Kansanversion osio F: Mitä nimet kertovat kulkineitten kokemisesta ja mitä muistoja menneistä ajoista nimiin on tallentunut?
Erään kreikkalaisen tutkijan mukaan nimeämismallit ovat kriittisen tärkeitä populäärikulttuurisen tiedon jäsentämisessä. Nimet siis kertovat, miten hahmotamme ympäröivää kulttuuriamme - toisaalta taas ympäröivä maailma antaa aineksia nimiin. Nimet säilyttävät muistoja menneistä ajoista ja toisaalta niiden sisältämät mallit antavat virikkeitä uusienkin nimien muodostamiseen. Perinne on siis lopulta kuin sammal, joka kasvaa latvasta ja lahoaa tyvestä koko ajan.
Millaisina kulkineet koetaan
Ensiksikin olen analysoinut nimiin sisältyviä metaforia. Seuraavassa kartta-analyysissä ovat mukana sekä väännöksissä että ominaisuuksien mukaan annetuissa nimissä olevat metaforat. Kaikki värilliset nimet ovat aitoja kulkineennnimiä tutkimusaineistosta. Niitä on sitten ryhmitelty ja ryhmitelty, ja päädytty siihen, että loppuviimeksi kulkine on elollinen olento, kulkine on väline ja kulkine on säiliö. Kartta näyttää tältä:
Oletan siis aineiston perusteella, että kulkineet koetaan inhimillisinä, välineinä ja säiliöinä. Tälle oletukselle on havaittavissa hiukan lievää taustatukea myös neutraalien väännösten päätteissä. A. V. Forsmanin (1891: 182) mukaan karjalassa on tunnettu hokema, jonka mukaan
"mies on -nen,
nainen on -tar,
orja on -kka,
talo on -la".
Näistä aineistossa esiintyy (lähes) ainoastaan -kka, mutta se onkin lähes yleisin pääte. Tällä perusteella -kkV-päätettä voidaan pitää henkilöivänä ja se voidaan ehkä osin liittää myös kotieläinten nimiin. Usein henkilöviitteisenä ja deminutiivisena voitaneen pitää myös -u-suffiksia, joka on hyvin yleinen kulkineennimistössäkin. Jos -kka- ja -u-suffikseja voidaan pitää henkilöviitteisinä ja inhimillistävinä, voidaan myös osa -(a)ri-päätteen sisältävistä nimistä tulkita muotonsa vuoksi välineellistäviksi (esim. ehkä Tanari 'Ford Taunus'). Vieläkin rankemmin tekniseen apparaattiin viittaavia valejohtimia on, esimerkiksi nimissä rosmaattori (← rosma) 'puimuri' tai Eskometri 'Ford Escort' (vrt. alkometri, kronometri, takymetri jne.). Puhtaiden sekundäärinimien suffiksistossa on siis varovaisia viitteitä väline-skeeman suuntaan. -teeman tueksi vastaavanlaisia morfologisia apuja ei tosin ole.
Mitä kulkineissa pidetään tärkeänä
Metaforat kuvaavat ehkä paremmin sitä, millaisiksi kulkineet alitajuisemmin koetaan. Sitä vastoin ne ominaisuudet, joita pidämme merkityksellisinä kulkineissa, selviävät paremmin nimeämisperusteita analysoimalla. Edellisen osion pohjalta olen piirtänyt niistäkin samanlaisen kartan:
Nimeämisperusteiden kanssa pelatessa on jälleen kysymys siitä, miten korkealle yleistys halutaan viedä. Nimeämisperusteiden pääluokittelussanihan on kaiken kaikkiaan 13 pääluokkaa (väri, muoto jne.). Kun vielä tästäkin yleistetään, päädytään siihen, että kulkineessa kiinnitetään huomiota ulkonäköön ja olemukseen (sisältäen eksudaatit, silmiinpistävät osat, koon ja muodon, värin ja jotakuinkin abstraktin luonteen), kulkineen käyttöön (kuka käyttää, mihin käyttää, missä käyttää ja millainen kulkine käytettävyydeltään on) ja kulkineen taustaan (kulkineen alkuperämaa, valmistuspaikka, edelliset omistajat, suhde toisiin kulkineisiin esim. mallistossa, konkreettiset tai kielelliset tapahtumat joihin kulkine liittyy). Kulkineen ikä voidaan yhdistää yhtä hyvin niin taustaan ja historiaan kuin kulkineen olemukseenkin, ja ikä on lisäksi aineistossa aika vähän hyödynnetty nimeämisperuste.
Seuraavassa pääluvussa siirrymme pois kulkineitten kuvaamisesta, tarkastelemaan sitä, miten kulkineennimet kuvaavat suomalaista kansankulttuuria ja kulkinesuhteen kehitystä.
Kulkineennimissä heijastuvat kulttuuriset ilmiöt
Tässä esseemäisessä luvussa pyritään erittelemään, mitä asioita muusta maailmasta heijastuu kulkineennimissä; toisin sanottuna kerrotaan, mitä asioita muusta todellisuudesta tuodaan esiin, mitä nimet tuovat esiin maailmantiedosta tai miten populäärikulttuurinen tieto niissä jäsentyy. Kun nimiä käytetään arkipäiväisessä kielenkäytössä, niitten tulkinta edellyttää riittävää maailmantiedon tuntemusta, kykyä ymmärtää nimiin sisältyviä viittauksia toisaalle. Näitä voisi kutsua intertekstuaalisiksi vihjeiksi, vaikka intertekstuaalisuudella tyypillisimmin tarkoitetaan teksteissä olevia viittauksia toisiin teksteihin. Nimistössä tällaiset viittaukset voivat kohdistua mm. toisiin nimiin, muihin kielellisiin ilmauksiin ja kulttuurisiin asioihin.
Lähtökohtia ja varhaisista nimistä
Suomalaisen kulkineennimistön kehityksen kannalta keskeistä on, että suurin osa Suomessa myydyistä kulkineista on aina ollut tuontitavaraa. Tästä seuraa, että suurin osa suomalaisesta virallisesta kulkineennimistöstäkin on tuontitavaraa. Näin ollen suomalaiset ovat tottuneet siihen, että automerkkien ja -mallien nimet ovat olleet varsin käsittämättömiä, onomastisesti sanottuna opaakkeja. Suomessa suomalaisilla nimillä on valmistettu ja myyty polkupyörien lisäksi suuremmassa määrin lähinnä vain Sisu-kuorma-autoja 1931- (Stolze 1983: 74–75), Vanaja-kuorma-autoja 1948–71 (Moisala 1983: 219) ja Valmet-traktoreita 1951-. Nimiin ovat päätyneet siis suomenkielinen sana sisu, autonvalmistuspaikkakunta Vanaja ja yritysnimenäkin tunnettu lyhenne Valmet (sanoista Valtion Metallitehtaat), ja näihin nimiin sisältyvät merkitykset ovat mitä todennäköisimmin omana aikanaan olleet varsin selvät useimmille. Vierasperäisten merkki- ja mallinimien osalta näin ei todennäköisesti ole ollut.
Nimistön kehitykseen on vaikuttanut myös Suomen vaurastuminen ja siihen liittyvät kulkineitten sosiaalisen aseman muutokset. Valtaosa aineistosta on henkilöautojen nimityksiä, mihin on luonnollisesti vaikuttanut se, että henkilöautojen osuus autokannasta on koko ajan kasvanut. Kuorma- ja linja-autot sekä traktorit taas eivät ole autojen ja polkupyörien tavoin koko kansan arkipäivää, mihin myös voimakas kaupungistuminen on vaikuttanut. Polkupyörännimitysten vähäisyys johtunee siitä, että polkupyörät ovat hyvin arkipäiväisiä esineitä. Myös informanttien ikä vaikuttanee asiaan – alaikäisiltä informanteilta saattaisi saada erikoisiakin polkupyörännimityksiä. Toki lähes kaikki aikuisetkin omistavat polkupyörän, mutta monet eivät ole käyttäneet sitä nuoruutensa jälkeen. Moottoripyörät ja mopot taas olivat Suomeen tullessaan hyviä kulkuvälineitä kapeille ja huonokuntoisille teille ja poluille, ja monien ammattien harjoittajat käyttivät näitä työssään. Moottoripyörä on vaiheittain kehittynyt monen ainoasta kulkupelistä ja työvälineestä harrasteeksi, huviksi ja alakulttuurin keskipisteeksikin.
Kuten jo väitöskirjani alussa valittelin, 1900-luvun alun kulkineennimiin liittyvä tieto on suureksi osaksi kadonnut ja osaksi hyvin hajallaan erilaisissa historiaa käsittelevissä teoksissa. Aikana, jolloin autoja oli vain muutamia, niihin suhtauduttiin varmasti toisella tapaa kuin nykyisin. Eri lähteissä mainitaan usein, että maallikot olivat hyvin ihmeissään autoista, niitä riennettiin katsomaan tien varteen, jos niitä tuli, ja niitä myös vähän pelättiin niiden nopeuden ja kovan äänen vuoksi. Sama pätenee sovelletusti muihinkin kulkineisiin. Alkuaikojen kulkineet olivat myös tekniikaltaan hiukan epävarmoja ja suomalaiset tieolot aiheuttivat niille omat haasteensa. Autoja omistivat varakkaat henkilöt ja suurtilalliset, mutta myös henkilöt, joille liikkuminen oli enemmälti tarpeen, esimerkiksi liikemiehet. Tällainen omistajan ja kulkineen yhdistelmä oli varmasti katsojan asenteesta riippuen niin ihailun kuin irvailunkin kohteena. Tuosta ajasta muistuttavat sellaiset auton yleisnimet kuin helvetinkone, hevosettomat rattaat ja erisnimi Anterssonin tuupattava tööt-tööt, jotka eivät luonnollisestikaan enää ole käytössä. Samaan sarjaan kuuluu myös esimerkiksi traktorimallin nimi Mörkö-Majuri. Nämä nimet ovat kuitenkin enemmänkin sellaisten ihmisten tuottamia, joille kulkineet eivät olleet tuttuja. Kulkineitten parissa työskennelleiden ja kulkineitten omistajien nimivarantoon tällaiset tuskin aktiivisesti kuuluivat.
Voitaneen olettaa, että jo ensimmäisillä autoilla Venäjän vallan aikana oli yksilönnimiä, kun kerran saman ajan hevosilla, laivoilla ja vetureillakin sellaisia tunnetaan. Tutkimusaineistoon tällaisia ei kuitenkaan ole saatu. Auton personifikaation kehittymistä varmasti myös jossain määrin haittasi se, että autoilun alkuaikoina autoja ei ajettu itse vaan käytettiin tehtävään erikoistuneita autonkuljettajia, ja näin omistajalle ei välttämättä syntynyt yhtä läheistä autosuhdetta. Voisi kuitenkin epäillä, että kulkineilla on tuohonkin aikaan ollut jo myös henkilönnimen näköisiä nimiä, vaikkei väitteen tueksi muun nimistön lisäksi tukea olekaan. Jo tuolta ajalta periytyy myös ilmeisimmin kulkineen rinnastaminen hevoseen ja hevospeleihin (vrt. hevosettomat rattaat), ja mun kärry lienee käytössä olevaa nykysuomea, vaikka monikaan tuskin ilmausta käyttäessään aktiivisesti ajattelee yhteyttä hevoskärryihin ilmausta käyttäessään. Tätä kautta kulkineennimistöön sisältyy tänä päivänäkin erilaisia agraarikulttuuriin liittyviä metaforia, ja nimitettiinhän autoa jossain vaiheessa virallisestikin vaunuksi sittemmin yleistynyttä lainaperäistä auto-sanaa vastustettaessa.
Mistä tuon alkuajan nimet sitten tulivat ja mistä syntyi käsitys, että kulkineita ylipäätään pitäisi nimetä jotenkin? Vastaus tähän kysymykseen varmasti vaihtelee jossain määrin nimen viittaustason mukaan. Uusille kulttuuriin tuleville esineille on aina tarvittu nimiä, ja nämä on useimmiten joko omaksuttu saapuneen esineen mukana (biili, auto, automapiili) tai keksitty oman kielen antamista lähtökohdista. Alalajinimiä taas aletaan tarvita joukon kasvaessa, kun tulee tarvetta käsitteellistää alakategorioita. Merkki- tai mallinimien syntyminen taas oikeastaan edellyttää sitä, että jonkinnäköinen käsitys merkeistä ensin muotoutuu, ja näiden viittaustasojen nimien syntyä on vaikeinta arvioida. Yksilönnimiä sen sijaan on voinut olla hyvinkin varhain, vaikkapa laivojen nimien tai hevosten nimien antamien mallien mukaisesti. Yksi vanhimmista epävirallisista nimistä on ilmeisesti ruotsalaisperäinen Hoppa, joka viittaa yleensä Fordeihin ja jota on käytetty jo 1910-luvulla. Ruotsalaislaina on osittain myös edellä mainittu Tööt-tööt, sillä ruotsin ja saksan kielissä tunnetaan nimitys töff-töff. Olen aineiston nimiä selvitellessäni törmännyt siihen, että useilla nimillä on samansisältöinen vastine jossain tai useissa eurooppalaisissa kielissä. Kulkineitten epäviralliset nimet ovat siis olleet liikkuvaa laatua. Koska olen seurannut vain nimien vaiheita Suomessa, näitä etymologioita ei ole systemaattisesti selvitetty eikä niitä sen vuoksi voida esittääkään. Jo varhaisessa vaiheessa on siis ollut joka tapauksessa niin lainaperäisiä opaakkeja nimiä (Hoppa) kuin omaperäisistäkin aineksista muodostettuja. Näiden sekatyyppi, lisämerkityksiset sekundäärinimet, on myös maailmansotien väliseltä ajalta, minkä henkilönnimi Pontikka-Antti paljastaa. Pontikka-Antti ajoi nimittäin taksia Hyrynsalmella Pontiac-merkkisellä autolla (Hn-kilpa 1972). Emme tietenkään tiedä, onko nimi myös sillä tavoin kaksoismotivoitu, että taksinajon yhteydessä olisi harjoitettu myös laitonta väkijuomien välitystä kieltolain aikana, mutta nimeen joka tapauksessa sisältyy lisämerkitys harhalekseemi pontikan kautta. Myös erilaisia puhtaiden sekundäärinimien muodostuksessa käytettyjä keinoja (typistäminen, ellipsi, muotit ja johtimet jne.) on esiintynyt jossain määrin jo tuohon aikaan muussa kielessä, vaikkei mitään tiettyä kulkineennimeä tuolle ajalle voida iätäkään. Monilla nykyisinkin kulkineennimien muodostuksessa käytetyillä keinoilla on siis pitkät juuret.
Intertekstuaalisia vihjeitä ja kulttuurisia kytkentöjä
Agraarikulttuuri
Kuten jo edellisessä kappaleessa todettiin, kulkineilla on yhtymäkohtia agraarikulttuuriin. Erilaisten hevos- ja kärrymetaforien lisäksi ryhmään kuuluvat myös nimet rosma ja Pahna ∼ Pahnapuhallin ∼ Pahnanpuhaltaja, joiden ymmärtäminen vaatii entisaikain sadonkorjuuprosessin ja siihen liittyvän kielen tuntemusta. Kulkineitten nimittäminen kelkoiksi ja pulkiksi lienee eräänlaista reki-teeman edelleenkehittelyä. Agraarikulttuuriin viittaavat myös traktorien nimet Lampaankuhtumakone 'Zetor' ja Piikkilangankiristäjä 'Valmet 15 tai 20', joista ensin mainittu viittaa traktorin ääneen ja jälkimmäinen voimattomuuteen. Vyyhdellä olleet piikkilangat pitikin todella oikoa aitaa tehdessä, lampaiden kutsumiseen Zetor sitä vastoin tuskin soveltui, vaikka ääntä voi tukuttavaksi tai päkättäväksi luonnehtiakin. Nimen ymmärtämiseen tarvitaan silti käsitys siitä, millä tavoin karjaa laitumelta aikanaan kutsuttiin. Myös vakiintuneeseen hevosteemaan kuuluvien nimien tulkinnassa maailmantiedosta on apua: traktorinnimi Pilkku on varmasti helpommin ymmärrettävä, jos tietää samanasuista nimeä käytetyn myös hevosilla.
Kansallissosialistit ja toinen maailmansota
Kansallissosialismiin sisältyi Hitlerin ajatus siitä, että jokaisella perheellä tulisi olla varaa hankkia auto. Näinpä hän sopi Porschen kanssa, että tämä suunnittelisi edullisen automallin. Tästä kansanautosta eli Volkswagenista tuli sittemmin hyvin suosittu ja sen valtakausi kesti Hitleriä pitempään leviten lähes kaikkialle maailmaan. Suomessa mallilla on vakiintuneen Kuplavolkkarin lisäksi monia tähän taustaa viittaavia nimiä, esim. Kansan-Porsche, Hitlerin kosto, Hitlerin silitysrauta, Hitlerin kansanauto ja peräti Hitlerin viimeinen kirous. Myös toinen maailmansota näkyy nimistössä. Yksinkertaisimmin se ilmenee sellaisissa nimissä kuin Sota-Intikka ja Sota-Kemsu, joilla viitataan sodan aikana käytettyihin kuorma-automalleihin riippumatta siitä, onko kyseisellä kuorma-autolla varsinaisesti sodittukaan. Kulttuurisia jälkiä on kuitenkin muissakin nimissä. Toisan maailmansodan jälkiselvittelyissä tapahtui autoteollisuuden uudelleenjärjestelyjä, joista mm. nimet Opel-Mosse, Mosse-Opel ja Ilman Fasistien Apua muistuttavat. Maailmansodan jälkiselvittelyihin liittyi Suomessa myös evakkokysymys, sotakorvaukset ja valuuttasäännöstely. Muistona tästä ajasta aineistoon on tallentunut samaiseen kansanauto Volkswageniin viittaava termi Merimiesauto. Nimen ymmärtäminen vaatii tiedon siitä, että merimiehet (ja muutamat muut erityisryhmät) saivat erityissäännöksin tuoda maahan näitä länsimaisia autoja, joita sitten useimmiten hankittiin niin paljon kuin tuontioikeudet antoivat myöten ja myytiin edelleen. Merimiesauto tarkoittaa siis merimiehitse hankittua autoa, ei läheskään aina merimiehen autoa.
Itä ja länsi
Toisen maailmansodan jälkeen alkoi kylmän sodan vaihe, jossa Idän ja Lännen välinen vastakkainasettelu kärjistyi, myös suomalaisten näkökulmasta. Kulkineitten maailmassa muuttui se, että valuuttasäännöstelyn ja hintojen takia itävehkeitten tuonti Suomeen kasvoi. Tunnetuin itäauto ja ehkä suomalaisesta näkökulmasta eräänlainen Neuvostoliiton symboli on Lada, jo(i)lla on joukko erilaisia "itäisiin" asioihin viittaavia nimiä (Lenin, Stalin, Kommunistin liikkuva kidutuspenkki, KGB). Kommunisteja oli toki Suomenkin puolella. Kulkineen käyttäjien puoluekantaan viittaavat kaksoismotivoidut nimet Skdl 1200 'Lada 1200' ja Skdl 1500 'Lada 1500' sekä esimerkiksi Ladan epävirallinen merkkinimi Aateauto. Suomen Kansan Demokraattinen Liittohan oli suomalainen vasemmistopuolue 1944–1990. Joinakin aikoina Ladan omistamista pidettiin yleisesti poliittisena valintana, ja ehkä se on sitä joillekin vielä nykyäänkin. Lähinnä ehkä humoristisessa mielessä eräs Ladafoorumin käyttäjä luettelee autonsa ja toteaa listan lopuksi omistavansa myös Kapitalisti-Coronetin 'Dodge Coronet'. Myöhempien aikojen lientyneeseen punaisuuteen on jostakin syystä liitetty Volvo. Yhdenmukaisen muodonkin vuoksi jotain mallia nimitetään Svenskaladaksi, mutta farmari-Volvolla on myös nimi Sossukontti, missä loppuosa viittaa kulmikkuuteen ja alkuosa sosiaalidemokraattiseen omistajaan. Nimitys on tosin luultavasti ruotsalaislaina (Sossecontainer). Kulkineennimistö siis tavallaan osoittaa, että kylmän sodan rintamalinja jakoi Suomen osan suomalaisista kuuluessa itään ja osan länteen elintapojensa, asenteidensa ja kulkineittensa myötä.
Suurmiehiä
Kulkineennimistöön on myös tallentunut joukko menneitten vuosikymmenien suurmiehiä. Hitlerin koston vastapainoksi on kehitetty pienemmän piirin käyttämä Degoullen kosto ihmiskunnalle 'Peugeot 405' Ranskan presidenttinä toimineen Charles de Gaullen mukaan. De Gaullen toiminta taas oli merkittävässä roolissa, kun Ranska oli Saksan miehittämänä ja myöhemmin jälleen "itsenäistyi". Muitakin vanhoja poliitikkoja on tallentunut myös nimiin, esimerkiksi nimissä Gomulka 'Ursus-traktori', Honeckerin savuverho 'kaikki itäsaksalaiset autot' ja Rommeli 'vanha Mercedes-Benz-ka.'. Hieman tuoreempia vaikuttajia ovat Palme 'Volvo', Väyrynen 'Mercedes-Benz W210' ja Ahtisaari 'Mercedes A-sarja W168'. Presidentti Halonen ei siis ole toistaiseksi päässyt kulkineennimistöön, mikä kielinee siitä, että hänen ulkoisissa piirteissään tai käytöksessään ei ole ollut mitään sellaista, mikä olisi vielä keksitty yhdistää autoon. Nimistöön tallentuneita merkkihenkilöitä näkyy mm. nimissä (Marilyn) Monroe, Liz Taylor, Seppohovi, (Emil) Zatopek, Irina Slutskaya ja peräti Pontias Pilatus (Pontius Pilatus). Suurmiesten nimillä on näissä nimissä erilaisia tehtäviä ja ne kuvaavat eri asioita. Presidentti Ahtisaari tuli tunnetuksi kaatumisestaan samoihin aikoihin Mercedeksen kaatumisen kanssa, Väyrynen taas tunnetaan kierosilmäisyydestä ja silmälaseista ja Olof Palme lähinnä ruotsalaisena ja ratkaisemattomaksi jäävän salaperäisen murhan uhrina. Merkkihenkilön kytkeminen kulkineennimeen on sikäli riskialtista nimen säilyvyyden kannalta, että vuosien myötä merkkihenkilö saattaa jäädä enemmän ja enemmän unholaan ja näin ollen nimeen sisältyvä "vitsi" väkisinkin hälvenee ja hämärtyy. Tässä mielessä esimerkiksi eläinmetaforat ovat ehkä turvallisempi valinta nimen säilyvyyttä ajatellen.
Vierasmaalaiset
Kulkineennimistö kuvaa myös varsin osuvasti hiukan Topeliuksen Maamme kirjan tapaan erinäisiä kansallisia stereotypioita. Tällaiset useimmiten alkuperää ilmentävät nimet on paremmin esitelty oikean väitöskirjan luvussa E:6.3.2.5, joten tässä tuodaan esiin vain muutamia esimerkkejä. Venäläisten autojen nimissä on Hapankaalihakkuria, Kaalivankkuria ja Mahorkkatoppaa kun taas hollantilaisia autoja ovat Tulppaanipuimuri ja Puukenkä. Italialainen traktori on tietysti Makaroni ja ranskalainen Peugeot-auto monien muiden nimiensä lisäksi myös Patonki. Kulkineennimissä esiintyessään tällainen materiaali uusintaa ja vahvistaa niitä kansallisia stereotypioita, joita eri maiden asukkaisiin liitetään; toisaalta näitten nimien ymmärtäminen vaatii toki käsitystä siitä, mitä kyseisten maitten kulttuuriperinteeseen suomalaisesta näkökulmasta kuuluu.
Ei me mutta ne muut
Ulkomaalaisiin autoihin liittyvän tietouden lisäksi nimet sisältävät käsityksiä kotimaisista vähemmistöistä ja siitä, mitä kulkineita pidetään mitenkin soveliaina ja sosiaalisesti hyväksyttävinä. Nimiin on pakattu tietoa käyttäjien varallisuuseroista ja sosiaalisesta ympäristöstä (Korson Lada, Kauniaisten kansanauto, Merkonomimersu, Köyhän miehen GTO, Betoniraudottajan Barracuda). Köyhille ja karuille ihmisille taas sopivat näitäkin köyhemmät karvalakkimallit. Nuoriso ajaa "kylällä" "kylänrinkiä" eli "pillurallia" Amisautoilla, Teiniautoilla tai Poppisautoilla, joita ovat muun muassa Teinikorolla eli Teinideksi ja Teini-Escort eli Kylä-Escort. Jossakin ehkä pyörii myös Sikalintta tai Härmäauto. Romaneillakin on nimistön perusteella ollut omat suosikkiautonsa, mm. 1960-luvun Taunus, Opel Rekord ja viimeisimpänä erilaiset Mercedes-Benz-mallit. Liikenteessä saattaa vielä nykyäänkin törmätä joskus myös papan kuljettamaan pappamopoon ja mummon ohjaamaan mummopyörään, vaikka pappamopoista onkin tullut nostalgiaesineistä ja mummopyörät ovat Jopojen tavoin nuorten suosiossa (alkuperäisten pyöräilijämummojen jo rullatessa rollaattorilla kohti Pyhää Pietaria). Kulkineennimissä on siis kosolti myös nimien avulla ilmennettyä toiseutta ja kulkijoitten ryhmittelyä kulkineitten mukaan. Kaikkien näitten vähemmistöjen keskellä seikkailee aivan tavallinen kuljettaja, jos sellaista onkaan. Kuljettajissa on nimittäin tunnetusti mm. mersumiehiä, moppemiehiä, ladamiehiä, rekkamiehiä, taksisuhareita ja muitakin vähemmistöjä.
Autojen tyyppiviat ja statusarvot
Yksi keskeinen osa kulkineennimiin sisältyvää maailmantietoa ovat eri merkkeihin ja malleihin liittyvät arvostukset. Nimistön perusteella Volvot ovat kankeita, painavia ja epäluotettavia, Peugeot't ja muut ranskan rapeat ruostuvat puhki ja suuret amerikanlaivat taas ovat isoja, leveitä ja soveltuvat esimerkiksi seksuaaliseen kanssakäymiseen. Mercedes-Benz ja BMW taas ovat Suomen automerkkikentän tunnistettavin [prestiisi]sääntö, ja siksi niitä pidetään joskus latteina erottautumisen merkkeinä; nimistössä tämä ilmenee lähinnä Peniksenjatke-tyyppisinä niminä. Vanhat Saabit ovat tavattoman pyöreitä ilmanvastuksen välttämiseksi (Kuurakyttyrä) ja Toiota otetaan, kun ei muuta saada. Japanista tulevat moottoripyörät ovat muovikuulia, Suzuki Samurai on Kemiallinen WC ja Daewoo on Mikroaaltouuni; Aasian tuotteet ovat siis muovisia. Varsinaisia autoja ovat siis poissulkevan päättelyn perusteella esimerkiksi Volkswagen, Ford ja Audi.
Autotietoutta
Kulkineennimien ymmärtämiseen vaadittava autotietous ulottuu merkkienkin ohi. Dieselautot savuttavat ja ovat pikikirnuja tai nokivasaroita. Kakstahtivehkeet tunnetaan myös nimellä kaksi tahtia liikaa, mikä tarkoittaa, että ne pitäisi joittenkin mielestä hävittää maailmasta. Samoin joidenkin mielestä moottorin tulee olla V8, ja autoa jossa on V4 nimitetään puolimoottoriksi. Myös nimien Boxeripommi, Variaattori, Remmiveto-Vulva ja Kumipusla vaatii tietoa kulkineen teknisistä erikoisominaisuuksista ja niitten arvostamisesta. Automiehen yleissivistykseen kuuluu toki myös tuntea eri mallien logot ja mm. niissä esiintyvät eläimet (esim. Jellona 'Peugeot'). Farmarimallisen Ladan perhepiirissä käytetyn nimen Kartano-Laappa ymmärtäminen edellyttää tietoa siitä, että farmari-Volvoja on myyty nimellä Volvo Kartano (ruots. Herrgårdsvagen), ja samantapaisia esimerkkejä on lisääkin. Osa nimistä vaatii avautuakseen yksinkertaisesti kulkineisiin liittyvää yleissivistystä – sellaista ainesta, joka tekee keskustelijasta kelpo auto- ja seuramiehen.
Eräs osa autotietoutta ovat myös vieraskieliset epäviralliset nimet. Näitä on lainattu suomeen niin sitaatti-, mukaelma- kuin käännöslainoinakin. Esimerkiksi nimet Lehtisammakko, Deuce, Droop Snoot, Chevy ja peräti vakiintunut ja ehkä jo unohtumassakin oleva dollarihymy ovat kaikki eri-ikäisiä lainoja.
Populäärikulttuuria
Nimien ymmärtämiseen on sidoksissa vielä yksi keskeinen kulttuurin osa-alue. Nimissä on myös viittauksia erilaisiin populäärikulttuurin tuotteisiin sävelmistä elokuviin ja televisio-ohjelmista sarjakuviin. Venäläiset autot saavat nimekseen Uralin pihlaja ja Odessa, kun illan tuuli soittaa jo latvaa pihlajan ja Odessa hurmaa. Kun Frederik laulaa haluavansa rakastella Stellaa, monimielinen Rakastella siirtyy myös Fiat 128 Stellan yksilönnimeksi. Vanha traktori saa lastenlaulun hengessä nimekseen Ikiliikkuja-se-on (Se kääntyy tänne, menee sinne ja se rullaa vaikka minne jne.). Kappaleen sanoituksen tunteminen on usein tärkeää nimen ymmärtämisessä. Eräs Dodge Dart on saanut nimekseen Tumman valkoinen, ja Citroën 2CV taas ehkä hiukan yllätyksellisen kuuloisestikin Katri-Helena. Nimet aukeavat, jos tietää, että Katri Helenan vanha hittikappale Minne tuuli kuljettaa on liitetty auton tuuliherkkyyteen ja että laulussa nimismiehen tytärtä heilastelevan miehen Tummanpunainen menee kiitäen: jos hiljennä ei vauhtia, niin päätyy kuolemaan. Tunnettu oopperateos taas on homonyyminään Pontiac Firebirdin käännösnimellä Tulilintu. Ooppera ei välttämättä ole nimenantajien tai käyttäjien aktiivisesti tuntema, mutta yhdyssana, joka on konneksiona aiemmin jossakin yhteydessä kuultu, tuntuu usein luontevammalta kuin täysin tyhjästä luotu yhdyssana, jonka osien konneksiota kielenkäyttäjä ei ole ennen tavannut.
Toinen keskeinen viittausten kohde ja lähde on televisio ja elokuvat. "Teeveestä tuttuja" ovat muun muassa riemukupla Herbie ja Pyhimys-Volvo. Myös monet arvoautomerkit ovat sellaisia, joita monet eivät ole luonnossa nähneetkään ja jotka ovat näin ollen tulleet tutuiksi lähinnä television tai lehtien, nykyisin netin välityksellä. Esimerkiksi Gangsterisitikan maine lienee peräisin enemmänkin elokuvista kuin suomalaisilta maanteiltä. Eräänlaiseksi ekspansiokeskukseksi on neljän erilähtöisen ja eritarkoitteisen nimen voimin päässyt Helmi-Orvokki. Aikansa suositussa televisiosarjassa Hanski (1966–1973) talonmiehen rouva Helmi Orvokki Lahtista esitti Marita Nordberg, ja roolihahmo muistetaan hempeydestään, kirpeydestään ja pienestä yksinkertaisuudestaan. Television tavallaan tuomaa ovat myös nimet Pikkukakkonen 'Valmet 502 -traktori' ja Folke West 'eräs Volkswagen'. Elokuvia voinee syyttää myös siitä, miksi eräs tunnetuimmista venäläisistä miehennimistä on Igor. Animaation, sarjakuvan ja sadun maailmasta taas tulevat mm. Rusty Rocket, Alfons, Iso paha susi, Obelix, Asterix, Idän nopein (vrt. Lännen nopein eli Lucky Luke ja Mummo Ankan auto.
Sekalaisia
Edellä mainittujen ryhmien lisäksi on vielä monenlaista tietoa, joita kulkineennimien tulkitsija tarvitsee nimiä ymmärtääkseen. Toki on muistettava, että kaikki nimet eivät ole olleet samaan aikaan käytössä eivätkä samojen ihmisten käyttäjinä, joten täyttä tietoa kulttuurihistoriasta tarvitsee oikeastaan vain nimen tutkija. Otan vielä muutamia hajaesimerkkejä. Citroën ID / DS -malleja Maanteiden partaveitseksi kutsuvan pitää todennäköisesti tuntea sanonta Parkettien partaveitsi, jotta metafora tulee järkeväksi. Volvon nimen Kiirunanrauta ymmärtämiseksi pitää tietää useitakin asioita; ensiksikin mallina on tietysti Amerikanrauta. Volvolla ei kuitenkaan ole testausaluetta lukuun ottamatta mitään suhdetta Kiirunaan eikä autoja siis valmisteta Kiirunassa. Symmetrinen nimi olisi todellisuudessa siis esim. *Sveanrauta. Taika on kuitenkin se, että Kiiruna on tullut tunnetuksi rautakaivoksestaan, jonka tuotantoa on toki saattanut erinäisten välikäsien kautta päätyä Volvoihinkin. Samoin HKL:n sinisten bussien nimen "vääntäminen" muotoon HK:n sininen edellyttää nimen käyttäjältä tietoa lihajalosteyritys HK:n perinteikkäästä samannimisestä makkaratuotteesta.
Kuten olen pyrkinyt osoittamaan, joidenkin kulkineennimien mielekäs käyttäminen ja siihen liittyvä tulkinta vaatii huomattavan määrän niin sanottua maailmantietoa. Tällaista omaksutaan kasvettaessa sisään kulttuuriin ja se on usein tiedostamatontakin. Oman tutkijuuteni kannalta tämä on ollut sekä mahdollisuus että haaste, sillä omakohtaiset muistikuvani alkavat 1980-luvun puolimaista, mikä on aineiston koostumukseen nähden myöhäinen ajankohta. Koontina edeltävästä voisin todeta, että osa kulkineennimistä sisältää hyvinkin monimutkaisia intertekstuaalisia vihjeitä. Edellisissä kappaleissa on käynyt ilmi, että vihjeiden kohteena olevia kulttuurin osa-alueita ovat esimerkiksi agraarikulttuuri, kulkineitten historia ja nykyisyys, kansalliset stereotypiat ja oman maan vähemmistöjen piirteet sekä populäärikulttuuri sävelmineen ja televisio-ohjelmineen, mutta mahdollisuudet eivät missään suhteessa rajoitu näihin.
Olet nyt lukenut Janne Seppälän väitöskirjastaan tekemän lyhennetyn "kansanversion." Palaa takaisin pääsivulle.