Mitä on nimetty ja miksi nimiä annetaan? – Kulkineennimiväitöskirjan kansanversio – Kulkine.net


Kansanversion osio B: Mitä on nimetty ja miksi nimiä annetaan?

Osio B ei ole yhtä systemaattista, "oikeaa" tutkimusta kuin muut tutkimusosiot, vaan pikemminkin taustoittavaa tietoa, joka on osittain mutua. Ne julkaistaan kuitenkin siksi, että joku voi lähteä niistä ja paremmalla tutkimuksella osoittaa ne vääriksi tai oikeiksi. Osion lyhyt sisältö on seuraavanlainen:

Miksi nimiä annetaan

Uusi nimi annetaan, kun kohteeseen, esim. autoon, tulee tarvetta viitata ja jostain syystä mikään aikaisempi nimi tai sana ei tunnu sopivalta: joko kohteella ei ole nimeä, sitä ei tunneta tai muisteta tai aiemmat nimet eivät ole tilanteeseen sopivia tai riittävän kuvaavia. Nimiä voi syntyä aivan satunnaisesti tai niitä voidaan varta vasten keksiä. Esimerkki sattumasta on Omena-nimen tarina:

Omena 'eräs vihreä Opel Omega'. Opel Omegan yksilönnimi Omena perustuu väärin kuulemiseen. Nuorehkon urjalalaisen naisen poikaystävä ajoi kyseistä autoa Turunmaalla, jossa matkapuhelimen kuuluvuus ei ole aina ollut huipputasoa. Nuorimies oli lausunut naiselleen "Omegalla tässä ajelen...", missä Omega oli tyttöystävän korvassa kääntynyt Omenaksi. Nimitys jäi kuitenkin käyttöön, sillä kulkine oli vihreä ja näin kelpo Omena-nimen kantajaksi.

Yleensä uutta nimeä muodostettaessa pyritään tietysti sekä tyyliltään, kuvaavuudeltaan että muodoltaan mahdollisimman täydelliseen nimeen. Sataprosenttinen sattuvuus on siis pikemminkin kohteen merkityskentän kielellistä ympäröimistä eri suunnilta. Fiat 600 -henkilöautoa on puhuteltu Kuussataseksi ja aikoinaan myös Pikkufiiatiksi, joka nimi sittemmin siirtyi tuoreemmalle mallille. Nimi Kuussatanen → Kusiainen kuvaa autoa jo kahdesta suunnasta: yhtäältä se viittaa auton mallinumeroon, toisaalta kusiaiseen 'muurahainen', joka metaforisesti kuvaa auton pientä kokoa, tavallisuutta ja sen ahkeraa "köpöttämistä" pitkin maita ja mantuja. Kaikkein tunnetuin ja muistetuin kyseisen mallin nimi on aineistoni perusteella Pompannappi. Tämä kuvaa sekä muotoa ja kokoa että tuollaiseen pieneen autoon liittyviä ajo-ominaisuuksia (vrt. pompata ja pomppa). Informanttien kertoman mukaan Pompannappi-nimi on myös levinnyt jo nykytekniikan avulla: Ensio Itkosen kerrotaan käyttäneen sitä televisiossa tai radiossa. Monipuolinen kuvaavuus on eduksi sekä nimen syntyvaiheessa että myöhemmin, ja mediajulkisuudella on huomattava vaikutus nimen leviämisessä.

Kuka on antanut nimen

Aineistoa kerätessäni olen pyrkinyt myös kysymään, kuka nimen on antanut. Useimmissa sitä ei tiedetä, sillä yleiset merkki- ja mallinimet Mersusta Kuplavolkkariin ovat kulkutavarana kadottaneet alkuperäisen nimeäjänsä. Pienemmän piirin tiedossa olevien nimien antaja saatetaan muistaakin, mutta nimityksen levittäytyminen tekee siitä useimmiten yhteistä omaisuutta. Nimenantajat lienevät yleensä kielellisesti lahjakkaita ja heillä on korostunut tietoisuus kielestä ja tyylistä, ja näin heidän on ollut muita ihmisiä useammin pakko luoda uusia tai uusittuja nimityksiä pyrkiessään kuvaamaan keskustelun kohdetta mahdollisimman eksaktisti. Kielellisesti suurpiirteisempi tyytyy käyttämään olemassa olevaa ilmausta. Monilta puuttuu myös rohkeus uuden luomiseen, luovuus ei yksin riitä. Siksi nimenantajissa on paljon lapsia ja nuoria, henkilöitä jotka eivät halua tai ole tottuneet kontrolloimaan kieltään, käyttämään muitten antamia sanoja. Nuorison kielellisen luovuuden arvon on todennut myös eräs Mobilisti-lehden (1/1984) toimittaja:

Nuoriso notkistaa sanavarastoamme. Heillä on kyky keksiä sana asialle, joka ennen on julkituotu ehkä oikeakielisemmin, mutta usein kankeasti.

Toimittajan ajatuksen on kirvoittanut häntä nuorempien autoharrastajien käyttöön ottama nimitys eurojenkki. Tällä tarkoitetaan Euroopassa valmistettuja autoja, jotka myydään vanhojen amerikkalaisten automerkkien nimissä.

Valtaosin aineiston nimien nimenantajia ei tiedetä. Monet nimet ovat kielenkäyttäjien yhteistä omaisuutta, esimerkiksi H2 kommentoi nimeä Amiskorolla vain sanoin "Ylleensä porukat sannoo". Nimeä voidaan myös kutsua yleiseksi (H1: Mun mielestä ne on ihan yleisiä ainakin täällä Keski-Suomessa) tai käyttää geneeristä ne-persoonaa (LK: Mutta eikös ne tuota Sianpää-Vollea kutsukin Hollannin-Ladaksi). Vieläkin suurempaa epämääräisyyttä voidaan ilmaista. "Jossain olisin joskus kuullu, en muista missä", toteaa H5 nimestä Kissanainen 'Citroën'.

Informantti voi lukea itsensä nimen käyttäjiin tai kirjata itsensä nimenkäyttäjäkunnan ulkopuolelle, mistä seuraavassa esimerkkejä:

Vain varsin harvoin alkuperäinen nimenantaja tiedetään. Näin on yleisimmin silloin, kun kyseessä on joku perheenjäsen tai muu ihminen, jonka kanssa on oltu henkilökohtaisissa tekemisissä. Esimerkkinä jälkimmäisestä tilanteesta on nimen Evakkoreki 'Karvialaisen Ladakerholaisen Lada 1200 L -86' tarina. Nimimerkki KTC:n foorumiviestiä siteeraten: "Opettaja risti mun ladan koulussa. Niimpä nimeksi tuli Evakkoreki." Muutamissa tapauksissa toki jokin julkisuuden henkilö mainitaan nimen lähteenä (ks. seuraavaa lukua B:2), mutta nimen leviämiseen myötävaikuttanut henkilö ei välttämättä tietenkään ole sen keksijä.

