E:6.4 Osa

E:6.4.1 Osa nimeämisperusteena nimistössä yleensä

Kohteen jokin osa on nimeämisperusteena tyypillinen kaikkia sellaisia kohteita nimetessä, jotka ovat havaittavissa tai koettavissa kokonaisuutena. Erilaiset kerralla nähtävät objektit – kuten ihmiset, eläimet ja kulkineet – on helppo nimetä jonkin näkyvän, usein jotenkin epätavallisen, poikkeavan tai silmiinpistävän osansa vuoksi. Myös paikannimistössä kohteen erottuvien osien mukaan nimetään, mutta erottuvan osan ja nimetyn kohteen rajaukset ovat epämääräisempiä.

Henkilönnimistössä henkilön osaan viittaavia nimiä on kosolti, etenkin kun henkilön asustus otetaan huomioon. Tyyppi on myös syytä olettaa hyvin vanhaksi, koska esimerkiksi suomalaisia -pää-nimiä (Kassapää, Naulapää, Satopää jne.) pidetään vanhoina (Kepsu 1972: 116–134; Närhi 1996: 27–). Vanhoissa pitäjäkölleissä on Hakoniskansa (Mäkinen 2007) ja liikanimissä Kirjopartansa ja Tervahartiansa (Kiviniemi 1982: 43). Rillipirut ja Dumbot taas kuuluvat nykyajan liikanimistöön. Fiktiivinen Kapteeni Koukkukin on saanut nimensä poikkeavasta ruumiinosastaan. Myös jotkin tuotemerkki- ja yritysnimet perustuvat tuotteen tai yrityksen osaan (Punaposki-juusto, Ravintola Pannu), mutta tällainen on paljon harvinaisempaa kuin henkilönnimissä.

Paikannimistössä kohteen osaan viittaavien nimien osuus riippuu tavasta hahmottaa ympäristöä. Monet nimet voidaan ymmärtää yhtä hyvin kohteen osaan viittaavaksi kuin kosketusassosiaation kautta syntyneeksi. Nimistöntutkimuksessa on yleensä ajateltu, että esimerkiksi Hatlamminsuo ja Hatlamminmäki (Riihimäki / Hausjärvi) ovat molemmat Hatlammi-nimen liitynnäisiä. Katsotaan siis oikeastaan, että Hatlamminsuo ja -mäki ovat saaneet kosketusassosiaation kautta nimensä Hatlammin mukaan. (Liitynnäisteorian kannalta on merkityksetöntä, onko Hatlammi syntynyt sisäheitoitse *Hattulammista tai jostakin muusta originaalista.) Todellisen maailman kannalta Hatlamminsuolla ja Hatlamminmäellä on kuitenkin eräs keskeinen ero. Hatlammi on nimittäin varsin mitätön lampi, joka sijaitsee keskellä Hatlamminsuota. Käytännössä Hatlamminsuo kattaakin spatiaalisena oliona sekä suon että sillä sijaitsevan lammen. Hatlamminmäki sitä vastoin onkin saanut nimensä sijaintisuhteensa eli asemansa vuoksi.

Syvemmän pohdiskelun arvoisia nimiä ovat myös *Isonkivenkangas, Koivumetsä (Tammela) ja Hirvenkuoppamäki (Somero) ~ *Hirvenkuopanmäki. Kuuluuko kivi ihmisen kognitiossa kangasmetsään, vai onko se erillinen paikalla oleva objekti? Miten nimen tulkinta muuttuu, kun näitä paikalla olevia esineitä (kivi, kuoppa ja koivu) jostain syystä onkin useampia? Paikannimistössä esimerkiksi Kivimäki voidaan tulkita joko mäeksi, jossa on runsaasti yksittäisiä kiviä, mäeksi, joka on yltä päältä kivinen tai peräti mäeksi, jonka päällä seudun ainoa kivi on. Toponomastisten teorioiden kannalta ongelmattomia eivät ole yksittäisiä mäkiä tarkoittavat Punakallio-nimetkään. Yksittäinen mäki on voitu hyvin nimetä Punakallioksi, vaikkei se kokonaisuudessaan punainen olisikaan. Riittää, että mäessä on kyllin erottuva "punakallioinen" ala. Näin mäki siis todellisuudessa saa nimensä osansa mukaan, vaikka syntaktissemanttisessa luokittelumallissa mäki tulleekin ominaisuutensa (värin) mukaan nimetyksi.

Edellä sanottu on pyrkinyt todistamaan, että osan mukaan voidaan nimetä lähes mitä tahansa. Samalla olen pyrkinyt tuomaan esiin sen, että nimen tunnistaminen kohteen jonkin osan mukaan nimetyksi ei ole kovinkaan yksiselitteistä. Kulkinenimistössäkään osa ei ole täysin selvärajainen kategoria.

