Montako nimeämisperustetta yhdellä nimenosalla ja nimellä on? – Kulkine.net


E:4.1 Montako nimeämisperustetta yhdellä nimenosalla ja nimellä on?

E:4.1.1 Montako nimeämisperustetta yhdessä nimenosassa on?

Tässä alaluvussa esitetään tilastollisia havaintoja kulkineennimistön nimeämisperusteiden yleisyydestä, siis siitä, mistä kulkineiden ominaisuuksista nimet yleisimmin kertovat. Kuten edellä on todettu, yhteen nimeen ja jopa yhteen nimenosaankin voi liittyä useita nimeämisperusteita. Toisaalta taas kaikilla nimillä ei primäärinimiviittauksen lisäksi ole varsinaista kulkineen ominaisuutta tähdentävää nimeämisperustetta lainkaan (esim. Mitsubishi ← Missussippi). Kysymykseen montako nimeämisperustetta yhdellä nimellä yleisimmin on voidaan siis antaa useita vastauksia laskentatavasta riippuen. Tulokseen vaikuttaa myös se, että olen lähtenyt aineiston tallennuksessa tietokantaan siitä, että yhdellä nimenosalla voi olla enintään kolme nimeämisperustetta.

Seuraava pylväikkö esittää, kuinka monella nimellä on nolla, yksi, kaksi tai kolme nimeämisperustetta:


Kuten graafista ilmenee, aineiston nimenosilla on tyypillisimmin 0 tai 1 nimeämisperustetta. (Sekundäärinimillä nimeämisperustetta ei usein ole, kun virallista nimeä ei ole pidetty tässä tutkimuksessa nimeämisperusteena.) Kuitenkin on myös nimiä, joissa yhdellä nimenosalla on kaksi tai jopa kolme nimeämisperustetta. Tällaiseen päädytään useimmiten silloin, kun nimenosa on metaforinen. Esimerkiksi osapuilleen yksiosainen metaforinen nimi Roskalaatikko ilmaisee samanaikaisesti sotilasajoneuvon muotoa ja väriä. Tällainen analyysi on tietysti poikkeuksellista, jos lähdetään siitä, että jokaisella nimellä on vain yksi nimeämisperuste, joka ilmenee määriteosan ja edusosan (perusosan) suhteena.

Merkille pantavaa on kuitenkin myös se, että useinkaan nimeämisperusteet eivät ole yhtä vahvoja. Esimerkiksi Ladan nimi Kaalihakkuri viittaa selvästi alkuperämaahan, mutta viittaus auton ääneen on huomattavasti epämääräisempi. Tällaisten tilanteiden vuoksi olen luokitellut aineiston nimien nimeämisperusteet varmoihin, uskottaviin ja hataranlaisiin. Luokittelu on intuitiivinen ja pohjautuu tutkijan käsityksiin nimien taustoista, ja sitä voidaan toki kritisoida tästä syystä. Jokaisen tutkimusaineiston nimen testaaminen maallikoilla ei kuitenkaan olisi ollut tutkimusekonomisesti mielekästä. Seuraavissa tilastoissa myös tämä nimeämisperusteen vahvuus tai varmuus on huomioitu. Varman nimeämisperusteen kertoimena on käytetty lukua 1, uskottavan nimeämisperusteen kertoimena lukua 0,7 ja hataranlaisen nimeämisperusteen kertoimena lukua 0,3.

Seuraavissa pylväiköissä esitetään aluksi montako nimeämisperustetta yhdellä nimenosalla on, kun korjauskertoimet huomioidaan. Vaaka-akseli kuvaa nimeämisperusteiden määrää ja pylväiden korkeus tämän määrän omaavien nimien lukumäärää. Tämän jälkeen esitetään nimenosan nimeämisperusteiden määrä korjauskertoimet huomioiden ja eriteltynä viiteen erilliseen pylväikköön nimen viittaustason (yksilö, malli, merkki, alalaji, laji) mukaisesti. Kommentti näistä kaikista on pylväikköjen jäljessä.