Nimien funktiot

Identifiointi, individualisointi ja personifiointi

Nimiä käytetään kohteen erottamiseen toisista kohteista ja joskus myös inhimillistämiseen. Joskus kohteet voidaan identifioida ilman nimiäkin. Esimerkkinä ilman yksilönnimeä yksilöimisestä mainittakoon H10 ja H11 keskustelu Ford-traktoreihin eli Voorteihin viittaamisesta:


H10: Puhutellaan numeroilla monesti.
H11: Tai väreillä, niinku "mee sillä punasella" tai "vihiriällä". Tai sitten "mee sillä isolla" tai "pienellä".

Kulkineen inhimillistäminenkin on varsin tavallista, ja nimiäkin käytetään siihen. Eräs Mobilisti-lehden 1/1997 osto- ja myyntipalstan ilmoitus alkaa sanoilla "Ostetaan 4-pyöräinen tunne-elämän kohde...". Internetin eri kuvagallerioita selatessa ei voi olla huomaamatta nuorten miesten tapaa nimittää autojaan rakkaiksi ja vaimoiksi sekä entisiä autoja exiksi. Parhaimmillaan kulkine voikin olla kuin perheenjäsen. Anu Jantusen tekemässä nimilipussa nimestä Esko 'eräs Ford Escort' todetaankin, että "Esko on kun meijän perheenjäsen". Henkilönnimen näköisellä nimellä voidaan siis hyvin personoida kulkine. Se, mikä perheenjäsen kulkine on, vaihtelee, mutta usein kyse on vaimosta tai rakkaasta lapsesta, siis jostakin "heikommasta":

H2: (Opel Astra vm. 2005, "Mikael") kiusasin eksälle et se on meidän yhteinen lapsi, kun exä ei voinu sietää et kahdella homolla on yhteinen lapsi.

LK: (keskustelu aiheesta onko Ladasi tyttö vai poika): Se on tyttö.. vuonna 1988 valmistunut "vetyperoksidi"-blondi, Klaara nimeltään... meillä on häät ens kesänä jos se vielä on hengissä

Yhteiskunnan muuttuessa vaikuttaa kuitenkin siltä, että ihmisten autosuhde on muuttumaan päin. Somerolaisen H12-informantin mukaan autojen helppo saatavuus on myös vähentänyt niihin kiintymistä:

Vähempi luannetta on joo nykyään autossa. Se oli niinku et se [ennen] kuulu perheeseen, se oli melkei niinku perheenjäsen se yks. – –. Autoi saa nykyää ostettuu tost nii helpol, sillo sitä harkittii pitkää ennen ku ostettii, kun ei ollu rahaa käytettävisä paljo.

Lada-harrastajien suhde persoonallisiin Ladoihinsa

Ladakerhon käyttäjän Yogin mielestä Lada on autona persoonallinen ja siksi oiva nimettävä. Jokarin (LK) mukaan muut autot ovat vain kuljettimia, mutta Lada on melkein ihminen. Pressa (LK) kertoo ihmetelleensä auton henkilöimistä, mutta olettaa, että on mukavampi ajaa Lauralla kuin Ladalla. Pohjoispohjalainen Jukka (,_,/ukka) täydentää Lada-keskustelua lisäämällä, että myös vanhemmilla amerikkalaisilla autoilla ja Harley-Davidsoneilla liikkuvat nimeävät kulkineitaan, ja jatkaa, että mystiset hajoamiset ja oikuttelut lienevät enemmänkin inhimillisiä luonteenpiirteitä kuin teknisiä ominaisuuksia. Iittiläinen Mosse-Aksu taas tähdentää, että autoilla on oltava nimet, jotta niiden kanssa voi keskustella, ja jatkaa, ettei puhuttele vaimoansakaan naiseksi.

Persoonallisuuden lisäksi voidaan vedota myös käytännöllisyyteen, joka tässä tarkoittaa sitä, että kohteet erotetaan nimen avulla toisistaan. Toveri Nivan mukaan heidän "tiimissään" autojen nimeäminen on käytännöllistä, sillä on helpompi pyytää hakemaan jotakin varaosaa Boriksesta kuin [hakea] ''se palikka sieltä yhdestä niistä neljästä punasesta, siitä jossa on kattokaiteet ja maalit porsinu ym.". Karhulalaisen jamppa110:n mukaan heidän lapsensa ovat antaneet nimet kaikille perheen harrasteautoille, ja onkin käytännöllisempää käskeä lapset istumaan Lissuun kuin Tonnikakssataseen. Hän kuitenkin täydentää, että kaikkia autoja ei nimetä eikä niitä edes voi nimetä – lähinnä harrasteautot saavat nimen, koska niistä tulee niin läheisiä, että niihin saattaa helposti upota enemmän aikaa kuin perheeseen. Hän myös korostaa, että on makuasia, antaako autolle nimen vai ei.

Kuvailufunktio

Nimen pitäisi yleensä kuvata kohdettaan, ja joskus nimet tulkitaan kuvaaviksi, vaikkeivät ne sitä olisikaan. Nimiä vetoomuksin ja haastatellen kerätessä nimen selitys tai tausta on ollut yksi kysyttävistä asioista. Näin mahdollinen kuvaavuus on yleensä saatu selvitettyä varsin hyvin. Kuvailevan nimen tausta yleensä tiedostetaan: H2 (nimestä Väyrynen, 'eräs Mercedes-Benz-malli'): "Näyttää Paavo Väyryseltä, ku sil on samanlaiset silmät". Joskus kuvailua voidaan hakea nimen äänneasun perusteella, vaikka tietoa nimen tarkoitteesta ei varsinaisesti olisikaan. H3 selittää (nimestä letukka): "Minä en nyt tiiä minkälaine auto, kai joku pitkä ja littee". Sellaisia mainintoja, joissa nimeltä edellytetään kuvaavuutta, ei kuitenkaan juuri ole. Pyrkimys kohdettaan kuvaavaan tai kohteelleen sopivaan nimeen onkin ehkä monen kielenkäyttäjän näkökulmasta selviö.

Asenteenilmaisufunktio

Asenteenilmaisufunktio tarkoittaa, että nimellä voidaan mahdollisesti kuvata sitä, miten kulkineeseen asennoidutaan. Nimen sävy ei kuitenkaan sinänsä ole johdettavissa pelkästään nimestä, vaan esimerkiksi äänensävy vaikuttaa paljonkin. Esimerkiksi H35:n mukaan Mazdan nimitys Maksalaatikko on ainakin heidän perheessään ollut sävyltään lähinnä aika positiivinen, vaikka se saattaisikin kuulostaa haukkumanimeltä. Omasta mielestäni taas Mercedes-Benz-auton nimittäminen Marsuksi on lähinnä ivallista, mutta opinnäytetyöseminaariryhmän naisten mielestä auton nimittäminen Marsuksi saa kulkineen kuulostamaan ihanalta ja pehmeältä ja nimi on heidän mielestään hellittelevä. Nimien merkityksiin vaikuttaa siis selvästi se, kuka nimen tulkitsee ja millaisten lasien läpi. Ennen kaikkea nimityksen sävy riippuukin nimityksen käyttäjästä, äänensävystä ja käyttöyhteydestä. Karkeintakin haukkumanimeä kulkineen omistaja voi käyttää hellittelynimenä, ja toisinaan lempinimikin voidaan lausua kovin ikävään sävyyn. Tyypillinen esimerkki kulkineennimistössä on oman moottoripyörän nimittäminen Mopoksi (H12, H55). Monet moottoripyöränomistajat loukkaantuvat, jos joku toinen henkilö nimittää heidän moottoripyöräänsä pienemmän kulkineen, mopon, nimellä, mutta saattavat silti tehdä tätä itse. Asenteen ilmaisuun liittyy sekin ongelma, että asenne (tai sen tulkinta) voi syntyä myös vastaanottajassa: T10 kertoo (nimestä Pompannappi) "Koulukaverini käytti ko. nimitystä Fiat 600:tamme 70-luvulla, en pitänyt siitä nimityksestä."

