Sikasuunnistus on erilaisia aisteja virittelevä ja tunteita herättelevä tapahtuma. Kun vuonna 2019 suunnistettiin metsäsprinttiä aivan liian ylitarkalla kartalla, oli tänä vuonna aika heilauttaa heiluri toiseen äärilaitaan. Vihje vuoden 2020 kilpailun teemasta olikin ESC 1969 FIN J&L eli Jarkon ja Lauran sanoin Kuin silloin ennen.
Koska kaiken piti olla kuin silloin ennen, kilpailu oli pakko järjestää normaalimatkan - tarkoitan siis pitkän matkan kilpailuna. Tähän tarvittiin iso, aiemmin käyttämätön maasto, jollainen löytyi lopulta Rasti-Vihdin, Riihimäen Suunnistajien, Karkki-Rastin ja Rajamäen Rykmentien reviirien rajapinnasta Vihdin Vihtijärveltä. Kiitämme Hiiskulan kartanoa myönteisestä suhtautumisesta suunnistukseen.
Kilpailua varten piti myös tehdä ehdottomasti 1:15000-mittakaavainen kartta, joka henkisi aikaa silloin ennen. Kartan pohja-aineistona ei tietenkään voinut käyttää laserkeilausta, vaan pohja-aineistoksi etsittiin vanhatkartat.fi:stä vuoden 1987 peruskartta. Maastotyöhön 400 ha alueella kului yhteensä 3,5 työpäivää, joten aivan joka paikassa ei ehtinyt käymään. Karttaan meni saman verran työaikaa kuin vuotta aikaisemmin; tuolloin kartoitettava pinta-ala oli kuitenkin noin 15 hehtaaria eli hivenen vähemmän. Jotta kartasta saatiin vielä autenttisemman näköinen, vihreät ja keltaiset värit muokattiin OCADissa vanhanaikaisen rasteripinnan näköiseksi ja kuviorajat, polut ja korkeuskäyrät piirrettiin käsin tussilla tulostetun karttapohjan päälle. Lopuksi kartta pienennettiin värikopiokoneella oikeaan kokoon.
Kilpailuun ilmoittautuminen ja muun prosessin järjestäminen oli hankala mietittävä aihe. Koska kilpailuihin ilmoittauduttiin aikoinaan postikortilla tai soittamalla seuran ilmoittajalle, ilmoittautumisia ei tietenkään olisi ollut tyylikästä ottaa vastaan IRMAn kautta. Kilpailukutsuun saatiin malli Rajamäen Rykmentiltä. Valitettavasti kukaan ei kuitenkaan ilmoittautunut SSL:n ilmoittautumislomakkeella, mutta kaikki postikorteilla ja kirjeillä tulleet ilmoittautumiset luonnollisesti hyväksyttiin. Myös puhelimella pystyi ilmoittautumaan. Vanhan tavan mukaisesti lähtöaikojakaan ei laitettu nettiin, koska nettiä ei kultaisella 1980-luvulla vielä ollut, vaan käytössä oli erillinen aika lähtöaikatiedustelujen tekemiseksi puhelimitse. Lisäksi kilpailuun oli tehtävä käsiohjelma tai kisalehti, koska kaikissa itseään kunnioittavissa kisoissa oli sellainen aikana ennen nettiä.
Ratapainatusta varten kontaktoitiin eri seuroja vanhanaikaisen ratapainolaitteen löytämiseksi. Kiitämme ystävällisesti Rasti-Jyryä laitteen pitkäaikaisesta säilyttämisestä ja lainaamisesta käyttöömme. Vanhanaikaiseen tapaan rastit eivät välttämättä olleet ihan rastiympyrän keskipisteessä. Muutaman sarjan rata piirrettiin lisäksi tussilla käsin, kuten myös ennen joskus tehtiin.
Maastoon tarvittiin runsas määrä pihtileimasimia (joita kaikilla seuroilla ei enää ole). Osa rastipukeista oli metallisia retropukkeja, jos askarreltiin kirveen ja sahan kanssa vanhaan malliin.
Kisapäivänä ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Kilpailukeskus oli varsin askeettisesti rannalla ja kisaravintola Rasti-Vihdin seurateltassa, joka ei ollut retroa vaan aitoa tavaraa suoraan menneisyydestä.
Esilähtö herätti ihmisissä jonkin verran hämmennystä 20 vuoden jälkeen. Paalinarua, A6-koon karttamuoveja, toimitsijan ojentama pahvinen kilpailukortti ja ... mitä näille kuuluukaan tehdä? Pienen opastuksen jälkeen kilpailukortit alkoivat kuitenkin ilmestyä ihmisten ranteisiin.
