Vuosi 2017 - Keinotekoista sprinttiä
Imatran Sm-sprintistä Somerniemen moottoriradalle
Vuoden 2017 teema sai alkunsa, kun ratamestari luki Suunnistaja-lehteä erään kesämökin terassilla Manamansalossa (kiitämme Hannu Juutista). Lehdessä oli reportaasi Imatran Sm-sprintistä, jossa täysin tavallisesta kerrostaloalueesta oli tehty mielenkiintoinen sprinttisuunnistusmaasto keinotekoisilla aidoilla. Katsoessani karttaa ja sillä olevaa pitkää rastiväliä, minulla kesti hyvin pitkään keksiä, mistä ehkä kannattaisi mennä, koska kaikki järkevät reitinvalinnat päätyivät jossain kohtaa umpikujaan. No, jos kerran aidoilla voi tehdä maaston, niin tehdään sitten. Somerollahan ei luontaisesti ole oikeastaan yhtään kilpailutason sprinttimaastoa, koska keskusta koostuu lähinnä tasaiselle savipellolle rakennetuista omakotitaloista ja suorista kaduista.
Vuoden 2017 kilpailun hakemisesta ei koskaan tehty päätöstä suunnistusjaoston kokouksessa, mutta Jannella oli seuran pääkäyttäjäoikeudet IRMAan. Janne kyllä ihan oikeasti klikkasi vahingossa kilpailun hyväksyttäväksi.
Vuoden 2017 Sikasuunnistus järjestettiin Someron Urheiluautoilijoiden ylläpitämällä moottoriradalla, jota ihan vain vähäsen preparoitiin tapahtumaa varten. Lisäksi radan lähettyvillä oli kätevästi myös kosteahko suo, josta saatiin hiukan tunnelmaa.
Rata loppuu kesken, koska radalla oli kartanvaihto, jonka jälkeen samoissa sokkeloissa pyörittiin vielä toiseen kertaan...
Paikalla oli jonkin verran aitoja jo luonnostaankin, mutta kilpailua varten maastoon levitettiin 2160 metriä muovinauhaa aidaksi sekä tarvittava määrä sähköpaimenaidan tolppia, jotka lainattiin eräältä koskelaiselta maanviljelijältä. Lisäksi, koska sprintissä on aina tärkeää olla kukkapenkkejä, jotka eivät kiellettyydestään huolimatta yleensä näytä kielletyiltä, hankittiin vihreitä kevytpeitteitä ja kukka-amppeleita radan keskiosaan. Koska kyseessä oli moottorirata, radalle ajettiin myös muutaman toimitsijan autot niihin paikkoihin, jotka oli etukäteen merkitty mustilla rukseilla karttaan. Tapahtuman kruunasi radan katsomo, josta oli esteetön näkymä lähes koko kilpailumaastoon ja josta katsottuna ihmisten seikkailu sokkelossa olisi tuottanut hupia vieläkin suuremmalle yleisöjoukolle.
(kuva Pekka Alitalo)
(kuva Pekka Alitalo)
Miesten yleisen sarjan voitti ihan hyvällä sprinttiajalla (23.38) Antti Parjanne ja seuraaville sijoille pääsivät Konsta Vanhanen ja Toni Venäläinen. Naisten kärkikolmikko taas oli Maiju Oksanen, Tiina Väre ja Riina Suntioinen (tässä järjestyksessä). Suunnistajat olivat maaliin päästessään varsin väsyneitä ja onnellisia. Ratamestari oli onnellinen muuan sprinttiammattilaisen todetessa jälkikäteen olleensa hetkittäin täysin pihalla.
Teknisesti maaston rakentaminen kartan perusteella oli yllättävän haasteellista - valitettavasti. Pienestä joitakin sarjoja koskettaneesta järjestelyvirheestä huolimatta palkinnot jaettiin ja hymy oli herkässä kaikilla - eikä vähiten siksi, että monessa sarjassa palkinnot piti käydä itse noutamassa kilpailumaastosta. Näin päästiin eroon kukka-amppeleista ja pressuista. Harmi, ettei muovinauhaa ja aitakeppejä kehdattu laittaa palkinnoksi!
(kuva Pekka Alitalo)
Seuraavaan vuoteen 2018
