Aineistonkeruu kansanperinteen tallennuksena – Kulkine.net


A:2.5 Aineistonkeruu kansanperinteen tallennuksena

Eräs näkökulma tutkimusaineiston keruussa on vielä jäänyt noteeraamatta. Kulkineennimien kerääminen, tallentaminen ja esille saattaminen on myös kansanperinteen tallennusta ja nimet ovat osa aikamme kansankulttuuria. Tämän tutkimuksen ja koko tutkimusaineiston verkkojulkaiseminen on siksi merkittävä asia: kerätty kansankulttuuri palaa kansan luettavaksi ja katsottavaksi, eikä hautaudu arkistoihin. Kulkineitten epävirallisten nimien aiempi keruu on moniin muihin nimilajeihin nähden ollut hämmentävän vähäistä, ja tiedot 1900-luvun alkupuolelta puuttuvat lähes kokonaan. Tuona aikana aktiivisen elämänvaiheensa eläneet ihmiset alkavat olla tänä päivänä jo tavoittamattomissa, ja vanhimmat kulkineennimet lienevät kadonneet, elleivät ole muistelmateoksien sivuille sattuneet tarttumaan. Olisi ollut verraten mielekästä kerätä 1900-luvun ensimmäisellä puolella rukiinlapojen ja savolaismallisen veneen osien nimitysten lisäksi myös sen ajan nykyhetken nimistöä ja sanastoa. Näin ollen haluan suosittaa kaikille myös lähihistorian tallentamista.

Ihmisten asenne kulkineennimistön tallentamiseen ja tutkimiseen

Tutkimukseen osallistuneet ovat pitäneet kulkineennimistön tallentamista arvokkaana ja tarpeellisena hankkeena. Useat informantit ovat kokeneet (esim. T4, H1, H51), että kulkineiden nimeäminen on vähenemässä ja nimet unohtumassa uusien mallien tulviessa markkinoille ja vanhojen kadotessa maanteiltä. Monille on myös ollut yllätys, että 1900-luvun alkupuolella vanhaa kieltä ja kansanperinnettä kerättäessä moottoroitujen kulkineiden nimityksiä ei ollut kerätty. Informantit ovat myös kantaneet huolta auton luonteen muuttumisesta. H1 totesi, että 1950-luvun lopulla kaikki autotkin tunnisti vielä niiden äänestä. Muotoilultaankin autot nykyisin muistuttavat valitettavan paljon toisiaan. Auto ei siltikään ole suurille ikäluokille selviö, eivätkä siihen liitetyt merkitykset ja tunteet ole ainakaan vielä kadonneet. Toisaalta myös nuoret informantit luovuttivat mielellään nimiä siltä osin, kuin he niitä tunsivat ja tiesivät.

Vaikka aineiston keruu onkin ollut raskas työ, informanttien innokkuus ja aineistoon sisältynyt huumori pitivät työn mielekkäänä. 4126 kulkineennimeä ei kuitenkaan ole koko runsaudensarvi, vaan kerättävää ja tutkittavaa jää vielä muillekin. Samantapaista aihetta tutkivan Oskari Lehtisen (HY) työlle toivotettiin onnea Overdrive.fi-foorumilla ja todettiin, että on ihme, jos hän saa edes puolet vuosikymmenien aikana luodusta kulkineennimistöstä kirjoihin. Onnentoivottajaan on helppo yhtyä.

Varsinaisten nimien yhteydessä esiin on tullut monia hauskoja autokaskuja, jotka eivät kuulu tähän tutkielmaan. Autojen ja ihmisten välisestä suhteesta kertovan huumorin kuvaamiseksi sallittakoon minun kertoa niistä tässä kaksi:

Ruotsalaisseudulla: Uusi Mosse – siinä olla kahdeksan växeliä – neljä loodassa – ja neljä osuuskassassa. (Nauru autolle 1964.)
Mossesta sanottiin, että se lähtee käymään kun huutaa pakoputkeen että Rokan Antti tulee (H62).

Tutkimuksen aineisto lienee tullut kuvatuksi tässä luvussa. Eri tutkimusosioissa fokus on aineiston eri osioissa, ja näitten osa-aineistojen rajaukset kuvataan aina lyhyesti osioitten alussa. Seuraavassa luvussa A:3 esitetään, minkälaisen tieteellisen taustan ja millaisten tieteenfilosofisten lähtökohtien kautta epävirallisia kulkineennimiä tässä väitöskirjassa tutkitaan.

.

Siirry seuraavaan päälukuunA:3 Tutkimuksen tieteellinen tausta