E:6.4.2 Osa nimeämisperusteena kulkineennimistössä

Ne nimet, jotka ilmentävät jotain kulkineen osaa, on ryhmitelty alaryhmiin seuraavasti:

• etumaski
• keulamerkki
• valot
• muut ulkomuodon osat (ovet, ikkunat ym.)
• muut koristelut (siivet, koristelistat ym.)
• matkustamossa näkyvät osat
• näkymättömät tekniset osat
  • moottori
  • voimansiirto
• rekisterikilpi
• muu teksti kuin rekisteritunnus
• ulos näkyvät tekniset osat
• materiaali
  • muovi
  • puu
  • pahvi
  • pelti

Kaiken kaikkiaan kulkineen johonkin osaan viittaavia nimiä on aineistossani 461. Näitä voidaan tarkastella toisaalta sen mukaan, mihin osiin nimet ottavat kantaa (mitkä osat on pantu merkille nimissä) tai sen mukaan, miten tämä osan ilmituonti nimessä kielen tasolla tehdään.

Nimiä ovat kirvoittaneet muun muassa valojen ominaisuudet (Kyklooppi-Roveri 'Rover P4), keulamerkit ja logot (Maapallo-Taunus 'Ford Taunus 12m G13'), koristelistat (Galvanoidut listat sivuilla 'Škoda 120 / 130 GLS'), siivet (Siipimersu 'Mercedes-Benz W110 tai 111') ja monet muut yksityiskohdat. Ulkoisten koristuksien ja näkyvien teknisten yksityiskohtien (Kottikärry 'Kuplavolkkari') lisäksi nimiä on kehitetty myös "pellinalaisista" osista (Remmivolvo 'variaattorillinen Volvo 300'). Kulkineen osasta juontuviin nimiin olen lukenut myös materiaalista juontuvat nimet (peltilehmä 'auto'), koska niitä on aineistossa vain joitakin kymmeniä ja koska kohteen materiaali ja kohteen osa eivät ole kovinkaan eri asia nimeämismielessä. Osaan perustuviksi nimiksi olen myös lukenut muutamia hytin tai lavan muotoon tai kokoon viittaavia nimiä, joiden kaltaisia käsittelen myös muotoassosiatiivisten nimien yhteydessä. Osia on annettu myös autossa olevien tekstien, tarrojen, rekisteritunnusten ja vastaavien mukaan.

Muodostusteknisesti viittaus osaan voidaan sisällyttää kulkineennimeen eri tavoin. Usein kulkineen erityistä osaa ilmaistaan kaksiosaisen nimen määriteosassa (Leppäjeeppi, Rättisitikka, Muumimobiili). Osan mukaan annetut nimet voivat myös olla yksiosaisia metaforisia tai metonyymisiä nimiä. Esimerkkejä tällaisesta pars pro toto -suhteesta ovat bahuvriihimuotoinen nimi Ryppykylki ja mm. rullattavaan kattoon viittaava metaforinen Sätkäkone. Muodostusteknisesti aivan toisenlaisen ryhmänsä muodostavat nimet, jotka on saatu kulkineessa olevista teksteistä, kuten tarroista ja malli- ja rekisteritunnuksista. Näissä tapauksissa nimeämisperusteena oleva osa sisältää itsessään jotain kielellistä ainesta – tai ainakin jotain kielelliseksi ainekseksi tulkittavissa olevaa (rekisteritunnus). Kulkineessa olevaan tekstiin tai rekisteritunnukseen viittaavat nimet muistuttavatkin muodostukseltaan monessa suhteessa sekundäärinimiä, sillä yhdestä kielenaineksesta muokataan siis jotain toista. Tässä kuitenkin vaikuttaa myös primäärikomponentti eli kohteen ominaisuus, esimerkiksi tekstin ulkonäkö. Toyota Yariksesta ei olisi välttämättä tullut Varista, ellei mallin logossa Y olisi muotoiltu siten, että kirjaimen jalka olisi poikkeuksellisen lyhyt.

E:6.4.3 Tarkempia huomioita osista ja niihin viittaamisesta

E:6.4.3.1 Valot – auton silmät

Kulkineen ajovaloista on saatu suorasanaisiakin nimiä, kuten Kanttilamppu ja Pystylyhty. Hiukan paremmin automallin spesifioi lampun muotoa kuvaava Tähtilamppu 'Ford Cortina mk1'. Enemmistö auton valoihin viittaavista nimistä kuitenkin pohjautuu metaforiseen ajatukseen siitä, että valot ovat auton silmät. Silmä-metaforaankin tukeutuvat nimet voivat kuvata valojen muotoa, kuten Mulkosilmä-Taunus ja Nappisilmä. Myös muita metaforia voidaan käyttää, esimerkiksi Fiat 850 -malli on nimetty Sikafiiuksi, koska sen takavalojen on katsottu muistuttavan sian kärsää. "Mulkosilmäisyys" voi myös tukea kokonaismetaforaa, esimerkiksi auton nimittämistä sammakoksi. Valojen muodon lisäksi voidaan ottaa kantaa niiden sijoitteluun. Stereotyyppisesti kulkineilla on kaksi "silmää", ja kolmisilmäistä Rover P4-mallia onkin tämän takia nimitetty Kykloopiksi. Väyrysen 'Mercedes E-sarja, W210' silmät ovat katsoneet killiin ja erityisen runsasvaloista kulkinetta voi nimittää metaforisesti joulukuuseksi.