Lisäksi Nummelan Tarmo ry oli ystävällisesti lainannut meille nostalgisen sarjan niin hiihtoon kuin suunnistukseen sopivia kankaisia rintanumeroita (käytännön vinkki: älä ikinä yritä kisan jälkeen pestä pyykkikoneessa rintanumeroita ilman pesupusseja tms.). Numeroidenkin asennus saattoi tuntua vähän vieraalta.
Tiesittehän muuten myös, että Suunnistajan kauppa ei enää myy A6-kokoisia karttamuoveja (jotka muuten sopisivat hyvin lasten suunnistukseen) - onneksi niitä saa Nakkilasta.
Tapahtuman perusluonnetta hienotunteisesti muistaen ratamestari oli järjestänyt lähdön rinteeseen, jossa oli noin 40 metrin korkeusero. Kilpailukutsun mukaisesti kyseessä oli korkeanlaatuinen maasto, ainakin os asiaa katsottiin Ylimmäistenjärven pinnalta. Tai esilähdöstä.
Kartat olivat laadukkaasti muoviämpäreissä, eikä karttojen viereen tietenkään saanut mennä kuikuilemaan. Lähtökarsinasta näkyi myös syksyn lehtiä ja kanttarelleja (jälkimmäiset eivät kuvassa).
Ylämäkeä oli säästetty hiukan vielä lähtöviivan jälkeenkin, joten possut saivat aloittaa kirmaisunsa reippaasti ylämäkeen.
Kilpailijoiden mielestä pihtileimaus oli hauskaa, mutta leimaustekniikka ja nopeus eivät olleet aivan huippuunsa hiottuja enää kovin monella.
Maalissa pientä epävarmuutta muutamille aiheutti se, että maalissa ei tarvinnutkaan leimata. Suurin osa selvisi kuitenkin Maali-vaatteen alle, jossa aika pysähtyi.
Leimaukset tarkistettiin luonnollisesti käsin ja kilpailijan tulos merkittiin sekä maalipöytäkirjaan että kilpailukorttiin. Kilpailukeskuksessa kilpailukortit laitettiin tulostaulun virkaa toimittaneelle narulle - kuin silloin ennen.
1) Vanhanen Konsta, IkNV, 1:13:30, 2) Välikorpi Jari, RasKu, 1:32:08, 3) Kuutti Veli-Pekka, ESAk, 1:54:30.
1) Oksanen Maiju, Pohjant, 1:32:47, 2) Haapasaari Ilona, TuS, 1:44:22, 3) Haavisto Emmi, TuS, 1:50:37.
1) Salomäki Janne, HyRa 1:19:03, 2) Kalvas Teemu, KeU, 1:37:42, 3) Hakkarainen Tuomas, EsAk, 1:52:28.
1) Lehtinen Marko, SalVil, 1:08:07.
1) Launis Kasperi, Raus, 1:23:18.
1) Karamo Jouko, HS, 1:01:05.
1) Kalvas Tuomo, SK Uusi, 1:40:22.
1) Rajamäki Riikka, HS, 1:38:35.
1) Salonen Eeva-Liisa, Koovee, 1:23:27, 2) Oksanen Kristiina, IkNV, 1:35:40.
1) Launis Teija, 2:21:10.
1) Pajunen Arja, OrPo, 59:36, Heinonen Kaija, Pihkan, Kesk.
1) Koivula Keijo, HyRa, 56:57.
1) Huuhtanen Jorma, RaVi, 1:04:18.
1) Ijas Johannes, KeU, 1:01:40.
1) Karvinen Usko 1:22:47, 2) Laukka Ville 2:36:00
1) Salonen Visa 46:17, 2) Heinonen Tuomo 51:05, 3) Velipekka Raes 54:15, 4) Korpinen Seppo 59:30, 5) Ojanne Asko 1:31:02.
Kalle Vihtkari, Antero Partanen, Toivonen Matti
Poikkeuksellisesti tämän vuoden teeman vuoksi päätimme palkita myös parhaan asun. Parhaan asun palkinnon sai tässä esiintyvä asu, jota kantaa rennosti Johannes Ijas. Puvun paita oli 1960-luvulta ja lippalakki oli vuoden 1972 Jukolasta, joten Johannes oli hienostuneesti pukeutunut menneen ajan tyyliin.
Koska Johannes ehti karata paikalta ennen pääpalkinnon jakamista, hänelle toimitettiin jälkitoimituksena varsin sikamainen saunahattu.