Vuosi 2012 - Häntälän rotkot

Ylös, alas ja ympäri

Alhaisen osanoton vuoksi kilpailulle etsittiin uusi päivä; sellaiseksi valikoitui helatorstain aattopäivä (16.5.2012). Paikalle tulikin myös pitkämatkalaisia, jotka osallistuivat samalla reissulla myös Prisma-rasteille. Osallistujia oli 105.

II Kansallinen Sikasuunnistus tarjosi suunnistajille elämysmatkailua Häntälän notkoissa. Natura-alueella juostiin niin rinnemetsissä kuin avoimilla niityilläkin, ja radat muistuttivat profiililtaan lähinnä vuoristoratoja. Hämäysrasteja käytettiin tänäkin vuonna, ja suunnistajat kirmailivatkin avoimilla niityillä mihin sattui - maastotyyppi kun oli tuttu lähinnä ehkä Keski-Euroopasta. H21A-sarjan 5 kilometrillä voittajalla kului hieman yli 40 minuuttia. Maasto yllätti osallistujat niin muodoillaan, rankkuudellaan kuin kauneudellaan. Hyvän maastoalueen kapeus ja sitä halkaiseva ylityskelvoton joki oli jännittävä haaste ratamestarille, mutta onneksi paikalliset asiantuntijat keksivät rakentaa kolme helposti pystytettävää siltaa joen yli. Sillan rakenne koostui alumiinitikkaista ja kansirakenne muutamasta lankusta.

Oman jännityksensä kilpailun järjestämiseen toi, että kilpailumaaston pääosa oli Natura-aluetta (Rekijokilaakso) ja tapahtumaa järjestettessä ympäristöarvot oli otettava erityisesti huomioon ja ennen tapahtumaa oli laadittava kirjallinen Natura-esiarvio ympäristökeskukselle, joka arvioi, oliko kilpailu mahdollista järjestää. Muutamat henkilöt totesivat kyllä, että kun maastossa kerran voi laiduntaa lehmiä ja lampaita, niin sikasuunnistajan kavio ei siitä enää merkittävästi eroaisi. Selvitystä varten kartoittaja kuitenkin havainnoi luonnosta pystykurjenpolven keskeiset esiintymät ja vältti niitä, sillä Häntälän notkoissa elelevä pikkuapollo (Parnassius mnemosyne f. perkele) käyttää kyseistä kasvia ravinnokseen toukkavaiheessa. Näin tallaantumiselle alttiit kotelot olivat kisan aikoihin todennäköisesti pystykiurunkannusten läheisyydessä.

Maastossa oli myös synkkiä metsäisiä osia, joissa korkeuserot olivat vähintään samaa tasoa kuin laidunalueilla:

Uutuutena kisassa oli myös se, että SSL:n luvalla järjestettiin kokeilu, jossa lasten radat toteutettiin kokonaan ilman viitoitusta. Eräs vanhempi jopa oli yhteydessä lähtökaaviosta ja oli huolissaan siitä, miksi lapset lähetetään maastoon vasta vanhempien jälkeen. Hän oli varma siitä, että hänen lapsensa eksyy siimarittomalle radalle ja siinä vaiheessa maastossa kukkuu enää vain käki. No, tarina päättyi onnellisesti, ja niin ovat vuosien mittaan kehittyneet myös lajisäännöt, joiden suhtautuminen siimarittomaan rataan ei ole enää yhtä penseä. (Kiitos tästä myös erään ratamestariseminaarin osallistujille Myllypurossa.)

Lasten lähettäminen aikuisten jälkeen oli oikeastaan seurausta siitä, että Suunnistusliiton viisaat tädit ovat kehittäneet vuosien mittaan lapsien lähettämisestä niin erityistä, että lapsille pitää näyttää erilaisia karttoja eri minuuteilla ja antaa karttaa eri aikaan, ja säännöt vaihtelevat joka sarjassa. Koska 10 lapselle ei kannata rakentaa omaa lähtöpaikkaa, aikuisten lähtöpaikka on pienin muokkauksin muuntautunut lasten lähtöpaikaksi pienen järjestelytauon jälkeen. Näin myös lapset ovat tulleet maaliin samoihin aikoihin aikuisten kanssa.

Lisäksi kisaan saatin tällä kertaa myös aidot possumaskotit, joista tuli heti kaikkien suosikkeja. (Kiitos asuista Mirja Seppälälle!)

Miesten kärkikolmikoksi tuli Niko Nissinen - Konsta Vanhanen - Markus Salo ja naisten Johanna Hakala-Kähäri - Tatjana Eskolin - Sanna Laaksonen. Yleisten sarjojen pääpalkintona oli kylmälaukku ja lihatuotteita Someron Palvista - tietysti sikaa. Toivottavasti pitkämatkalaisetkin saivat palkintonsa mukavasti kotiinsa.

Seuraavaan vuoteen 2013