Yhden nimenosan kautta esiin tuotujen nimeämisperusteitten lukumäärä korjauskertoimin:


Yhden nimenosan kautta esiin tuotujen nimeämisperusteitten lukumäärä korjauskertoimin yksilönnimissä:


Yhden nimenosan kautta esiin tuotujen nimeämisperusteitten lukumäärä korjauskertoimin mallinimissä:


Yhden nimenosan kautta esiin tuotujen nimeämisperusteitten lukumäärä korjauskertoimin merkkinimissä:


Yhden nimenosan kautta esiin tuotujen nimeämisperusteitten lukumäärä korjauskertoimin alalajinimissä:


Yhden nimenosan kautta esiin tuotujen nimeämisperusteitten lukumäärä korjauskertoimin lajinimissä:


Yleislinjana voidaan sanoa, että korjauskertoimilla on sitä enemmän vaikutusta, mitä enemmän nimeämisperusteita yhdessä nimenosassa on tuotu esille. Tämä on oikeastaan varsin luontevaa, sillä samalla nimellä on hankalaa ilmentää yhtä luontevasti kovin monia nimeämisperusteita. Toinen pylväiköistä tehtävä havainto on, että moninimeämisperusteisuus (joka ilmeisesti liittyy metaforisuuteen) vaikuttaa harvinaistuvan viittaustason nousun myötä. Syitä tähän voidaan oikeastaan vain arvailla. Yksilönnimet ovat usein pienen piirin käytössä ja näin ne voivat ehkä olla kompleksisempia ja metaforisempia kuin laajemman käyttäjäryhmän käyttämät nimet. Toisaalta taas monimielisyys ja lisämerkityksiset sekundäärit nimenosat eivät ilmeisesti ole yhtä tyypillisiä sanastossa kuin nimistössä. Muuta merkittävää edellisistä graafeista ei liene havaittavissa.

E:4.1.2 Montako nimeämisperustetta yhdessä kokonaisessa nimessä on?

Yksittäisen nimenosan ominaisuuksien lisäksi on kiinnostavaa tietää myös kokonaisista nimistä. Montako nimeämisperustetta siis yhdellä nimellä keskimäärin näyttäisi olevan? Seuraavassa graafissa esitetään aineiston nimien määrä jaoteltuna kokonaisessa nimessä ilmennettyjen nimeämisperusteiden korjauskertoimellisten määrien mukaan:


Valtaosalla nimistä, joilla on nimeämisperuste, on edelleen vain yksi nimeämisperuste. Samankaltaisuus nimenosan nimeämisperusteita koskevan pylväikön kanssa johtuu paristakin syystä. Suuri osa nimistä on yksiosaisia ja kaksiosaisissakin nimissä toinen nimenosa on usein virallinen tai sekundääri (ks. graafi rakennetyypeistä luvussa C:5). Näin ollen nimeen sisältyvien nimeämisperusteiden määrä eroaa nimenosan nimeämisperusteiden määrästä vain rakennetyypeissä pr + pr ja pr + msd. Pylväiköstä voidaan kuitenkin huomata se täysin looginen seikka, että sellaisia nimiä, joilla on kaksi tai kolme nimeämisperustetta, on toki enemmän kuin sellaisia nimenosia, joilla pelkästään itsessään on kaksi tai kolme nimeämisperustetta. Pylväikön ulkopuolelta mainittakoon, että muutamilla nimillä on peräti neljä nimeämisperustetta, mutta näistä toki osa on epämääräisiä. (Jos yhdellä nimenosalla voi olla kolme nimeämisperustetta, teoriassa kuusikin nimeämisperustetta olisi mahdollinen määrä. Näin ei kuitenkaan ole.) Keskimäärin yhdellä nimellä on