E:6.4.3.2 Teknisiä näkyviä yksityiskohtia – Sarvijaakkoja ja häkäpönttöautoja

Valojen lisäksi myös monet muut kulkuneuvolle välttämättömät tekniset yksityiskohdat ovat sangen näkyviä ja erottuvia ja näin myös helposti nimiä kirvoittavia. Aikoinaan silmiinpistäviä olivat esimerkiksi jo nyt tamperelaisesta katukuvasta poistuneet johdinautot, eli bussit, jotka olivat yhdellä "sarvella" kiinni sähköistetyssä ilmajohdossa eli ajolangassa. Kirjakielisen johdinauton lisäksi suomalaisittain erikoisesta kulkinelajista käytettiin muitakin nimiä (ilmajohtovaunu, lankabussi, lankavaunu ja sarvijaakko). Nivelbusseja eli nivelautoja nimitetään ryppyisen ja taipuisan väliosansa mukaan kansankielisemmin haitaribusseiksi ja sodanaikaisia puukaasutinautoja häkäpönttöautoiksi tai häkäpyttyautoiksi. Näissä kansanomaisissa nimissä erottuva tekninen yksityiskohta on tavalliseen tapaan määriteosassa. Yksiosainen metaforinen nimi on sitä vastoin kottikärryn aisat ja Kuplavolkkarin kaksoispakoputket samastava epävirallinen mallinimi Kottikärry. Kottikärryn aisat ja Kuplavolkkarin pakoputket on siis samastettu. Pars pro toto -metonymiaa taas edustaa liikkuvan poliisin autoa tarkoittava monimielinen yleisnimi piiska. Edusosassaan kulkineen osaa ilmentävät polkupyörän nimet polkuveivi ja hinkuveivi.

Ulkoisesti havaittavia teknis-esteettisiä osia ovat myös kulkineiden lavat, hytit, renkaat, telaketjut ja muut vastaavat. Nämä ovat kuitenkin olleet erityisen yksilöiviä vain harvoin, ja siksi niihin viittaavia nimiä ei ole kovin paljoa. Hyttinsä mukaan on nimetty kolme kuorma-automallia: karkeatekoisen hyttinsä mukaan metaforisesti nimetty Mörkö 'Ford SAF2 Hercules 1950-l.', kulmikkaan hyttinsä mukaan metaforisesti nimetty Jäätelökioski eli Nakkikioski 'Sisu-ka 60-l. lopulta' sekä hytin kokoonpanossa käytetyt kiinnikkeet suorasanaisesti esiin tuova Pop-niittihytti-Sisu '60-luvun bulldog-mallinen Sisu-ka.'. Lyhyen lavansa vuoksi jotakin GAZ-kuorma-automallia nimitettiin Typylavakatsiksi. Tällaiset hytin, lavan ja muitten suurten osien muotoon tai ominaisuuksiin viittaavat nimet muodostavat liukuvan skaalan kokoon ja muotoon viittaavien nimien suuntaan. Siksi osaan viittaaviksi on luettu vain sellaiset nimet, joissa jokin erityinen osa tuodaan esiin. Osaan viittaa selvästi esimerkiksi Komoottiauto 'eräs korotettu vanha Volkswagen Transporter'. Tässä komootti viittaa juuri eriväriseen korotusosaan, jolla auto on korotettu ilmeisesti alun perin asuntoautona käytettäväksi. Asiaa voidaan havainnollistaa parafraasilla: komoottiauto on auto, jossa on (lisäksi) komootti, ei auto, joka on kuin komootti. Komootti pohjautunee venäjän 'piironkia' merkitsevään sanaan (Ruoppila 1986: 21). Teknisiä näkyviä yksityiskohtia ilmentävät nimet:

E:6.4.3.3 Muut ulkomuodon osat nimissä – Akvaario, Lokinsiipi ja Rättisitikka

Prototyyppisiä kulkineen osia ovat myös ikkunat, ovet ja katto. Kaksipyöräisissä kulkineissa ja hytittömissä traktoreissa näitä ei toki ole. Poikkeavat ulkomuodon osat sopivat nimeämisperusteeksi.

Koska poikkeavan suuriin ikkunoihin viittaavia nimiä on (mm. Akvaario 'BMW 1502', lasikaappi 'linja-auto' ja näkötorni 'linja-auto') ja koska toisaalta ikkunattomuuteen viittaavia nimiä ei ole, voidaan päätellä, että prototyyppisessä kulkineessa on ikkunat, mutta ne eivät saa olla liian suuret. Myös epätavallinen ikkunatyyppi voidaan tuoda esiin, esimerkiksi Panoraamaooppelin 'Opel Rekord 1950-l.' panoraamatuulilasi kaareutuu kuljettajan sivuille saakka. Poikkeaviin ikkunoihin viittaavia nimiä ei ole kovin paljon, mutta toisaalta kulkineitten ikkunaratkaisuissakaan ei suuria eroja ole.

Ovien suhteen nimiä ovat tuottaneet ovien poikkeukselliset avautumissuunnat. Takalaidastaan saranoidut etuovet eli kaappariovet oli esimerkiksi Kaapparimallin Viiatissa 'Fiat 600, jossa "kaappariovet"' ja Gangsterisitikassa 'Citroën 11B tai 11CV'. Lokinsiipenä tunnetun Mercedes-Benz W198 -mallin ovet taas aukeavat auton putkirungosta ylöspäin ja näyttävät linnun siiviltä.

Vaikka kulkineeseen ei katon kautta tavallisesti sisään käydäkään, myös katto on ovien ja ikkunoiden tavoin auton sisätilan ulkotilasta erottava osa. Irrotettavasta katostaan erityisen tunnettu oli Citroën 2CV. Tämä edullinen automalli oli Suomessa varsin yleinen ja siksi hyvin tunnettu ja nimetty (Rätticitikka ∼ Rättisitikka, Rättisitruuna, Rättäri, Sätkäkone, Sätkärulla, Sätkyli, Kahden miehen haalari jne.). Myös muita kangas- tai muovikattoisia autoja kutsutaan rättikattoisiksi. Prototyyppisesti kulkineitten kattokin on peltiä.

E:6.4.3.4 Osia konepellin alla

Edellä on käsitelty kulkineen ulkopuolelta nähtävistä teknisistä osista juontuvia nimiä. Näkymättömissäkin olevista osista juontuu kuitenkin joukko nimiä, jotka tosin ovat usein myös ääneen ja etenkin käytettävyyteen viittaavia. Tällaisia teknisiä erikoisominaisuuksia ovat moottorin sijoituspaikka (Persedes 'Kuplavolkkari', mahuri 'linja-auto, jossa moottori akselien välissä') tai rakenne (Boxeripommi 'Subaru', Kaksi tahtia liikaa 'Wartburg') sekä poikkeavat voimansiirtotekniikat (Remmivolvo 'Volvo 300-sarja', Tulppaanipuimuri 'Volvo 400-sarja tai mikä tahansa Hollannissa valmistettu etuvetoinen Volvo tai S/V40' ja Vajaaveto 'etuvetoinen Audi'). Moottorin lajia ilmaisee epäsuorasti myös sen käyttämä polttoneste (Pikikirnu 'diesel-Mercedes-Benz', Petroolisaappi 'Saab 96 Petro)'. Nimet osoittavat, että oletuksenmukainen auton polttoneste on bensiini ja traktorin polttoöljy, sillä niihin viittaavia nimiä ei lainkaan ole. Monissa teknisiä poikkeavuuksia painottavissa nimissä on kuultavissa kriittinenkin sävy, sillä tekniset erikoisuudet eivät aina ole tyydyttäneet käyttäjiään – menestyessään nämä olisivat tavanomaistuneet eivätkä sitten enää olisi kelvanneet nimeämisperusteeksikaan. Positiivisempana teknistä näkymätöntä erikoisuutta kuvaavana voidaan pitää esimerkiksi erään Volkswagen Golfin monimielistä yksilönnimeä Kraft Durch Discopotato, jossa disco potato viittaa tietynlaiseen turboahtimeen.

E:6.4.3.5 Etumaski eli keulamaski – kulkineen kasvot

Etumaski on kuin auton kasvot tai julkisivu, joihin katse kohdattaessa kiinnittyy ensimmäisenä. Eri vuosikymmeninä maskien muoto ja koko on voimakkaasti vaihdellut, ja niinpä etumaskeihin viittaavia nimiäkin tunnetaan yli 20. Ehkä tunnetuin etumaskiin viittaava nimi on dollarihymy 'iso amerikkalainen auto', jonka taustalla oleva "hymy" saattaisi hyvinkin olla peräisin Buickista:

The Buick styling cue (dating from the 1940s) that has most often reappeared, though, is for the grille to be a horizontal oval with many thin vertical chromed ribs bulging forward. This has sometimes been called the Buick "dollar grin" particularly on the early 1950s models, which had thick, highly-polished ribs that somewhat resembled teeth. The 1950 model took this tooth theme to its extreme as the teeth crossed over the bumper exposing the 1950 "grin". The 1951 model reined in the theme bringing the teeth back behind the bumper. (WP (en) s.v. Buick.)