Toisinaan nimeen voi sisältyä jokin äänne- tai muoto-opillinen piirre, joka vaikuttaa nimen sävyn tulkintaan. Esimerkiksi U-suffiksi saa usein nimen kuulostamaan hellittelevältä. Esimerkiksi tällaisesta käy BMW-auton nimitys Bemu, joka on sävyltään ehkä hellittelevä neutraaliin Bemari-nimeen verrattuna. H2:n mukaan Bemu-sanaa käyttää erityisesti nuoriso, koska sana on enemmän "cool". Koska Bemu on nuorempi muodoste kuin Bemari, nimessä onkin enemmän tuoreutta ja "cooliutta". H35 taas mietti Bemarin ja Bemun eroa ja arveli, että juuri BMW:n omistajat käyttäisivät Bemu-nimeä. Selitys on uskottava, sikäli kuin ihminen käyttää itse valitsemastaan autosta hellittelevää nimitystä ennemmin kuin toisen autosta.

Nimettömyys on usein myös reaktio kulkineeseen sinänsä. Nimetön kulkine on huono ja mitäänsanomaton:

H5: Nissanista en osaa sanoo yhtään mitään, ne on niin mitäänsanomattomii autoi ettei niistä tuu mitää mieleen. ja tähän edelleen vertaa myös H19: Nissani on niin tyhmä merkki, siitä ei saa mitään... eiku! Nisu. Yks mun tamperelainen kaveri käyttää Nissanistaan.

LK: Tunnen suurta hellyyttä Ladaani kohtaan ..ja tuntuukin vähintään liioitellulta jos kohta kohtuulliselta kutsua sitä yleisnimenä Larpaksi – spesifioidummien Syväksi beigé:ksi. Kirjoittakaa Ford-palstalle, jos Ladoillanne ei ole nimeä.

Koska nimeä ei voida minkään kielenpiirteen perusteella vedenpitävästi tunnistaa halventavaksi tai kehaisevaksi, varon analyyseissäni väittämästä, että joku nimi olisi nimenomaan haukkuma- tai lempinimi.

Vuorovaikutusfunktiot

Vuorovaikutuskeskeisissä funktioissa on kyse siitä, mihin asenteen ilmaisulla ja kohteen kuvaamisella pyritään. Nimiä voidaan käyttää vaikkapa vinoiluun. Esimerkkinä tästä on pohjalaisen Rorken 'Dodge' kohtalo Keski-Suomessa, toisella murrealueella. H1 kertoo: "Pohjalaiset sanoivat Rorke, nimi yleistyi täälläkin päin pilailumielessä, siskonpoika sanoo niin vieläkin." Vuorovaikutukseta on kyse mys siitä, että monimieliset nimet pakottavat tulkitsijansa oivaltamiseen ja tuottavat ehkä nautintoa ja hupia. Nimi voi myös sisältää viittauksia muualle, esimerkiksi toisiin nimiin:

H35 kertoo oman perheensä matkailuauton nimittämisestä: "Isä sanoo autoa Nassukaksi, minä Rassukaksi."

Nimillä voidaan myös joskus luoda yhteisöllisyyttä. Lada-kerhon foorumilta poimittu viesti osoittaa integrointia:

LK: "Yön sininen 1200 L oli vaan Äitinauto tai LADA. Punainen oli jo kotoisasti "Käkisalmi"."

Systeemifunktio

Nimen tulee olla myös käytännöllinen (äännettävä, ei liian pitkä, erottuva) ja sopia olemassa olevien nimien mukaiseen systeemiin. Esimerkkinä toisesta liian samanlaisesta nimestä on H1 näkemys Volsu-nimestä: "Olen kuullut, tarkoittaa Folkkaria. Särähtää itellä korvaan, koska tuntuu liiaksi samalta kuin vanha brittiauto Wolseley." Jo perheen omat nimet saattavat muodostaa systeemin: Informantin H34 vanhempien perheessä oli ollut aiemmin Musti (tummansininen Mazda 626 –86) ja oli vielä keruuhetkellä Helmi (helmenvärinen Mazda 626). Kun syksyllä 2004 perheeseen hankittiin uusi Ford Focus -farmariauto, sillekin oli saatava nimi. Vihreä auto sai Veerdi-nimen värinsä mukaan Italiassa paljon oleskelleelta informantilta. Aina säännöllistä systeemiä ei kuitenkaan ole. H16:n perheessä oli kaksi autoa, Isinauto (Toyota Corolla) ja Äitinauto eli Avensis (Toyota Avensis). "Isinautosta ei sanota koskaa Corolla silti", pohti H16 kuitenkin.

Kulkineennimistössäkin se, että eri viittaustasoilla on jo kulkineennimiä, ohjaa nimien muodostamista. Voidaan siis sanoa, että kulkineennimistössä on jo vallitsevat nimimallit. Kulkineiden nimeämistä on perusteltu myös muiden trafikonyymien avulla: orimattilalainen AI (LK) toteaa, että "annetaanhan veneillekin nimiä".

Kansan havainnot tuovat esiin, että myös joitakin osasysteemejä hahmotetaan. Tällaisina on mainittu muun muassa yksilönnimen muodostaminen rekisteritunnuksesta sekä virallisen mallinimen kääntäminen:

H5: En muista [yksittäisten kulkineitten] erisnimiä, jotkuthan voi rekisterikilven perusteella vääntää.

H1 (Simca Aronde -mallin nimeämisestä): Itellä on Simca Aronde 1957, mut se on vaan Aronde, Pääskynenhän se olis suomeksi mut ei sitä oo sanottu koskaan [sillä nimellä].

