Moottoripyörä Suomessa – Kulkine.net


A:4.3 Moottoripyörä Suomessa

Moottoripyörä on moottoriajoneuvo, jonka kaksi pyörää ovat samassa linjassa. Suomen laki määrittelee moottoripyörän kaksipyöräiseksi ajoneuvoksi, jonka suurin rakenteellinen nopeus on yli 45 kilometriä tunnissa tai moottorin iskutilavuus on suurempi kuin 50 cm³. Moottoripyörää, jonka moottorin iskutilavuus on yli 50 cm3 mutta enintään 125 cm3, nimitetään kevytmoottoripyöräksi, mikäli sen teho on korkeintaan 11 kW. (Wikipedia s.v. moottoripyörä.)

Moottoripyörän kehitys alkoi, kun ranskalainen Louis Guillaume Perreaux liitti toisiinsa polkupyörän ja höyrykoneen 1868. Lähes nykymuotoisen moottoripyörän kehitti Gottlieb Daimler asentaessaan patentoimansa polttomoottorin puurunkoiseen Daimler Einspuriin vuonna 1885. (Valtatie kutsuu 2008.) Suomeen ensimmäiset moottoripyörät saapuivat jo 1800-luvun puolella, ja vuodesta 1905 alkaen niitä alettiin rekisteröidä liikennevälineinä. Vuonna 1906 myytiin ainakin saksalaisia Wanderer- ja Neckarsulmer-moottoripyöriä, sveitsiläisiä Motosacocheja ja ilmeisesti myös ruotsalaisia Nordstjernaneja. (Wikipedia s.v. moottoripyörä.) 1920-luvulla moottoripyörien tuotanto maailmalla vauhdittui ja Suomessa rekisteröitiin vuosittain aiempaa runsaammin moottoripyöriä. 1920-luvun aikana rekisteröityjen moottoripyörien määrä kasvoi noin kahdeksastasadasta yli viiteen tuhanteen. Alkuvuosien (1895–1930) suosituimmat moottoripyörät olivat Wanderer, HD, Humber, NSU ja Indian. Vuonna 1939 moottoripyöriä oli 7 500, mutta sodan alettua armeija takavarikoi kaikki moottoripyörät käyttöönsä ja kanta oli samansuuruinen vielä 1949. 1950-luku oli moottoripyörien kulta-aikaa, mutta 1960-luvulla autoistuminen vähensi rekisteröityjen moottoripyörien määrää. Enimmillään rekisteröityjä moottoripyöriä oli 110 000 vuonna 1961. (Bajahill 2008.)

Toisen maailmansodan jälkeen moottoripyörien valmistus siirtyi englantilaisilta, saksalaisilta ja amerikkalaisilta yhä enemmän japanilaisten käsiin (Valtatie kutsuu 2008). 1960-luvulla suosittuja merkkejä olivat Vespa, Jawa ja Harley-Davidson, 1970-luvulla taas japanilaiset Honda, Yamaha ja Suzuki. 1970-luvulla moottoripyöräverotusta kuitenkin kiristettiin radikaalisti. 1980-luvulla moottoripyöriä käyttivät lähinnä viranomaiset työajoneuvoinaan. Vuoden 1980 alussa rekisteröityjen moottoripyörien määrä oli alimmillaan, vain hieman yli 40 000. Vuoden 2000 lopussa niitä oli jälleen yli 90 000, ja ns. japanilaiset merkit ovat edelleen myydyimpiä. (Bajahill 2008.) Nykyisin moottoripyöräteollisuus on autoteollisuuden tavoin monikansallisten yhtiöiden käsissä (Valtatie kutsuu 2008).

Moottoripyörä oli Suomeen tullessaan kulkuneuvo muiden joukossa ja soveltui usein autoa paremmin huonoille ja kapeille teille. Moottoripyöriä käyttivät muiden muassa terveyssisaret, kätilöt, poliisi, puolustusvoimat ja myyntiedustajat. 1920–50-luvuilla moottoripyörät olivat autoa edullisempia ja helpommin hankittavissa. Suomen autoistuessa moottoripyörästä tuli turhake ja sittemmin ylellisyyskapine. Nykyisin moottoripyörä on lähinnä suosittu harraste- ja huvitteluajoneuvo.


Siirry seuraavaan alalukuunA:4.4 Mopo Suomessa