Myöhemmin dollarihymyn pohjalta on analogisesti muodostettu taalahymy, frangihymy, jenihymy ja puntahymy. Hymy- tai suumetaforaan liittyy myös Volgan vanhoista malleista käytetty nimi Harvahampainen antilooppi. Keulassa on voitu hymyn lisäksi nähdä muitakin asioita, mihin viittaavat esimerkiksi nimet Luuranko-Fargo '1950-l. Fargo-ka.', Pillunokka-Ford 'Ford-ka. 1938–1939' ja Viiksi-Simca 'Simca Aronde'. Lisäksi jotkin nimet viittaavat keulamaskin väreihin (Nikkelinokka, Homenokka, Keltanokka, Kermanokka jne.). Metaforinen Vauxhall Cheveten nimi Sammakkonaama (engl. froggy face) taas ottaa huomioon koko keulaosan muotoilun valot mukaan luettuina.

E:6.4.3.6 Keulamerkki ja logo

Etumaskin lisäksi keulaan on usein sijoitettu myös autonvalmistajan logo tai jokin muu mallille tai merkille ominainen keulakoriste. Valmistajien tunnuseläimiin viittaavat mm. Aarnikotka 'Vauxhall', Jellona eli Leijona 'Peugeot' ja Tukkasotka 'Škoda 120' ∼ Sotka 'Škoda'. Eläimellisiä keulakoristeita on ollut myös Volgalla ja Singerillä: Hevosenpää-Singer 'Singer Hunter' ja Hirvenpää ∼ Hirvenpää-Volga ∼ Hirvikeula-Volga ∼ Hirvi-Volga 'Volga v. 1962 asti'. Keulamerkkinimien attraktiokeskukset ovat keulamerkeistään erittäin tunnetut Mercedes-Benz (Johtotähti, Kiertotähti, Tenavatähti) ja Audi (Sonninrenkaat, Olympiavolkkari, Rinkelimersu).

Varsinaisten keulamerkkien ja etumaskien lisäksi keulalla oleviin koristuksiin viittaavat Maapallo ~ Maapallo-Taunus 'Ford Taunus 12m G13 tai 15m (1950-l.)' ja Piikkinokka-Mosse 'Moskvitš 401 (n. 1954–60)'. Maapallo-Taunuksen keulassa on pyöreä maapallo, ja Piikkinokka-Mossen nokalla on pieni piikki.

E:6.4.3.7 Muita koristeellisia yksityiskohtia

Kulkineissa on suuri joukko erilaisia koristeellisia yksityiskohtia, joista osalla saattaa olla myös tekninen tarkoitus; vaikkapa koristeelliset siivekkeet saattavat vaikuttaa kulkineen ohjattavuuteen mm. ohjailemalla ilmavirtoja. Tarkka rajanveto teknisen osan ja koristelun välillä onkin mahdotonta. Osia, joita nimissä tuodaan esiin, ovat erilaiset takaosan siivekkeet (Jättisiipi 'Cadillac vm. 1959', Piikkiperse-Skooda 'Škoda Octavia -63', Torahammas 'eräs Volvo S40') ja "rypyt" (Ryppypeppu 'Renault 4CV'), koristeelliset puskurit, konepellin muotoilu (Lehmänselkä 'Fargo-ka. 1950-l.') ja puujäljitelmäkyljet. Lisäksi huomiota on kiinnitetty moniin erikoisempiin yksityiskohtiin, kuten ikkunanpielten väreihin, autossa oleviin Suomen lippuihin ja Buickien kyljessä oleviin koristereikiin. Automallin yleistä koristeellisuutta taas tuo esiin nimi Barokkitaunus 'Ford Taunus 17M 1950-l.'.

E:6.4.3.8 Kulkineen sisätilan näkyvät ominaisuudet

Vaikka edeltävä tarkastelu onkin keskittynyt lähinnä kulkineen ulkopuolelta havaittaviin osiin, etenkin auton sisätila on siksi käytetty ja moni-ilmeinen tila, että myös se kirvoittaa nimiä. Yksilönnimiä on saatu muun muassa autojen penkinpäällisistä: Huora-ambulanssi 'eräs Oldsmobile Delta 88 -79', Muumimobiili 'eräs Saab 96', Nahkasaappi 'eräs Saab 900 -84' ja Salamaseepra 'Lada "Nappis" -86'. Penkinpäällisten lisäksi autoa voi personoida taustapeilin varteen ripustettavin esinein, joista tunnetuimpia lienevät karvanopat (Noppa-Corolla 'Toyota Corolla 1970-l.). Sisustukseen viittaavina voidaan myös pitää informanti H71:n omistaman vm:n 1952 Fordson-pakettiauton nimiä Sika-auto ja Porsasauto. Informantti kertoi pitäneensä auton penkittömässä takaosassa pahnoja huvikseen (1980-luvulla), minkä johdosta ihmiset nimittelivät hänen autoaan. Käsitykseni mukaan nimi on kuitenkin tätä vanhempi ja informantin toiminta näin nimen pohjalta syntynyttä humoristista provokaatiota.

