Johdanto – Kulkine.net


E:1 Johdanto

E:1.1 Tutkimuksen kohde

Tässä osiossa tutkimuksen keskiössä ovat nimeämisperusteet eli sellaiset kohteen ominaisuudet, johon nimi ottaa kantaa tai jotka se tekee näkyviksi. Nimeämisperusteen käsitettä pohditaan laajasti luvussa E:2, joten siihen ei paneuduta tässä tarkemmin. Lisäksi tutkitaan, mitä kielen keinoja käyttäen ominaisuus voidaan nimessä tuoda esiin (luvut E:3 ja E:5).

E:1.2 Tutkimusaineiston fragmentti

Tutkimuksen kohteen vuoksi ei ole mielekästä tutkia koko nimiaineistoa. Tässä osiossa tutkitaankin vain sellaisia aineiston nimiä (ja sanoja), joilla on jokin nimeämisperuste. Nimeämisperusteita voi ex definitione olla paitsi primääreissä nimenosissa myös lisämerkityksisissä sekundääreissä nimenosissa. Vain ensimmäisessä ryhmässä nimeämisperuste on käytännössä pakollinen; lisämerkityksisessä sekundäärinimessä syntyvän lisämerkityksen ei ole välttämätöntä liittyä mitenkään tarkoitteen konkreettisiin tai aina kuviteltuihinkaan ominaisuuksiin. Lisämerkityksisten sekundäärinimien nimeämisperusteita määrittäessä linjani on ollut, että nimeen sisältyvän lisämerkityksen suhde kulkineeseen on edes jollain tasolla mielekäs tai mahdollinen. Tämä on toki ainakin osittain kuin viivan piirtämistä veteen. Toinen rajaamisongelma ovat edusosat: kun henkilöautoa sanotaan pikkuautoksi, nimeämisperustetta ei edusosassa ikään kuin ole, koska nimi on virallinen, mutta toisaalta autoa kärryksi sanottaessa metafora kytkee auton vanhanaikaisiin kulkuvälineisiin ja yhteisenä ominaisuutena, johon otetaan kantaa, on tällöin ainakin käyttötarkoitus (käyttö liikkumiseen ja tavaroitten kuljetukseen). Nämä kaksi edellä mainittua tekijää tarkoittavat käytännössä sitä, että tutkittava fragmentti olisi muutamassa kohtaa voitu rajata toisinkin.

E:1.3 Tutkimusmenetelmä

Kaikki tässä osiossa esitettävä tilastollinen ja muu yleistä linjaa piirtävä analyysi pohjautuu yksittäisten nimien tulkintaan ja analyyseihin. Näiden yksittäisten nimien merkitys ja etymologia on selvitetty vertaamalla niitä virallisiin nimiin, erilaisiin lähinnä suomen kielen sanoihin ja nimiin, kulkineen ominaisuuksista lähinnä verkon kautta selvitettyyn, informanttien selityksiin nimistä ja suomalaiseen kansankulttuuriin, esimerkiksi julkisuuden henkilöihin. Epävarmoissa tapauksissa tukea on haettu myös muista epävirallisista kulkineennimistä eli on nojauduttu tutkijan tietoon tulleisiin kulkineennimistön nimimalleihin.

E:1.4 Motivointi

Nimeämisperusteiden tutkimus ei sinänsä motivointia kaipaa, sillä nimeämisperusteet lienevät olleet nimistöntutkimuksen keskeisin painoalue kautta aikojen. Se, mistä nimet kertovat, on ollut myös monien informanttien mielestä tärkeää. Nimeämisperusteet ovat nimistöntutkimuksen kulttuurintutkimuksellista ulottuvuutta parhaimmillaan: ne paljastavat, mitä asioita kielenkäyttäjät ovat nähneet tarpeellisina kielentää. Tätä kulttuurintutkimuksellis-kognitivistista näkökulmaa viedään pidemmälle tosin vasta seuraavassa osiossa F.

E:1.5 Teoreettinen tausta

Luvun teoreettisena taustana on siis ensisijaisesti nimistöntutkimus, sekä perinteinen että kognitiivisesti virittäytynyt. Nimeämisperusteiden selvittämisen ja luokittelun piirissä tehtyjä eri-ikäisiä ratkaisuja esitellään seuraavassa pääluvussa E:2. Lisäksi kyse on semantiikasta, siltä osin kuin on tarpeen puhua metaforisuudesta. Teorian esittelyä ja kehittelyä edustavat osion pääluvut E:2 ja E:3.

E:1.6 Tutkimuskysymykset ja rakenne

Osion keskeisin kysymys siis on, mistä ominaisuuksista kulkineennimet kertovat. Tähän vastaan alaluvussa E:4.2 (Mitkä nimeämisperusteet ovat yleisimpiä?). Toinen kysymys on se, montako ominaisuutta eli nimeämisperustetta nimissä ilmennetään. Tämä selvenee alaluvussa E:4.1 (Montako nimeämisperustetta yhdellä nimenosalla ja nimellä on?). Nimeämisperusteen ilmaisemisen vaihtoehtoja ja niiden yleisyyttä selvitetään luvussa E:5. Osion johdannon jälkeen esitellään edellisten taustaksi teoreettisesti nimeämisperusteen käsite ja nimeämisperusteiden luokittelumallit sekä tavat, joilla nimeämisperustetta voidaan ilmaista nimessä. Lopuksi taas siirrytään laajaan ruohonjuuritason katsaukseen (E:6), jossa esitellään nimeämisperusteita alaryhmineen ja niihin sisältyvine nimineen. Lopuksi on koonti nimeämisperusteista ja niiden ilmaisemisesta (E:7).


Siirry seuraavaan päälukuunE:2 Nimeämisperusteen määrittely ja nimeämisperusteiden luokittelu