Informantti H5 tuntee siis osasysteemin, muttei muista tai tunne yhtään mallin mukaista nimeä ja vastaavasti H1 tunnistaa potentiaalisen nimen, jota ei kuitenkaan käytetä. Myös hypokorismit ilmeisesti tunnistetaan jossakin määrin systeemiksi:

OD: Liekö tullut mainittua jo Mercuryn väännökset "Möökjuuri" ja "Merkki" (samaa sarjaa kuin Lincoln = "Linkki")

Nimien levittäytyminen, säilyminen ja muokkaaminen

Nimet leviävät ihmiseltä toiselle, usein kaupungista maaseudulle. Nimenkäyttäjät viime kädessä päättävät, lähteekö nimi leviämään vai unohtuuko se. Levittäytymiseen kuitenkin varmasti vaikuttavat ainakin ilmauksen muoto, sisältö ja tarkoitteen yleisyys, ilmauksen käyttötarve, ilmauksen muut käyttäjät ja sosiaalinen paine ilmauksen omaksumiseen sekä ilmauksen vakiintuminen median tai virallistamisen kautta. Rivien välistä voidaan myös lukea, että hauskuus edistää nimen leviämistä:

H11: "Siskonpoika oli kaksvuotias, kun näki vanhan ja ruosteisen David Brown 880 -traktorin ja sano siitä Deivid Ruskea. Nimen tietää puoli kylää ja toinenkin kylä, on sille sen verran naureskeltu."

Kun uusi nimi on levinnyt tarpeeksi monelle, voidaan ajatella, että kieleen on syntynyt uusi nimi. Usein televisioon tai muuhun mediaan päätyminen lisää nimen tunnettuutta:

Fiat 600:n tunnetuin nimitys on Pompannappi, joka tunnetaan joka puolella Suomea ja josta on aineistossakin kymmeniä esiintymiä. Pompannappi-nimi kuvaa osuvasti sekä autojen muotoa ja kokoa että tuollaisiin pieniin autoihin liittyviä ajo-ominaisuuksia (vrt. pompata ja pomppa). Informanttien muistelun mukaan Fiat 600:n nimi on saanut valtakunnallisen tunnettuutensa nykytekniikan avulla: Ensio Itkonen lienee käyttänyt sitä ohjelmassaan joko televisiossa tai radiossa. Nimeä on käytetty myös Ministä. Epämetaforisessa merkityksessään ('takin nappi') harvinaistunut lekseemi on luultavasti päätynyt myös kierrätykseen. Anu Jantusen keräämissä nimilipuissa mainitaan Pompannappi myös erään pienen ja mustan Ford Fiestan (vm. 1991) yksilönnimityksenä. Lipussa kerrotaan nimeämisperusteena, että autonomistajan äiti totesi auton nähtyään "Tuoha on ku pompannappi!". Koska yksilönnimi on annettu 1990-luvulla, ei ole mitenkään pois suljettua, etteikö kyseessä voisi olla eräänlainen vanhan kulkineennimen ottaminen uudelleen käyttöön toiseen tarkoitteeseen viittaavana.

Useimmiten nimeä julkisuudessa käyttänyttä henkilöä ei tietenkään muisteta. Median roolia nimien levittäjänä todistavat selvimmin populäärikulttuuriin liittyvät nimet: Mummo Ankan auto, Sillä silmällä -auto, Pyhimys-Volvo, Helmi-Orvokki, Batmobiili, Johtotähti, Timangi-Toyota ja monet muut.

Iso osa tilapäisistä nimistä unohdetaan heti. Joskus vakiintuneetkin nimet voivat kadota. Yleisellä tasolla voidaan todeta kulkineennimien katoavan – harrastajaryhmiä lukuun ottamatta – viimeistään noin sukupolvi sen jälkeen, kun kyseinen kulkine on poistunut liikenteestä. Kulkineennimen säilyminen on siis havaintojeni mukaan hyvin tiukasti sidoksissa kulkineen säilymiseen katukuvassa. Minkä tahansa nimen säilymistä edistääkin nimen sattuvuuden lisäksi myös sen yleisyys, aktiivinen käyttö.

Joskus nimi säilyy, mutta muuttaa muotoaan. Tähän on useita syitä. Virallisen nimen fonotaksi voi olla hankala tai sitten halutaan tavoitella toisenlaista tyyliä. Jossain määrin nimien muokkaamisessa saattaa olla kyse myös niiden sovittamisesta suuhun, ns. omaksi ottamisesta. Kuten Musta Maija -esimerkki tuonnempana osoittaa, nimeä voidaan muuntaa myös kuvaavuuden takia.

Overdrive.fi-keskustelija impala67:n mukaan lempinimiä muodostuu jo siitä, että ajoneuvojen merkit ja mallit lausutaan suomen kielellä ilman, että yritetään "viäntää niitä ulukomaankirjaimia". Hän mainitsee mm. Piskainin 'Chevrolet Biscayne' ja Pellairin 'Chevrolet Bel Air'. Vaasalainen starcraft (OD) taas kertoo työkavereidensa suomentaneen Cadillacin nimen muotoon Karin lakki. Nimestä Tanari 'Ford Taunus' informantti H1 toteaa sen olevan "ihan vaan suomennos". Suomalaistamista voidaan kuitenkin pitää myös kyvyttömyytenä:

H1: (Servoletti) Tulee vaan siitä et keskisuomalaiset ei osaa ääntää
H1: (Hyrsleri) Kaikki papat sano kun olin pikkupoika, tuskin enää käytetään.
H1: (Rorke) Pohjalaiset sanoivat näin, yleistyi täälläkinpäin pilailumielessä, siskonpoika sanoo vieläkin.
H1: (Jagge 'Jaguar') Kuka osaa g:n ääntää (versus Jakke)

T18 mainitsee esimerkiksi Talbot Horizonin vääntymisen Horiskoksi ja Nissan Bluebirdin vääntymisen Luupääksi ja toteaa vanhemmistaan, että "vanhempien ihmisten kieli ei oikein taivu englantiin". H59 taas toteaa Peugeot'n olevan suomeksi Pösö, "ku ei suomalainen osais lausuu". Kielellinen osaamattomuus tai kykenemättömyys on toisinaan tuottanut suuriakin traumoja. Esimerkiksi eräs somerolaismies oli ärrävikaisena keksinyt kaikille asioille r:ttömät nimet, kuten esimerkiksi temppelikelkka 'kirkkoreki' (H43). Virallisten nimien monimutkaisesta asusta on esitetty räväkkääkin kommenttia. T4 toteaa suomeen mukautettujen nimien olevan helpompia lausua kuin "autotehtaiden palveluksessa olevien markkinointikonsulttien (joskus ilmeisen juovuspäissään) keksimiä kummallisia markkinanimiä kuten SsangYong, Xantia, Horizon ja Bluebird" Virallisten nimien sovittaminen suomeen neutraalisti ilman lisämerkityksiä luokitellaan siis kansan näkökulmasta joko suomentamiseksi tai kyvyttömyydeksi sen mukaan identifioituuko informantti itse mukaan suomentajajoukkoon vai ovatko suomentajat toisia, esimerkiksi vanhuksia tai toispaikkakuntalaisia.

Lapsuudesta jääneitä samantapaisia nimiä taas pidetään ehkä sympaattisempina. Jonkin nimen tai sanan jääminen lapsuudesta käyttöön lähipiirin kesken ei vaikuta lainkaan tavattomalta. H15 ja H16 keskustelussa haastattelutilanteessa kävi ilmi, että molemmilla naisilla oli traktorille käytössä lapsenkielinen nimi, H15:lla Trakkoni ja H16:lla Pranktoni. Erityisen kiinnostavaa oli, että H15 selitti nimimuotoa sanoen "Se on vähän niinku Ekypti". Minkään kyvyttömyyden tai suomalaistamisen mainitsemisen sijasta hän siis otti esiin toisen hankalaääntöisen nimen.

Nimen muokkaaminen voi kuitenkin tyyliseikkojen ja äännettävyyden sijasta johtua pyrkimyksestä tarkempaan kuvaavuuteen. Seuraava esimerkki osoittaa hyvin, miten nimen etymologioinnissa voidaan kohdata ongelmia ja miten nimi voi olla samanaikaisesti ehkä useampaakin lähtöä. Joka tapauksessa selityksissäkin pyritään korostamaan nimen kuvaavuutta:

Mustasta Maijasta Maijaan

Poliisin pakettiautot olivat vakiintuneesti mustia tai violetteja aina 1970-luvulle asti, vaikka niiden nimitys Musta Maija ei varsinaisesti kulkineen väriin viittaakaan. Turun Sanomien toimittajan Aimo Massisen mukaan nimitys on melko varmasti käännöslaina:

Mustan Maijan juuret ovat 1800-luvun alun Bostonissa, jossa vaikutti roteva musta nainen Mary. Hänen sanottiin vastaavan voimiltaan pariakin normaalimiestä. Kun Marylla oli tässä USA:n kaupungissa täysihoitola, vieraitten joukossa oli usein myös levottomia aineksia, jolloin voimakas Mary joutui taltuttamaan heidät. Muutenkin musta Mary auttoi mielellään poliisia. >Käsite siirtyi sittemmin pidätettyjen kuljettamiseen tarkoitetun auton lempinimeksi Black Maria -nimellä ainakin Englannissa. Helsingissäkin puhuttiin esimerkiksi 1920-luvulla Mustasta Marista, mutta nimi muuttui varsin nopeasti kansan suussa Mustaksi Maijaksi. (TS 6.4.2002.)

Viikkoa myöhemmin Aimo Massinen esittää yleisöpalautteen johdosta vaihtoehtoisen etymologian.

Mustan Maijan alkuperää koskevaan vastaukseen tuli pariltakin lukijalta, Jorma Vänttiseltä ja Jarmo Rautiolalta, vielä täydentävä selitys, jonka mukaan Helsingin poliisissa olisi aikoinaan palvellut myös musta Maija tai Mari -niminen hevonen, joka vankkureineen hoiti poliisiauton virkaa siihen aikaan kun autoja ei ollut tai ne olivat harvinaisia. (TS 13.4.2002.)

Autoilun alkuaikoina poliisin umpiautot olivat mustia ja myöhemmin violetteja. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että nykyisten sinivalkoisten poliisiautojen aikana nimityksen Musta Maija käyttö olisi vähentynyt, mikä lienee seurausta siitä, että nimen tarkoite ei enää vastaa nimeä. Alkujaan elliptistä Maijaa sen sijaan kuulee usein käytettävän. Kun värinilmaisu häviää nimityksestä, ristiriita tarkoitteen ominaisuuden kanssa katoaa myös. Maijaa vastaavia esimerkkejä on myös Ainialan paikannimitutkimuksessa. Ainiala (1997: 162) mainitsee myös joitakin pellonnimiä, jotka ovat säilyneet luontoniminä, vaikka niitten tarkoite, pelto, onkin kadonnut. Luettelon nimiä ovat mm. Hitto, Koukkula, Puurosaari, Syväoja, Korvenniittu ja Yläroi(h)na. Nämä eivät kuitenkaan näytä pellonnimiltä (eivät sisällä esim. lekseemiä pelto, ja ne ovat saattaneet olla luontoniminäkin käytössä jo ennen viljelyksen raivaamista tai lähitienoon niminä. Kun nämä eivät koskaan ole ahtaasti peltoon viitanneetkaan, ne eivät tietysti ole pellon kadotessa kadonneetkaan. Korvenniitusta taas kannattaa huomata, että pellot usein aloittavat elämänsä niittyinä ja peltoviljelyn päätyttyä muistuttavat niittyä vielä pitkäänkin. Viimeisenä katoavat usein vanhat sarka- ja reunaojat ja heinäinen kasvillisuus. Koko prosessi kestää pitkään, joten kohde on vielä vuosikymmeniä tunnistettavissa maastossa ja nimeä voidaan käyttää "historiallisesti" (ks. Ainialan alaviite 4 mts. 206). Nimen kuvaavuus ei sinänsä takaa nimen säilymistä, mutta joka tapauksessa nimen kuvaamattomuus saattaa hyvinkin haitata niin paikannimistössä kuin kulkineennimistössäkin. Jos Maijan tapaan helppo ratkaisu, tässä tapauksessa ellipsi, nimen "korjaamiseksi" on olemassa sitä voidaan hyvin käyttää.

Maijan tapauksessa nimessä oli ikään kuin virhe, joka muokkaamalla poistui. "Virheellisyyttä" ei kuitenkaan aina vaadita, vaan nimen kuvaavuutta voidaan lisätä muutenkin. Esimerkiksi traktorin virallisesta merkkinimestä Allis Chalmers voidaan muokkaamalla saada Kallis Jalmari, joka kuvaa virallista nimeä paremmin traktorin asemaa renkinä ja sen kallista hintaa.

Nimien erilaisuus eri puolilla Suomea, eri sosiaaliryhmissä ja sukupuolten välillä

Näistä asioista on katsaus varsinaisen väitöskirjan luvussa B:3. Tiivistäen voidaan sanoa, että sosiaaliluokka, sukupuoli tai murre eivät ole kulkineennimistössä kovin merkittäviä tekijöitä.

Attraktiokeskuksia ovat siis sellaiset kulkineet ja kulkineryhmät, joita on eniten nimetty. Tämä on laskettu aineiston nimien määrän perusteella. Näihin tuloksiin tulisi kuitenkin suhteuttaa myös tarkoitteiden määrä. On varsin luontevaa, että esimerkiksi Volkswageneille on enemmän nimiä kuin Hummereille, koska erilaisia Volkswagen-malleja on ollut markkinoilla vuosikymmeniä ja niitä on myös huomattavassa määrin tuotu Suomeen. Tilastollisessa suhteuttamisessa esimerkiksi autorekisterikeskuksen tilastoihin tulisi lisäksi ottaa huomioon kulloisenkin kulkinekannan jakauma ja nimien aikaisin mahdollinen syntyajankohta (tarkoitteen synty- tai maahantuontiajankohta). Tutkimusekonomisista syistä en ole kuitenkaan tähän tilastojen keskinäiseen vertailuun ryhtynyt. Seuraavassa esitetäänkin siis vain aineistoon pohjautuvaa tietoa, jota kommentoidaan tästä syystä hyvin varoen.

Koska tutkimusaineisto sisältää eri viittaustasojen (laji, alalaji, merkki, malli, yksilö) nimiä (ks. A:1.5), myös kysymys siitä, mitä eniten nimetään, on jaettava osakysymyksiin. Seuraavassa siis katsotaan ensiksi useimmin nimetyt kulkinelajit (B:4.2.1). Yleisimmin nimetyistä alalajeista ei esitetä mitään, sillä alalajien joukko on niin monenkirjava ja osin keinotekoinenkin, että tällainen ei olisi mielekästä. Sen jälkeen siirrytään merkkien tasolle (B:4.2.2). Ensiksi katsotaan, mitkä merkit ovat saaneet eniten merkkinimiä. Tämän jälkeen katsotaan, minkämerkkiset kulkineet ovat saaneet eniten mitä tahansa nimiä (merkki-, malli- ja yksilönnimiä). Kolmannessa alaluvussa (B:4.2.3) tarkastellaan kulkinemalleja, siis sitä, mikä kulkinemalli on saanut eniten nimiä ja näin ollut erityisen affektinen tai erikoinen. Tätä käsittelyä seuraa pieni luku viidentoista yleisimmin nimetyn merkin brändin ja olemuksen analysoinnista niiden saamien epävirallisten nimien rakenteiden perusteella (B:4.2.4).

Mitä on nimetty

Seuraavasta taulukosta käy ilmi tutkimusaineiston sisältämien lajinimien jakauma nimien (tässä sanojen) tarkoitteiden perusteella:

tarkoitelajisuomalaisten lajinimien määrävirolaisten lajinimien määrä
henkilöauto876
polkupyörä823
linja-auto392
moottoripyörä299
poliisiauto180
kuorma-auto143
mopo127
traktori102
kulkine yleensä102
ambulanssi80
johdinauto80
paloauto60
taksi40
leikkuupuimuri41
apumoottorillinen polkupyörä30
matkailuauto31
palo- ja pelastusajoneuvo yleensä20
pakettiauto21
ruumisauto21
maastoauto23
farmariauto10
kaivinkone10
matkailuvaunu10
invalidiajoneuvo02
sotilasajoneuvo00
yhteensä34843

Yleisimmin nimetyiksi lajeiksi ovat päätyneet polkupyörä ja "tavallinen auto" eli lähinnä henkilöauto. Tällaisen attraktion arvioinnissa on oikeastaan kaksi tekijää: tarkoitteen erityisluonne tai affekti sekä vastaavasti tarkoitteen yleisyys. Perusajatus on siis se, että affektinen kohde eli tarkoite saa paljon erilaisia nimiä, ja toisaalta taas nimien yleistyminen edellyttää tarkoitteen jonkintasoista yleisyyttä. Kolmas epävirallisille nimille olennainen tekijä on tarkoitteen virallinen nimi, sen muoto ja käyttökelpoisuus. Jos tarkoitteella jo on hyvä nimi, sitä on helppo käyttää. Polkupyörä sattuu olemaan äärimmäisen yleinen ja varsin edullinen kulkine, joka on varsin kevytrakenteinen, ei tarjoa suojaa säätä vastaan ja jonka etenemisnopeus on heikko. Lisäksi polkupyörän kuljettamiseen vaadittava fyysinen työ ei miellytä kaikkia. Polkupyörä on siis monella tavalla huono ja poikkeuksellinen kulkine Suomen oloissa, mutta kuitenkin varsin yleinen. Polkupyörän kulttuurista heikompaa asemaa todistaa myös tämän tutkimuksen havainto: mummopyörä mutta pappamopo. Virallisten nimien kaksiosaisuus eli pituus taas rasittaa monia listan nimiä. Monet yhdyssanat kuten linja- ja kuorma-auto sekä polkupyörä ja moottoripyörä ovat ymmärrettävästi hiukan raskaita sanoina ja näin ollen alttiita sekundäärimuodosteiden kehittymiselle (linkkari, kuorkki, motsku, pyörä) eli nimen muodon korjaamiselle hyväksyttämiskierroksella. Traktori-tarkoitteen kohdalla taas traktorin hankalaääntöisyys on johtanut muunteluun. Varsinaisesti oletetun affektiivisuuden vuoksi listalla sen sijaan ovat nousseet esimerkiksi tarkoitteet poliisiauto ja taksi. Johdinauton suomalainen nimi johdinauto taas ei ilmeisesti ehtinyt aikanaan yleistyä tarpeeksi, ja olihan kulkine toki erikoinenkin.

B:4.2.2 Mitkä kulkinemerkit ovat nimetyimpiä

Ensin siis katsotaan, mitkä kulkinemerkit ovat saaneet eniten epävirallisia merkkiä tarkoittavia nimiä, ja tämän jälkeen, minkämerkkisiä kulkineita ylipäätään on nimetty eniten.

Merkkinimien lukumäärä

tarkoitemerkkisuomalaisia nimiätarkoitemerkkivirolaisia nimiä
Lada104BMW20
Skoda35Moskvits12
Peugeot35LuAZ11
Opel34Peugeot11
Ford29Volkswagen10
Volvo28Opel9
BMW26Subaru7
Cadillac25VAZ7
Chevrolet20ZAZ7
Volkswagen19Volvo6
Wartburg19MTZ5
Fiat18Chevrolet4
Mercedes-Benz18Porsche4
Nissan17Mercedes-Benz4
Chrysler16Mini3
Mazda16UAZ3
Toyota14Citroen3
Trabant13Riga3
Mitsubishi12Polski Fiat3
Saab12Lamborghini2
IFA11Hummer2
Buick11Ikarus2
Pontiac11Toyota2
Zetor10GAZ2
Audi10Hyundai2
Dodge10DAF2
Suzuki8Studebaker2
Bedford8Pobeda2
Talbot8Audi2
Renault8NSU2
yhteensä605yhteensä154

Ylivoimaisesti eniten epävirallisia merkkinimiä on saanut Lada. Osa tästä ylivoimaisuudesta selittyy Ladakerhon foorumilta poimitun aineiston runsaudella aineistokokonaisuudessa, mutta johtoasema on joka tapauksessa varsin selvä. Tähän on useita eri syitä. Ensiksikin nimessä on d, jota suomessa äännetään paitsi deenä myös ärränä ja teenä. Tämä taas on osaltaan vienyt nimiainekseen epävakaaseen tilaan ja johtanut laajempaan muunteluun virallisen nimen pohjalta (Lara, Larppa, Larpatin, Lata, Latukka, Laatokka jne.). Toisaalta neuvostoliittolaisuus jos jokin on aikanaan ollut hyvinkin tunteita herättävä asia ja näin Ladalle on keksitty myös ehkä jopa kiertoilmaustakin muistuttavia nimiä (Uralin Mersu, Kaalimaan Kadillakki). Eniten merkkinimiä saaneiden kulkinemerkkien joukossa on myös monia muita merkkejä, joiden virallisen merkkinimen hankalaääntöisyys on tuottanut epävirallisia sekundäärejä merkkinimiä (Pösö, Ooppeli, Bemari, Volkkari) tai jotka on jopa lainattu valmiiksi lyhentyneinä muista kielistä (Chevy, Cadi, Veevee). Tästä huolimatta listan kärkipään merkit ovat pitkälti sellaisia, joista monilla on varma mielipide.

Millä merkeillä on eniten nimiä nimen tasosta riippumatta

Kun tarkastellaan tietyn kulkinemerkin affektiivisuutta, on suotavaa ottaa mukaan tarkasteluun myös alemmilla viittaustasoilla olevat nimet, eli mallinimet ja yksilönnimet. Näilläkin nimetyt tarkoitteet kun ovat samaan aikaan myös merkkinsä edustajia. Seuraavassa taulukossa siis luettelo kulkinemerkeistä, jotka useimmin tarkoitteen ominaisuutena aineiston merkki-, malli- ja yksilönniminä ovat:

Merkki-, malli- ja yksilönnimien määrä

tarkoitemerkkisuomalaisia nimiätarkoitemerkkivirolaisia nimiä
Ford303BMW28
Lada252Moskvits25
Volvo158Volkswagen24
Volkswagen155Volvo22
Saab124Opel19
Fiat107T18
Opel93GAZ18
Toyota91VAZ18
Mercedes-Benz76ZAZ18
Chevrolet74Mercedes-Benz17
Citroen67MTZ13
Skoda61Ford13
Peugeot48DT12
Nissan48LuAZ11
BMW42Toyota11
Cadillac40Peugeot11
Dodge40K10
Datsun38Citroen9
Mazda31Saab7
Chrysler30Audi7
Renault30Subaru7
Audi29TA6
Honda29Chevrolet5
Valmet26TZ5
Vauxhall26E4
Mitsubishi23Suzuki4
Wartburg23KAZ4
Zetor22Porsche4
Fordson21Nissan4
Buick20Lada4
yhteensä2127yhteensä358

Verrattuna edelliseen taulukkoon kärkeen on kiilannut Ford. Tämä on seurausta muun muassa siitä, että Fordeja on valmistettu vuosikymmeniä pitempään kuin Ladoja ja näin ollen erilaisia mallejakin on enemmän. Toisaalta kyse on myös nimillä brändäyksestä. Ford on siirtynyt Ladaa aikaisemmin käyttämään mallien tunnuksina kirjainten ja numeroiden sijasta nimiä (Orion, Taunus jne.), ja näistä nimistä muodostetut epäviralliset nimet – jotka Ladoilta Samaran johdannaisia lukuun ottamatta puuttuvat – nostavat Fordin tilaston kärkeen. Brändäykseen ja kulkineitten hahmottamiseen ensisijaisesti merkkinsä tai mallinsa edustajina syvennytään kohta paremmin alaluvussa B:4.2.4. Monet muut listan kärkipään nimet ovat pitkäaikaisesti Suomessa tunnettuja merkkejä, joilla on monia eri malleja. Muutamissa tapauksissa on arveltavissa, että jokin tietty, erityisen paljon tunteita herättävä malli nostaa nimen esiintyvyyttä (esim. Kuplavolkkari, Rättisitikka tai Saab 96.). Saabeihin, Ladoihin ja Volvoihin liittyy toki myös tunnetta siinä suhteessa, että ne on valmistettu tunteita herättävissä naapurimaissa.

Mitkä kulkinemallit ovat nimetyimpiä

Millä malleilla on eniten mallinimiä

tarkoitemallitarkoitemalliin liittyvien malli-tasoisten nimien lukumäärä
Saab 9659
Ford Escort50
Fiat 60028
Toyota Corolla27
Ford Taunus24
Citroen 2CV24
Volvo PV22
Datsun 100A18
Opel Kadett18
Ford Sierra16
Ford Transit12
Ford Thunderbird12
Ford Mustang11
Fiat 12711
Volvo 24010
yhteensä342

Vironkielisistä mallinimistä ei ole olemassa samanlaista taulukkoa. Taulukko on jätetty tekemättä, koska virolaisten käsitys mallista on erilainen, ks. tästä lukua G:2.

Jotta malli saa epävirallisen nimen, edellytetään samoja tekijöitä kuin muutenkin: tarkoitteen yleisyyttä, tunteikkuutta, virallisen nimen hankalaääntöisyyttä ja muunneltavuutta. Monet epävirallisten mallinimien yleisimmistä tarkoitteista ovatkin tunnettuja ja pitkään markkinoilla olleita malleja, joihin on usein liittynyt joitakin poikkeavia piirteitä, kuten muotoilu (Saab 96, Volvo PV, Fiat 600) tai epätyypilliset tekniset ratkaisut (Citroën 2CV). Monet näistä ovatkin jo jonkinasteisen kulttiauton maineessa (esim. Datsun 100A 1980-luvun rocknuorison symbolina). Virallisen nimen muuntelu taas on vienyt eteenpäin erityisesti listalla olevia Ford-malleja (Esko, Riesa, Tunturipirtti, Transvestiitti, Humma). Lisäksi Escortin ja Corollan määriä nostaa se, että näistä malleista on valmistettu useita eri mallikertoja, joiden erottamiseen toisistaan on tietysti tarvittu myös nimet.

Kokeilu: Onko tarkoitteen merkillä vaikutusta nimen rakenteeseen

Seuraavat piiraat esittävät nimien rakennetyyppejä ja muodostusalkuperää. Seuraavissa piiraissa vihreä väri merkitsee nimen muodostamista kohteen ominaisuuksien perusteella (ns. primäärinimet), keltainen nimen vääntämistä virallisen nimen pohjalta (ns. sekundäärinimet) ja punainen kaksiosaista nimeä, joka sisältää virallisen nimen jossain muodossa. Välivärit esittävät rakennetyyppejä, jotka ovat jollakin tavalla näitten välimuotoja. Seuraavista piiraista näitä värejä analysoimalla voidaan havaita, missä määrin virallinen nimi on läsnä epävirallisissa merkki- ja mallinimissä (keltaisuus ja punaisuus). Näin pystytään tekemään päätelmiä merkin brändin voimakkuudesta ja toisaalta merkin ja mallien affektiivisuuden määrästä. Karkeasti voidaan sanoa, että punaisuus viittaa merkkitasoisen brändin voimakkuuteen, kun taas vihreä väri viittaa ns. affektiivisuuteen, joka taas edistää nimenantoa myös kulkineen ominaisuuksien perusteella. Runsas keltaisuus ja vähäinen punaisuus mallinimien puolella taas antaa ymmärtää, että malli itsessään on brändätty merkkiä voimakkaammin. Näin malli on ensisijaisesti mallinsa edustaja ja vasta toissijaisesti merkkinsä edustaja. Vasemmassa palstassa ovat merkkinimet, oikeanpuoleisessa mallinimet.

Lada:
Peugeot:
BMW:
Opel:
Skoda:
Volvo:
Ford:
Volkswagen:
Cadillac:
Chevrolet:
Mercedes-Benz:
Fiat:
Wartburg:
Moskvits:
Nissan:

Erityisen paljon vihreää on Ladan, Wartburgin, Volvon ja Mercedes-Benzin merkkinimiä kuvaavissa graafeissa. Nämä merkit ovat siis saaneet eniten ominaisuuksiensa perusteella annettuja merkkinimiä eli ovat siis erityisen affektiivisia merkkejä. Näihin liitettäneenkin erilaisia kulttuurisia konnotaatioita ruotsalaisuudesta venäläisyyteen, hyvyydestä huonouteen ja varakkuudesta köyhyyteen. Mikään näistä ei välttämättä myöskään ole erityisen dynaamisen auton maineessa. Verrattaessa edelleen näiden samojen merkkien mallinimiä esittäviä kuvioita, huomataan, että vihreys vähenee Ladalla ja Wartburgilla mutta lisääntyy Volvolla ja Mercedes-Benzillä. Tämä kertoo siitä, että Ladan ja Wartburgin tapauksessa affekti liittyy ensisijaisesti merkin ympärille rakentuvaan brändiin, kun taas Volvon ja Mercedes-Benzin mallit ovat keskenään ilmeisesti erilaisempia tai ainakin ne koetaan erilaisempina ja näin niitä voidaan myös nimetä erottavien ominaisuuksiensa mukaan (esim. Mercedes-Benz-mallit Lokinsiipi ja Väyrynen). Samaa vihreyttä eli ominaisuuden mukaan nimeämistä mallinimien tasolla on lisäksi myös runsaahkosti merkeillä Volkswagen, BMW ja Skoda. Erityisesti Kuplavolkkari ja 1950-luvun Lahna-Skoda ovatkin ominaisuuksiensa mukaan nimettyjä malleja. Tätä kuvastaa hyvin erään informantin muistelu siitä, että hän vasta aikuisena ymmärsi, että Kupla ja Volkkari olivat sama auto.

Merkin brändin voimakkuutta voidaan tarkastella myös graafeissa olevan punaisen värin pohjalta. Punainen väri viittaa siis kaksiosaiseen nimeen, jossa esiintyy nimenosa, joka on peräisin (useimmiten merkin, mutta joskus myös mallin) virallisesta nimestä. Selvästi eniten punaista mallinimien tasolla on Cadillacilla, ja hiukan vähemmän Toyotalla, Mercedes-Benzillä, Volvolla, BMW:llä ja Ladalla. Tämä viittaa siis näiden brändien vahvuuteen, joka ilmenee tarpeena tuoda esiin virallista nimeä epävirallisen nimen osana. Esimerkiksi monet Cadillacin merkkinimistä sisältävät merkin nimen (Elviscädi, Siipicädi, Kääpiöcädi) ja samaa taipumusta on muidenkin edellä mainittujen merkkien "alla" olevien yksittäisten mallien nimillä (Vauvamersu, Remmivolvo, Barokkibemari). Vastaavasti Peugeotilla nimityyppiä ei ole ollenkaan. Peugeotit nimetään virallisesti mallinumeroin, mikä korostaa merkin osuutta brändissä ja tekee malleista vähemmän itsenäisiä.

Keltainen väri viittaa siis merkin nimestä muodostettuihin ns. puhtaisiin sekundäärinimiin, eli virallisen nimen pohjalta tuotettuun neutraaliin ja lisämerkityksettömään nimeen, esim. Volkswagen → Volkkari. Tällaisten neutraalien hypokorismien tuottaminen on eräänlainen osoitus siitä, että tarkoitettakin pidetään neutraalina. Nimen fonotaksista lähtevä mukaileminen voi nimittäin johtaa myös muunlaiseen muunteluun. Merkkinimiä koskevassa vasemmassa sarakkeessa erityisen paljon keltaista ovat saaneet merkit BMW, Ford, Chevrolet, Cadillac, Volkswagen, Mercedes-Benz ja Toyota, jotka kai kaikki ovat suhteellisen hyvässä maineessa olevia merkkejä. Malleja koskevassa oikeassa sarakkeessa taas keltaista on enemmälti vain Chevroletilla, jolla onkin ollut muutamia hyvin itsenäisesti tunnettuja hyvämaineisia malleja (esim. Corvette, Impala, El Camino).

Näin siis epävirallisten nimien rakenneanalyysin avulla voidaan jossain määrin analysoida kulkinemallien suhteellista itsenäisyyttä tai merkkiin sitoutumista sekä pohtia, missä määrin merkkiä tai mallia voidaan pitää erityisen luonteikkaana (affektiivisena) tai ei. Tässäkin analyysissä tulisi kuitenkin ottaa huomioon tarkoitteiden yleisyys tosielämässä (tässä käytetyn yleisyys epävirallisessa nimistössä -tiedon lisäksi), sekä toisin kuin edellä on eritelty, se, onko kaksiosaiseen mallinimeen sisältyvä sekundääriosa peräisin virallisesta merkkinimestä (kuten useimmiten) vai virallisesta mallinimestä (kuten myös joskus). Lisäksi merkkeihin ja malleihin liittyvät arvotukset ovat olleet eri aikoina erilaiset.

Yleisempiä havaintoja ja kommentteja

Polku- ja moottoripyörien nimiä en ole kerännyt niin paljon, että voisin varmasti sanoa, mikä on saaneet nimiä vallan mahdottomasti ja mitkä eivät juurikaan. Autoista esitetty voidaan kuitenkin valtaosin yleistää niihinkin: ääripäät saavat nimiä. Erityisesti polkupyörillä on äärettömän vähän epävirallisia nimiä, mikä kuvannee niiden merkityksettömyyttä käyttäjilleen. Eri valmistajien polkupyörämallit eivät sanottavammin eroa toisistaan ainakaan tavanomaisten käyttäjien silmissä. Polkupyörän merkityksen vähenemistä kuvannee sekin, että H12:n tuttavapiirissä moottoripyörällä ajelusta puhutaan pyöräilemisenä. Informantin mukaan voidaan sanoa "mennään pyöräilemään", sillä hänen mukaansa nykyään kukaan ei enää aja polkupyörällä. Suomen traktorimerkkikenttä taas on kokenut viime aikoina niin suuria mullistuksia, että merkkien statuksista ei tällä haavaa voida sanoa juuri mitään. Ainoa selvästi mielipiteitä jakava traktori on kotimainen Valmet, jota joko estottomasti tuetaan tai vastustetaan. Traktorien nimeäminen vaikuttaa olevan vähenemässä, koska traktorit ovat ainakin aktiivitiloilla muuttumassa perheenjäsenistä (hevosten jatkajina) tunteettomiksi työkoneiksi kuten kotieläimetkin. Traktorimallit myös uusiutuvat useammin kuin 1950-luvulla ja ne nimetään edelleenkin numeroin, mikä ehkäisee mallinimien syntyä. Nykyiset mallinumerot taas ovat H29:n mukaan liian monimutkaisia muistettavaksi ja puheessa käytettäväksi.

Osio C: Väännetäänkö nimiä virallisista nimistä vai annetaanko niitä ominaisuuksien perusteella?