Nimiä on annettu myös sisätilan teknisluonteisempien erikoisuuksien mukaan. Joistakin 1920-luvun Ford-malleista käytetään nimeä Viiksi-Hoppa ∼ Viiksiniekka-Hoppa ∼ Viiksivoorti ohjauspyörän tangon sivuilla olevien viiksimäisten vipujen mukaan. Ratin vasemmalla puolella on viiksi, josta säädetään sytytystä. Ratin oikealla puolella on viiksi, joka toimii käsikaasuna. Auton omituiseen kojelautaan taas viittaa H35:n BMW 320:stä käyttämä nimi Avaruussukkula. Ammattiautojen sisätilojen erikoisominaisuuksiin taas viittaavat metonyyminen mittari 'taksi' ja sänkyauto 'ambulanssi'.

E:6.4.3.9 Materiaali nimeämisperusteena

Kulkineelle voidaan ammentaa nimiä myös kulkineen valmistusmateriaalista. Koska hyvän nimen edellytys yleensä on, että se erottaa kohteensa toisista samanlajisista kohteista, nimissä osoitellaan erityisesti poikkeavia valmistusmateriaaleja. Toisen maailmansodan jälkeisen materiaalipulan vuosina erityisesti itäblokin maissa monissa eri automalleissa (mm. IFA, Trabant ja Škoda) kokeiltiin erilaisia luonnon- ja tekokuiduista valmistettuja edullisia pintamateriaaleja, joita nimissä luonnehditaan pahviksi tai levyksi (mm. IsinFaneriAuto 'IFA', Kovalevy eli Pahvimalli eli Pleksiferrari 'Trabant'. Suomessakin edulliset, kevyet ja vähän kuluttavat "pahviautot" olivat aluksi suosittuja, joten on syytä epäillä, että osa pahvi-nimistä (tai ainakin niiden sävy) on syntynyt vasta uudempien ja parempien autojen tultua enenevässä määrin markkinoille. Myös puu-nimiä on aineistossa jonkin verran. Poikkeavia materiaaleja on käytetty myöhempinäkin vuosikymmeninä, kun kulkineita on pyritty kehittämään kevyiksi ja polttoainetta säästäviksi. Viittauksen muovimateriaaleihin sisältävät mm. kissanlaatikko 'japanilaisvalmisteinen auto' ja muovikuula 'uudenaikainen japanilaisvalmisteinen moottoripyörä'.

Kulkineet ovat siis prototyyppisesti metallisia. Monet metallisuuden sisältävät nimet (mm. Ratakisko, amerikanrauta, Pelti-Heikki rikkovat sitä periaatetta vastaan, että kulkineet (ja kaikki muukin) nimetään jonkin erottuvan ja epätavallisen ominaisuuden mukaan. Tämä tulee tulkita siten, että metalliviittauksen sisältävissä nimissä tällä metalliviittauksella on jokin erityinen tarkoitus. Kun asian nimessä tuodaan esiin kohteelle lähes itsestäänselvästi kuuluvaa ominaisuutta (Vesijärvi, Märkäsuo, Levy-yhtiö, olla ihmisiksi), tarkoitetaan, että tätä ominaisuutta on kohteessa prototyyppistäkin enemmän. Vesijärvet ovat siis laajoja, ihmisiksi oltaessa käyttäydytään ikään kuin tavallistakin paremmin tai sopivammin. Samalla tavoin pelti ja rauta kulkineitten nimessä merkinnevät sitä, että kulkine on tavanomaistakin peltisempi. Amerikanraudat eli jenkkipellit ovat siis tavallista autoa suurempia ja "peltisempiä". Metallisuus tulee usein esiin myös eräänlaisena sivutuotteena muun nimeämisperusteen ilmituonnin yhteydessä. Esimerkiksi muutamista Volvo-malleista käytetty metaforinen nimi Ratakisko paitsi ilmentää mallien pituutta, kulmikkuutta ja kankeutta, myös tuo esiin valmistusmateriaalin. Jossain määrin kulkineitten valmistamiseen metallimateriaaleista viittaavat myös monet purkki-metaforaa hyödyntävät autonnimet.

Varsinaisen valmistusmateriaalin lisäksi nimessä saatetaan tuoda esiin jonkin tietyn osan materiaali. Omana aikanaan suosittuja olivat esimerkiksi farmariautojen kylkien puujäljitelmäosat, jotka ovat kirvoittaneet nimet Lankku 'puukylkinen farmariauto', Leppäjeeppi 'GM-farmari jossa puujäljitelmäkyljet' ja puukylkifarkku 'amerikkalainen puujäljitelmäkylkinen farmariauto'.

E:6.4.3.10 Rekisteritunnukset

Rekisteritunnukset ovat kulkinelajeittain yksilöllisiä ja yksilöiviä. Näin ollen rekisteritunnuksiin perustuvat nimet ovat aina yksilönnimiä. Rekisteritunnuksiin perustuvia yksilönnimiä on luultavasti enemmän kuin mitä aineistoon on saatu. Kaikki rekisteritunnukset eivät toki kelpaa nimien materiaaliksi.

Rekisteritunnuksista ja muista autossa lukevista teksteistä juontuvat nimet eroavat muista osaan viittaavista nimistä siten, että niiden nimeämisperusteena on kielenaines tai rekisteritunnusten tapauksessa pikemminkin kielenainekselta näyttävä grafeemimateriaali. Rekisteritunnuksen grafeemimateriaalin (tyypillisimmillään mielivaltainen kolmen kirjaimen ja kolmen numeron yhdistelmä) numero-osan tulkintaa on selvitelty erityiskilpiaiheisella sivustolla kilvet.com.

Erityiskilpien hankinnassa pyritään Kilvet.comin mukaan usein valitsemaan rekisteritunnus, joka sisältää esimerkiksi autonomistajan nimen tai nimikirjaimet tai muuta omistajaan viittaavaa aihetta. Auton nimenkin erityiskilvet toki voivat sisältää. Suomessa ostettu kolmen kirjaimen ja kolmen numeron yhdistelmä ei kuitenkaan kykene tuottamaan yhtä sanamaisia ilmauksia kuin ruotsalaiset vastineensa kuudella kirjainmerkillä. Kvillerud (1994: 230, 234) mainitsee autonniminä esimerkiksi rekisteritunnukset LADYNS ja HINDÅS. Jo ennen kun erityiskilpiä ryhdyttiin myöntämään 1989, sattuvia kilpiä syntyi kuitenkin sattuman kautta. Sattuman arvaamattomuuden vuoksi Ajoneuvohallintokeskus on Kilvet.comin mukaan myös jättänyt vuosien varrella myöntämättä tiettyjä monimerkityksisiä kirjainsarjoja, esimerkiksi SA, FBI, HIV, KGB ja RIP. Tällaiset rekisteritunnuksen kirjainosat olisivat saattaneet stigmatisoida auton käyttäjän.

Edellä erityiskilvistä johdannonomaisesti sanottu pätee soveltuvin osin myös rekisteritunnuksesta juonnettuihin yksilönnimiin. Rekisterintunnuksen kirjainosaa voidaan siis hyödyntää sellaisenaan ja numero-osaa edellä mainitulla tavalla typografisen yhdennäköisyyden mukaan kirjaimiksi muuntaen. Kirjainosan merkitys on yleensä hallitsevampi lukusuunnan (vasemmalta oikealle) ja kirjainyhdistelmien lukuja suuremman "kielellisyyden" vuoksi. Erityisen luontevasti rekisterikilven kirjain- ja numerosarja käyvät nimenantoon, kun ne muistuttavat jotain kielenilmausta, joko sellaisenaan tai pienin muutoksin. Rekisteritunnuksessa nähtävää kirjainjonoa voidaan typistää, täydentää (yleensä suffiksoida) tai muokata, jotta saavutetaan haluttu lopputulos. Tämän vuoksi rekisteritunnukseen perustuvat nimet muistuttavat muodostukseltaan sekundäärinimiä.

Seuraavassa luettelossa tuntemattomaksi jääneet rekisteritunnuksen numerot on korvattu ?-merkillä. Jos rekisteritunnuksen numero-osa ei ole vaikuttanut nimenantoon, se on jätetty pois. Rekisteritunnuksesta saadut nimet:

Rekisteritunnuksista on siis saatu muokkaamalla naisennimiä (Anni, Irma, Lilli) ja naistarkoitteisia appellatiiveja (Missi, Rouva ja Very Important Bitch) ja miehennimiä (Eki, Masi, Risto-Matti). Ida ja Eki ovat sisältyneet rekisteritunnukseen jo sellaisenaan. Se, että rekisteritunnuksissa nähdään nimenomaan henkilönnimiä ja -nimityksiä, liittyy yksilönnimissä yleisemminkin ilmenevään pyrkimykseen nähdä kulkine yksilöllisenä ja elollisena. Lisäksi tunnuksista on saatu muita appellatiiveja ja propreja (Aunus, Motor Club Lada, Ura ja Tykki). Muutamissa tapauksissa nimenä käytetään myös rekisteritunnusta sellaisenaan, vaikkei homonyymistä ilmausta olekaan olemassa (Atsy, Kya, Tiki neljäkasi).

E:6.4.3.11 Muut kulkineessa lukevat tekstit

Rekisterikilpien lisäksi autoissa on jonkin verran muitakin tekstejä graafisesti erikoisista mallinimistä jonkin osan valmistajan tunnuksiin. Tällaisista ovat syntyneet nimet Asteekki ~ Asteekki-jumala ~ Asterix-Lada 'Lada 1992–1995' (← Axtec-kaasutinjärjestelmä), BeeAaKolomonen 'Lada' (← ВАЗ), Booah 'eräs Lada' (← ВОДА), Bot 'eräs Talbot' (mallinimikyltistä putosi puolet), Luukas ~ Apostoli 'eräs Mini' (← Lucas-sähkölaitteet), Nopo 'Helkama Mopo' ja Varis 'Toyota Yaris'. Periaatteessa näihin nimiin voitaisiin lukea kaikki mallinimet, jotka perustuvat alkukielisen nimen kirjainasun suomenkieliseen tulkintaan, eli suurin osa tämän työn sekundääreistä nimistä. Esimerkiksi kaikki Datsun 100A -auton nimet, jotka perustuvat mallitunnuksen 100A käsittämiseen sulakkeen ampeerimerkinnäksi (Sata-ampeeri jne.), perustuvat todennäköisesti juuri mallitunnuksen näkemiseen autossa. Erilliksi kansanomaisiksi nimiksi tällaiset tulkinnat voidaan kuitenkin lukea vain silloin, kun ne ovat – näkökulman mukaan – erityisen luovia tai epäonnistuneita. (Jos Fordia sanotaan Fordiksi, koska siinä lukee Ford, mitään uutta ei synny.)

Autossa oleviin teksteihin liittyvät myös Finiel 'eräs Saab' ja Helmi-Orvokki 'eräs auto -74'. Hankolaisen saabisti kertoo Saabklubin keskustelufoorumilla, että hänen autonsa laseihin oli hiekkapuhallettu teksti FINIEL555. Informantin H55 tuttavan auton perässä taas oli 1980-luvulla tarra, jossa oli teksti "Helmi". Finiel-tekstille en keksi muuta järkevää selitystä, kuin että auton ikkunoihin olisi varkaustapausten varalta puhallettu maatunnus FIN ja auton oletettu silloinen rekisteritunnus IEL-555. Tietooni ei ole tullut esimerkiksi Finiel-merkkistä ikkunanvalmistajaa tai ikkunamateriaalia. Yhtä erikoinen tarina on myös erään Datsunin yksilönnimellä Ykkösauto. Datsunin valmistenumero, josta nimi tuli, oli nimittäin 000001.

E:6.4.4 Koonti kulkineen johonkin osaan viittaavista nimistä

Kulkineen osa on varsin tavallinen nimeämisperuste: osaan viittaavia nimiä on 461 (11,2 % nimistä ja 14,5 % nimeämisperuste-esiintymistä). Näistä kulkineen valoihin viittaa 39 (8,5 %), ikkunoihin, oviin yms. 45 (9,8 %) ja muihin ulkoisiin teknisiin yksityiskohtiin 57 (12,4 %) nimeä. Ulkoisiin teknisiin yksityiskohtiin viittaa kaikkinensa siis 141 nimeä (30,6 % osaan viittaavista nimistä). Koristuksiksi lukemani etumaski ( 31 nimeä), keulamerkki (44) ja muut koristukset (29) ovat 104 nimen aiheena (22,6 %), vaikka koristukset ja tekniset yksityiskohdat eivät olekaan toisistaan irrallisia asioita. Näin tämä jako onkin lähinnä teoreettinen. Monesti kulkine saakin nimensä juuri koristeellisesti muotoillun välttämättömän osansa vuoksi, kuten esimerkiksi Lokinsiipi ja Tähtiperä. Ulkoisia elementtejä ovat myös rekisteritunnukset (53 nimeä) ja muut autossa olevat tekstit (28 nimeä), jotka muodostavat yhteensä 17,6 % osaan viittaavista nimistä. On kuitenkin todennäköistä, että rekisteritunnukseen perustuvia yksilönnimiä on Suomessa tuhansia ja tässä luvussa käsitellyt nimet ovat vain jäävuoren huippu. Samoin autossa olevia tekstejä on tuhatmäärin, jos auton malli- ja merkkinimet käsitetään autossa lukeviksi teksteiksi – autojen nimiä kun voidaan omaksua niistäkin. Virolaisia rekisteritunnukseen perustuvia nimiä aineistossa ei jostakin syystä ole. Kulkineen materiaaliin viittaavia nimiä aineistossa on 60 (13 %). "Pellinalaisiin" teknisiin osiin viittaa 54 nimeä (11,7 %) ja kulkineen sisätilan teknisiin ja koristeellisiin osiin 25 nimeä (5,4 %).

Osaan viittaavat nimet jakautuvat nimen viittaustason mukaan seuraavasti:

Myös johonkin erottuvaan osaan viittaavat nimet ovat useimmin mallinimiä. Tämä on varsin luonnollista, sillä jokin erottuva osa, esimerkiksi tietynlaiset ikkunat tai valot, on useimmin juuri mallille ominainen piirre. Osaan viittaavat merkkinimet liittyvät usein keulamerkkeihin. Yksilönnimet taas kuvaavat yleensä kulkineitten yksilöllisiä erikoisuuksia. Erikoisominaisuuksiin viittaavat laji- ja alalajinimet viittaavat kulkineitten harvinaisiin ja silmiinpistäviin osiin, esimerkiksi johdinautojen "sarviin".

Siirry seuraavaan alalukuunE:6.5 Eksudaatit