Kulkineennimiväitöskirjan kansanversio – Kulkine.net


Janne Seppälän sähköinen väitöskirja vastaa noin seitsensataasivuista kirjaa ja on paikoitellen hyvinkin raskasta luettavaa. Siksi tässä tarjoillaan lyhennetty "kansanversio" samasta asiasta, josta suurin osa kielitieteellisestä hapatuksesta on sensuroitu. Kansanversion perusrakenne on sama kuin "oikeassa" väitöskirjassa:

Voit lukea osiot missä tahansa järjestyksessä. Hätäisimmille laitettakoon jo tähän alkuun pieni tiivistelmä:

Tutkimuksen kohteena ovat epäviralliset kulkineennimet (mm. autojen ja traktorien lempi- ja haukkumanimet) eri viittaustasoilta. Viittaustasoja ovat mm. merkkien nimet, mallien nimet, kulkineyksilöitten nimet ja laajemmat erilaisten kulkinesorttien ryhmänimet, kuten vaikkapa kevari 'kevytmoottoripyörä'. Olen kerännyt reilut neljätuhatta nimeä, joista vironkielisiä on noin 600, keräilyä olen harjoittanut niin haastatellen kuin netistä poimien.

Jos nimi on väännetty saman kulkineen aiemmasta nimestä, sitä nimitetään sekundääriksi (Volkswagenista Volkkari). Jos nimi taas on nyhjäisty ikään kuin tyhjästä kuvaamaan kulkinetta, sitä sanotaan primääriksi (Hitlerin kosto). Keräämistäni nimistä yli puolet on sekundäärinimiä, mikä on ihan loogista, sillä onhan se helpompaa kierrättää ja muunnella vanhaa nimimateriaalia kuin keksiä kokonaan uutta. Sekundäärinimiä voidaan muodostaa monin eri tavoin. Usein ääntämystä vain helpotetaan suomalaisemmaksi, eli Chevroletista tulee Servoletti. Nimiä voidaan myös typistää (esim. edelleen Servo) tai jättää niistä osia pois, eli puhua Alfa Romeon sijasta tuttavallisemmin vain Alfasta. Nimen perään voidaan laittaa myös päätteitä (Mersu, Volsu, Fiiu; Volkkari, Bemari, Ekkeri, Mermeri, Tanari, Scotari; Massikka, Jontikka, Intikka, Natikka). Yleimpiä päätteitä ovat suomessa juuri nämä -u, -kka ja -ari, virossa -u ja -kas. Näitten neutraalien väännösten ("puhtaat sekundäärinimet") lisäksi on olemassa väännöksiä, joilla tavoitellaan kaksimielisyyttä ("lisämerkityksiset sekundäärinimet"). Lisämerkitystä tavoittelevia väännöksiä ovat esimerkiksi Hiivatti (← Fiat) ja Kallis Jalmari (← Allis Chalmers). Tällaiset lisämerkityksiset nimet ovat hyvin tavallisia, ja niitä on peräti neljännes kaikista aineiston nimistä. Noin 3/4 aineiston nimistä on yksiosaisia ja noin 1/4 kaksi- tai useampiosaisia (esim. Sämpylä/saappi). Monimielisisiä nimiä (kuten Uralin Pihlaja) on kuitenkin hankalampaa palastella osiin kuin aiemmat tiedeihmiset ovat ajatelleet (tästä saivarrellaan väitöskirjan luvussa C:4.3).

Kulkineennimistä on tutkittu myös nimeämisperusteita eli niitä tarkoitteen ominaisuuksia, joita nimessä ilmennetään. Yleisimpiä ominaisuuksia olivat koko ja muoto, käytettävyys, alkuperä ja jokin silmiinpistävä osa, joskin nimeämisperusteissa on viittaustasoittain pientä vaihtelua. Samassa nimessä voidaan metaforan avulla ilmentää montaakin nimenosaa kerralla, esim. nimi Roskalaatikko 'Sisu SA-150' ilmaisee sekä väriä että kokoa ja muotoa.

Kulkineennimistöön sisältyvien metaforien tutkiminen paljastaa, että kulkineet alitajuisesti koetaan elollisiksi olennoiksi, teknisiksi laitteiksi ja säiliöiksi. Nimeämisperusteista päätellen keskeisiä "juttuja" ovat kulkineen käyttö, ulkonäkö ja olemus sekä tausta ja historia. Kulkineennimet myös varastoivat tietoa ympäröivän kulttuurin ilmiöistä (Seppohovi, Ikiliikkuja-se-on, Pahnapuhallin).

Osio A: Mitä on tutkittu ja miten?