, Natsipakastin ja Hitlerin kosto. Useampiosaisia nimiä analysoitaessa pitää tietysti huomioida, että eri osat voivat olla eri alkuperää. Nimen alkuosa voi olla primääri ja loppuosa sekundääri, kuten Rättisitikka. Rätti kuvaa siis auton erikoista kattoratkaisua ja sitikka on neutraali väännös virallisesta nimestä.
Epävirallinen kulkineennimistö on rakenteeltaan moninaista. Jotkut tyypit toistuvat usein, toiset taas ovat harvinaisempia. Käsittelen seuraavassa ensin "helpot perustapaukset" ja pohdin sen jälkeen monimutkaisempia ja harvinaisempia rakennetyyppejä. Näiden tyyppien yleisyydestä kerrotaan sitten tarkemmin tyyppien esittelyn jälkeen.
Yksiosaiset nimet
Yksiosainen nimi voi lähtökohtaisesti olla primäärinimi, puhdas sekundäärinimi tai lisämerkityksinen sekundäärinimi.
Yksiosainen primäärinimi
Yksiosaiseksi luettavia primäärinimiä on muutamaa eri tyyppiä. Yksiosaisia nimiä ovat ensinnäkin sellaiset nimet, jotka ovat myös leksikaalisesti yksiosaisia eli koostuvat yhdestä sanasta. Nämä ovat usein metaforisia, esim. Palme 'Volvo', Masurkka 'Lada'. Myös monet rekisteritunnuksista juonnetut nimet tai muuten yksilönnimeksi annetut henkilön- tai eläintennimet ovat yksiosaisia, kuten Raisa 'eräs Lada', Helmi 'eräs helmenharmaa Mazda 626' ja Irma 'eräs Volvo Amazon, jonka rekisteritunnus IRM-4XX'. Joskus kuitenkin yksiosainen nimi voi koostua kahdestakin sanan tapaisesta osasta. Kun esimerkiksi Ford Angliaa kutsutaan Juustohöyläksi ja Trabantia Kovalevyksi, näitä ei voida palastella osiin juusto, höylä, kova ja levy. Huonosti palasteltavia ovat myös ns. bahuvriihit (hieno kielitieteellinen termi, mutta parempaakaan ei ole). Bahuvriihit viittaavat useimmiten kulkineen johonkin osaan ja tämän ominaisuuteen (Ryppykylki 'Buick 1960-l.', Nikkelinokka 'Chevrolet-ka. vm. 1946'). Kun nimi siis kuvaa ryppykylkisyyttä, ei ole mitään järkeä erottaa ryppyä ja kylkeä nimen erillisiksi osiksi.
Yksiosainen puhdas sekundäärinimi
Yksiosaiset puhtaat sekundäärinimet jakautuvat muutamiin tyyppeihin. Kohtalainen osa yksiosaisista sekundäärinimistä on virallisten nimien neutraaleja suomalaistuksia, esim. Porsse 'Porsche' ja Matspa 'Mazda'. Suomalaistettaessa lisätään usein loppuun -i-, kuten nimissä Fiiatti 'Fiat' tai Talpotti 'Talbot'. Yksiosaisia puhtaita sekundäärinimiä on tehty myös typistämällä: Mitsubishi → Mitsu ja lisäämällä pääte Mercedes-Benz → Mersu.
Osaisuudeltaan hankalammin määriteltäviä ovat numeroilmaukseen pohjautuvat nimet, esim. Viistonninen 'Ford 5000' ja Kasipuolikas 'Fiat 850'. Nämäkin voidaan ajatella yksiosaiseksi, koska ne perustuvat mallinumeroon, joka taas itsessään on yksiosainen. Yksiosaisina olen myös pitänyt erilaisia sananmuunnoksia ja muita vastaavia (Glof 'Volkswagen Golf' ja Koliväppä 'Ford Escort mk2').
Yksiosainen lisämerkityksinen sekundäärinimi
Yksiosaisia lisämerkityksisiä sekundäärinimiä ovat nimet, joissa sekä varhempi nimiasu (yleensä virallinen nimi) että vääntelyn lopputuote ovat selvästi yksiosaiset. Tällaisia ovat vaikkapa Skeida 'Skoda' ja Valtteri 'Plymouth Valiant'. Sitä vastoin onkin hiukan hankalampi sanoa, ovatko Lada → Ladugård, Thunderbird → Tunturipirtti ja Allis Chalmers → Kallis Jalmari yksiosaisia vai eivät.
Useampiosaiset nimet
Monenlaiset yhdistelmät primääreistä, sekundääreistä ja virallisista aineksista ovat sinänsä mahdollisia. Näiden luontevuudessa ja sitä kautta yleisyydessä on toki eroja. Yksinkertaisessa nimessä osat erottuvat selvästi. Tällaisia ovat vaikkapa Härmäauto 'Toyota Corolla DX' ja Paavinpulkka 'Fiat'. Yleensä kaksiosaisen nimen toinen osa on virallisesta nimestä väännetty ja toinen kuvaa kulkineen ominaisuuksia (Rättisitikka 'Citroen 2CV' ja Mahasitruuna 'Citroën ID tai DS'). Yleensä virallisesta nimestä on peräisin juuri nimen jälkiosa, mutta joskus nimenosat ovat toisinkinpäin (Volsupaketti 'Volkswagen-pakettiauto'). Jälkiosan ei tarvitse edes olla väännös, vaan se voi olla virallinenkin nimi, kuten nimessä Aurinko-Lada 'eräs keltainen Lada'.
Useampiosaisuus on joskus epävarmaa. Ensimmäinen esimerkkinimi on Aikapommi, eräs Saab 96 -mallin monista epävirallisista nimistä.
Koko nimi viitannee mallin käytettävyyteen räjähdysteeman kautta: Saab 96 on siis kuin aikapommi, ja on vain ajan kysymys, milloin sen aika on täynnä ja se laukeaa. Aikapommi voidaan nähdä myös viittauksena auton nakuttavaan tai tikittävään käyntiääneen, mutta ääni ei liene kovin realistinen nimeämisperuste. Kun tarkastellaan nimeen sisältyviä osia aika ja pommi, analyysi tarkentuu. Pommi voi nimittäin myös viitata automallin pyöreään muotoiluun. Tämän puolesta puhuisi samasta mallista käytetty nimi Pomminpuolikas. Toisaalta taas pommi yksinäänkin riittää viittaamaan laukeamiseen ja hajoamiseen, ja näin saadaan myös tulkinta aika 'varsinainen' pommi.
Ladaa tarkoittava Evakkoreki sisältää Aikapommin tapaan tutun konneksion. Evakko yksinäänkin tai Evakkoreki kokonaisuutena viittaavat kulkineen itäiseen alkuperään. Metaforiseen reki-osaan taas voidaan liittää monenlaisia käsityksiä auton kulmikkaasta muotoilusta, ohjattavuudesta, alkeellisuudesta ja käyttämisestä liikkumiseen.
Uralin pihlaja on yksi monista Lada-merkkisistä autoista käytetyistä nimistä. Mikäli nimeä tarkastellaan kokonaisuutena, Uralin pihlaja viittaa samannimiseen haikeaan laulelmaan. Lienee tunnettua, että Uralin pihlaja on venäläinen sävelmä ja että nimi näin viittaa auton alkuperään. Laulussakin mainitut pihlajankukat voidaan assosioida Ladojen kermanvaaleaan väriin ja laulun kaihoisasta tunnelmasta ja morsiamen kaipuusta voidaan jopa johtaa jotakin auton luonteeseen liitettävissä olevaa. Valmis sanapari on kuitenkin sellaisenaan lainattu auton nimeksi. Uralin pihlajan tulkitseminen puhtaasti yksiosaiseksi metaforiseksi primäärinimeksi ei kuitenkaan ole täysin selvää. Jo alkuosa Uralin riittää nimittäin viittaamaan auton alkuperään. Näin on tehtykin samantarkoitteisessa nimessä Uralin Mersu. Samoin pihlajankukat ja monet Ladat ovat samanvärisiä, vaikkei laulussa valkolatvuksesta puhuttaisikaan.
Neljäs esimerkki kerroksellisuudesta on Datsun 100A:sta ja muistakin japanilaisautoista käytetty Riisipussi (Google-haku löytää myös asun riisibussi). Niin pelkkä riisi kuin kokonainen pakkauskin eli riisipussi viittaavat auton itämaiseen alkuperään. Toisaalta pussi-aines on kaksitulkintainen ja voi viitata joko linja-autoon (∼ bussi) tai kulkineeseen pienenä pehmeäseinämäisenä astiana (-metaforaskeemasta ks. F:3.3).
Tällaisia kerroksellisia nimiä on aineistossa lisääkin:
Esimerkkejä nimistä, joissa on päällekkäisiä tai sisäkkäisiä nimenosia: