Kansanversion osio D: Miten vääntäminen (Thunderbirdistä Tunturipirtti) tapahtuu?

Ennen vääntämisen tekniikkaan pääsemistä on hyvä pohtia, mitä väännetään ja miksi. Vääntämisen kohteeksi voivat näyttävät voivan päätyä niin viralliset kuin epävirallisetkin nimet. Kuorma-automerkistä Vanaja saadaan siis Vainaja ja Mercedes-Benzistä muokatusta, selvästi suomenkielisestä Mersusta voidaan edelleen vääntää lisämerkityksinen nimi Marsu.

Voisi ounastella, että vääntelyssä tarvittavat mekanismit olisivat ainakin osin hyvin vanhoja. Ne ovat luultavasti sukua sille, miten lainasanoja mukautetaan suomen kieleen ja miten uusia sanoja yleensäkin muodostetaan. Molemmissa tapauksissa lähdetään nimittäin liikkeelle vanhasta ja tehdään jotain uutta ilman, että ilmauksen merkitys muuttuu. Joskus tässä yhteydessä syntyy lisämerkityskin. Hyvä esimerkki tällaisesta on vanha lainasana papukaija, joka perustuu ruotsin sanaan papegoja. Papukaijalla ei sinänsä ole mitään tekemistä papujen tai kaijojen eli lokkien kanssa, mutta näin voisi joku nimen perusteella luullakin. Lisämerkitys on siis syntynyt.

Miksi väännetään?

Olisi arvokasta tutkia systemaattisesti myös sitä, millaiset kulkineennimet päätyvät muuntelun "uhreiksi", millaiset eivät päädy ja miksi näin on. Havaintojeni mukaan vääntelyn kohteeksi päätyvät nimet, jotka joko ovat hankalanmuotoisia tai joiden tarkoitteesta (vaikkapa Ladasta) ihmisillä on kovasti mielipiteitä. Esimerkiksi Mazda, Hyundai, Zündapp ja Peugeot ovat muotonsa vuoksi suomeen sopimattomia ja näin alttiita muuntelulle aivan toisessa määrin kuin vaikkapa Volvo tai Samara. Tämä koskee kuitenkin vain neutraalien väännösten tuottamista (ns. puhtaat sekundäärinimet). Sitä vastoin lisämerkityksisten väännösten (sekundäärinimien) muodostamisessa on tämän lisäksi se sääntö, että vääntämisen kohteeksi päätyy sellaisia sanoja, jotka ovat varsin paljon suomen kielen sanojen näköisiä. Samarasta on siis erityisen ekonomista vain pienin muutoksin "vääntää" Vasara. Erityisesti nimeä voidaan väännellä, jos sen tarkoitteesta on siis kovasti mielipiteitä. Esimerkiksi äitini ongelmallinen Peugeot-merkkinen polkupyörä tunsi nimen Pöykämöytti, koska siitä ei pidetty ja koska sitä edeltänyt Crescent eli Resentti oli ollut paljon parempi. Näin sekä tarkoitteeseen liittyvä affekti että muutenkin ongelmallinen Peugeot-nimi molemmat suosivat vääntämistä. Pitää kuitenkin muistaa, että nimeä voidaan väännellä myös ihan muuten vaan. Volkkari-tyyppiset johdokset ovat hyvin neutraaleja, ja kielellinen leikittely (Volvosta Vulva tai Primerasta Primaveera) ei välttämättä vaadi, että tarkoite olisi erityisesti tunteiden kohde. Joskus tosin myös viaton väännösnimi voi alkaa värittää jo kohdettaankin.

Kertaus: Tavoitteena on siis se, että nimi sopisi suomeen ja suuhun. Tämä suomalaistaminen saattaa kuitenkin laukaista myös muuta muuntelua. Toisaalta taas suomalaisen sanan näköisiä nimiä on helppo väännellä lisämerkityksisiksi.

Millä kaikilla tavoilla voidaan vääntää?

Olen "oikean" väitöskirjan puolella luokitellut erilaisia nimenmuodostustapoja erään McClure-nimisen herran mallin mukaan. Olen tätä mallia täydentänyt suomen oloihin sopivaksi. Kuvan esimerkit ovat kuvitteellisia.

Oikeassa laidassa muodostetaan siis primäärinimiä kohteen ominaisuuksien mukaan, vasemmalla taas väännetään nimiä aiempien nimien pohjalta. Keskellä ovat sitten lisämerkityksiset väännökset, joita muodostettaessa voidaan myös ottaa huomioon kohteen ominaisuudet.

Suomalaistaminen

Suomalaistaminen näyttää tapahtuvan suunnilleen seuraavien sääntöjen mukaan:

• 1) Lainattavassa sanassa olevat äänteet, joille on vastine suomen kielessä, säilyvät. Jos kuitenkin äänteiden säilyttäminen tuottaisi monimutkaisia äänneyhtymiä, ne tulee sieventää suomalaisemmiksi. Sananalkuisissa konsonanttikasaumissa säilytetään yleensä viimeinen konsonantti, sanansisäisissä ensimmäinen konsonantti. Erityisesti k,p ja t tapaavat usein säilyä. Vieraskielinen vokaaliaines lainataan sellaisessa muodossa, kuin sen suomalainen kielenkäyttäjä kuulisi. h katoaa usein, jos se ei ole sanan alussa tai vokaalien välissä.
• 2) Lainattavassa sanassa olevat b, g, d ja f saattavat säilyä, jos kielenkäyttäjä on halunnut korostaa nimen vieraslähtöisyyttä. Erityisesti b ja g korvautuvat kuitenkin usein soinnittomilla klusiileilla niin ääntämyksessä kuin kirjoituksessakin. Varsinkin johdoksissa d pyrkii muuttumaan r:ksi tai t:ksi murteiden käytännön mukaan. Tämä lienee seurausta siitä, että d ei suomessa osallistu konsonanttiyhtymiin hd-yhtymää lukuun ottamatta.
• 3) c korvataan etuvokaalin edellä s: llä ja takavokaalin edellä k: lla. Sääntöä rikkomalla voidaan olla humoristisia (Kivikki, Kitikka, Soobra).
• 4) z korvataan yleensä ts:llä, joskus myös s:llä
• 5) Konsonanttiloppuisten sanojen loppuun lisätään i. Jos lainasanan ääntyvä tai kirjoitettu muoto päättyy k-, p-, t- tai s-äänteeseen, tämä kahdennetaan. Usein kahdennetaan myös sananloppuinen f, toisinaan b ja g. Sananloppuisia puolivokaaleita, nasaaleja ja likvidoita ei kahdenneta.
• 6) Sananloppuiset vokaalit säilytetään. Englantilaiset y-loppuiset sanat (Caddy ym.) mukautetaan ääntämystä vastaavasti -i-loppuisiksi.
• 7) Lyhenteissä olevat kirjaimet luetaan suomalaisten kirjainnimien mukaan.

Lisäksi nimien suomalaistamisesta tulee huomata, että joskus lähtökohtana on ollut se, miten vieraskielinen nimi kirjoitetaan, joskus se, miten se sanotaan. Perinteisesti on usein ajateltu, että lainasanat lainataan suullisesti, mutta kulkineennimistössä asia ei aina ole näin. Nimen kirjoitettu muoto on nimittäin lukenut jokaisessa yksittäisessä tuotteessa, mainoksissa ja kauppakirjoissa ja ollut näin helposti suomalaisen tavoitettavissa. Joissakin tapauksissa (esim. Peugeot, Ferguson, Jeep) vieraskielinen äänneasu on ollut foneettisestikin niin outo, että kirjallisesta muodosta lainaaminen on ollut erityisenkin luontevaa.

Joskus nimi voidaan myös "ylisuomalaistaa", joko vahingossa tai useimmiten tahallaan. Esimerkiksi nimet Olotsimooppeli 'Oldsmobile' ja Ihva 'Ifa' luultavasti kuulostavat humoristisilta useiden korvissa. Nimen ulkomaalaisuutta voidaan korostaa (esim. Cähdiläkki 'Cadillac' ja Lincci 'Lincoln') tai c voidaan korvata k:n sijasta s:llä (ns. Marso-ilmiö), kuten nimessä Samaro 'Chevrolet Camaro'. Nimestä voidaan myös tehdä selvästi murteellinen (Olotsimooppeli 'Oldsmobile', Mualima 'Ford Mondeo' (lat. mundus 'maailma')) tai slangimainen (Toizi 'Toyota').

Virolaistaminen tapahtuu varsin samalla tavalla kuin suomalaistaminen, mutta virossa sana voi olla konsonanttiloppuinen paljon helpommin kuin suomessa. Sanan loppu kuitenkin mukautetaan sielläkin taivutukseen ja astevaihteluun, UAZ-maasturista tulee siis Uass. Virolaistamisesta kerrotaan tarkemmin varsinaisen väitöskirjan luvussa D:3.7.

Muut tavat muodostaa neutraaleja väännöksiä

Puhtaiden sekundäärinimien muodostuskeinojen jakautuminen aineistossa on seuraavanlainen (luvut esiintymämääriä):

Graafia tulkitessa tulee muistaa, että kyseessä on nimenomaan muodostuskeinojen esiintymien vertailu. Käytetyt muodostuskeinot eivät siis sulje toisiaan pois, vaan samassa nimessä on voitu käyttää myös useita muodostuskeinoja. Esimerkiksi nimeen Servoletti 'Chevrolet' sisältyy sekä sekaus (metateesi) että sijoittaminen i-loppuiseen muottiin (ja tähän liittyvä klusiilin kahdennus). Toisinaan yhdelle nimelle on voitu tallentaa tietokantaan kaksi erilaista sd-analyysiä, eli puhtaan sekundäärinimien muodostusmenetelmää siitä syystä, että kahdesta tulkinnasta ei voida luotettavasti tietää, kumpi niistä on oikea, vai ovatko kenties molemmat. Hyviä esimerkkejä tällaisesta tilanteesta ovat sellaiset nimet, jotka on lainattu toisesta kielestä mutta ovat muodoltaan sellaisia, että ne olisivat hyvin voineet syntyä itsenäisestikin (esim. viron Mitsu 'Mitsubishi' tai suomen Cuda 'Barracuda').

Yleisimmin puhtaita sekundäärinimiä on siis tuotettu muottiin sijoittamalla. Tässä sijoituksessa tarvitaan useimmiten typistämistä, joten typistämistä tapahtuukin tosiasiassa useammin kuin graafista voisi päätellä. Tässä mainitut typisteet ovat käytännössä lähinnä selviä ellipsejä tai alku-, loppu- tai sisäheittoja. Seuraavaksi yleisimpiä ovat numeroilmauksen lukeminen ja lainat. Näiden määrien todellinen arvioiminen on kuitenkin haastava tehtävä. Ensiksikin mikä tahansa numeroilmaus voidaan lukea sanoina, ja vakiintuneita tapoja (esim. kolme -> kolmonen) noudattaen näistä saadaan jotakin, joka voidaan tulkita epäviralliseksi nimeksi. Erilaisten lainojen lukumäärän määrittämisen taas tekee hankalaksi se, että monista aineiston nimistä on hankala sanoa varmasti, onko nimi lainaperäinen vai omaperäisistä aineksista kehitetty. On luultavaa, että laina-aineksen ja käännöslainojen osuus suomalaisesta kulkineennimistöstä ei ole niin vähäinen kuin tämän tutkielman perusteella voisi päätellä. Muut keinot ovat varsin marginaalisia, mutta kuitenkin kaikki selvästi käytössä.

Graafissa pitäisi tavallaan esittää myös suomalaistaminen sekundäärinimien muodostamiskeinona. Näin en ole kuitenkaan toiminut, sillä on hyvin hankala sanoa, missä määrin nimien foneettinen suomalaistaminen on automaattista ja tiedostamatonta toimintaa, missä määrin taas tietoinen epävirallisia puhtaita sekundäärinimiä muodostava akti. Näin ollen on epämääräistä se, voidaanko suomalaistamista pitää puhtaiden sekundäärinimien muodostuskeinona. Joka tapauksessa suomalaistetut ja virolaistetut nimet on luettu puhtaisiin sekundäärinimiin. Toinen suomalaistamisen tilastolliseen analyysiin liittyvä ongelma on se, mikä määritellään yhdeksi suomalaistamisteoksi. Kun muodostetaan Mercury → Möökjuuri, montako erillistä suomalaistamisaktia tapahtuu? Tämä on toinen hyvä syy olla käsittelemättä suomalaistamista tilastollisena ilmiönä.

Typistäminen ja osien poisto

Nimeä voidaan typistää tai siitä voidaan pudottaa osia pois. Poispudotettava osa voi olla nimen alku- tai loppuosa. Polkupyörää voidaan kutsua vain pyöräksi, Alfa Romeota Alfaksi ja David Brown -traktoria (P)rauniksi. Joskus on hankalaa sanoa, onko pois pudotettu osa varsinaisesti "osa": (Barracuda → Cuda, ambulanssi → lanssi, Commodore → Commo, Eldorado → Eldo). Pitkät vierasperäiset nimet on ehkä hahmotettu kuulokuvan perustella yhdyssanaksi, vaikka ne eivät sitä aina olekaan. Nimet, joiden alusta on poistettu osa: