G:2 Suomalaisen ja virolaisen kulkineennimistön yhtäläisyydet ja erot

Suomalaisen ja virolaisen kulkineennimistön yhtäläisyyksien ja erojen selvittämistä ei ole mainittu tämän väitöskirjan tutkimuskysymyksissä (A:5.2). Olen kuitenkin kerännyt virolaista aineistoa ja käyttänyt sitä itämerensuomalaisten kielten pro gradu -tutkielmassani (2008) ja myöhemmässä lisensiaatintutkielmassani (2009). Koska virolaisestakin kulkineennimistöstä on hyvin heikosti tietoa saatavilla, haluan julkaista tässä lyhyesti tietoa siitä; onhan tämä sivusto huomattavasti helpommin saavutettavissa kuin esimerkiksi paperinen lisensiaatintutkielmani.

G:2.1 Rakennetyypit (vastaten osiota C) ja sekundäärinimien muodostaminen (vastaten osiota D)

Suomen ja Viron kulkupelinimistöt eivät juuri eroa toisistaan. Molemmissa maissa on sekä primäärejä että sekundäärejä nimityksiä ja nimeämisessä käytetyt mallit ovat samoja. Molemmissa maissa on myös kaksiosaisia nimityksiä ja lisämerkityksisiä sekundäärinimiä, joskin Virossa nämä ovat harvinaisempia. Eri nimiryhmien osuudet käyvät ilmi seuraavista diagrammeista. Ensimmäinen ympyrä kuvaa suomen kulkineennimien jakautumista sekundäärien ja primäärien nimityyppien kesken, jälkimmäinen taas viron.

Suomalaisten nimien rakennetyypit (vasemmalla) ja virolaisten nimien rakennetyypit (oikealla)

Nimien rakennetyypit ovat siis samat, mutta niiden yleisyydessä on pieniä eroja. Erojen taustalla eivät kuitenkaan ole eroavat nimeämismallit, vaan erilainen kulttuurinen todellisuus. Virossa lisämerkityksisiä sekundäärinimiä on vajaa kymmenes aineiston nimityksistä, kun taas Suomessa osuus on noin neljännes. Lisämerkityksiä sekundäärinimiä on virossa vähän siksi, että neuvostoliittolaiset kulkinemerkki- ja -mallinimet eivät kerta kaikkiaan houkuttele vääntämään, sillä ne ovat hyvin kaukana viron kielen sanoista ja nimistä ja näin ollen sopivia harhalekseemejä on hankala löytää. Mallit ilmaistiin Neuvostoliitossa lähes aina numeroin, ja merkkien sijasta puhuttiin valmistavista tehtaista – näistä taas käytettiin kirjainlyhenteitä, esimerkiksi GAZ. GAZ tarkoittaa Gorkin autotehdasta (avtozavod). Muita samantapaisia ovat esimerkiksi DT, VAZ ja NHTZ. Sellaisia markkinointitarkoituksessa keksittyjä merkki- ja mallinimiä kuin länsimaissa (Studebaker, Firebird, Avensis) ei ollut. Tästä syystä suhteellisesti virolaiset kulkineennimet ovat usein kulkineen ominaisuuksiin viittaavia primäärinimiä. Lekseemihakuista muunteluakin toki on, esimerkiksi GAZ → Kass (vir. kass 'kissa').

Vironkielisiä suffiksaation tai muotin avulla muodostettuja sekundäärinimiä on suomenkielisiin verrattuna merkittävästi vähemmän, kun vertailu pidetään koko aineiston tasolla. Tämäkin lienee seurausta ensisijaisesti Neuvostoaikaisten merkkinimien muodosta. Yleisimpiä suffikseja tai muotteja vironkielisessä aineistossa ovat -kas ja -u, mikä kiinnostavalla tavalla vastaa suffiksien -kka ja -u yleisyyttä suomessa. Loppu -kas on yleisempi appellatiivisella puolella, kun taas -u proprisella puolella. Seuraavaksi yleisimpiä suffikseja ovat -a, -s, -ik ja -ar. Arvelisin kuitenkin, että erityisesti nuorten kieltä tutkimalla olisi varmasti mahdollista löytää lisää suffiksin avulla muodostettuja nimiä, ja länsimaisten merkki- ja mallinimien tulo Viron markkinoille lisää varmasti sekundäärinimien määrää koko ajan – tutkimusaineistohan on jo joidenkin vuosien takaa.

Toinen huomiota herättävä ilmiö on kaksiosaisten nimien puute virossa. Tämäkin on seurausta maassa vallinneesta kulkineitten virallisten nimien nimenantojärjestelmästä. "Merkkejä" oli varsin vähän, ja mallinumerot yksilöivät mallit tarkemmin. Samaa automallia saatettiin valmistaa eri tehtaissakin. Voidaan tavallaan ajatella, että koko Neuvostoliitossa oli vain yksi yritys, Neuvostoliiton valtio, joka valmisti kaikki autot. Merkkejä ei käytännössä ollut, ja tehtaidenkin nimiä saatettiin pitää vain tehtaiden niminä, vaikka ne kulkineisiin oli merkittykin. Monet tiesivätkin, että merkkinimet olivat (myös) tehtaiden nimiä, eikä niitä näin ymmärrettykään samalla tavalla merkkiniminä kuin länsimaisia merkkinimiä länsimaissa. Suomen kaksiosaiset nimet sisältävät tyypillisesti sekundäärin perusosan, joka on yleensä merkkinimi tai mallinimi. Näiden määriteosat taas ilmaisevat primääristi kulkineen ominaisuutta. Virossa samasta mallista ei ole yksinkertaisesti ollut saatavilla siinä määrin erilaisia variantteja, että niitä ilmaisemaan olisi tarvittu yhtä usein tämänrakenteisia nimityksiä. Viron vähäinen osd-nimistö (kaksiosainen nimityyppi, jonka osat ovat muodostusalkuperältään heterogeenisiä) ja suomi sisältävät kuitenkin yhden ilmausparin: Virossa SHTZ-NATI-traktoria nimitetään nimellä Tuleõli Natt 'polttoöljy-Natt', kun taas suomessa on pari petrooli-alkuista nimitystä (Petroolisaappi, Petroolimajori).

G:2.2 Nimeämisperusteet (vastaten osiota E)

Vironkielisten primäärinimien nimeämisperusteet jakautuvat pääosin samoin kuin suomenkielistenkin, joskin eksudaatit (erit. ääni) ja koko ja muoto hieman korostuvat nimeämisperusteena suomen aineistoon verrattuna värin ja yksittäisten osien jäädessä vähäisemmälle huomiolle. Seuraavat graafit havainnollistavat nimeämisperusteiden yhtäläisyyttä ja eroja.

Suomalaisten nimien nimeämisperusteet (vasemmalla) ja virolaisten nimien nimeämisperusteet (oikealla)

G:2.3 Muuta

Virolaisen pariskunnan haastattelussa ihmettelin ääneen sitä, että virolaisilla kulkineilla ei ole yhtä paljon henkilönnimen näköisiä nimiä (vaikka niitäkin toki on). Informantit pohtivat, että kolhoosin omistuksessa olevat kulkineet eivät ole tulleet yhtä läheisiksi kolhoosilaisille kuin suomalaisten yksityisesti omistamat koneet suomalaisille. Lisäksi heidän mukaansa on ollut olennaista, onko kolhoosin työläinen pitänyt työstään esim. autonkuljettajana. Henkilönnimen kaltaiset nimet ovat Suomessakin usein yksilönnimiä tai niissä on ihmisläheinen sävy.

Sekä Suomessa että Virossa kulkineennimistö jakaantuu samoihin pääryhmiin, mikä lienee seurausta paitsi sukukielten samankaltaisesta rakenteesta myös myöhemmistä kulttuurikontakteista. Yleistäen voidaan sanoa, että suomen ja viron kulkineennimistöt muistuttavat toisiaan jopa hämmästyttävän paljon. Nimityyppien yleisyydessä on tosin pieniä eroja: virossa primäärinimet ovat suhteellisesti yleisempiä kuin suomessa ja osittain sekundäärit nimet ja lisämerkityksiset sekundäärinimet taas hiukan harvinaisempia. Erojen taustalla on kuitenkin kielen tarjoaminen mahdollisuuksien sijasta toisenlainen kulttuuriympäristö. Onkin odotettavissa, että virolainen kulkineennimistö seuraavina vuosina lähenee suomalaista kulkineennimistöä, kun maatkin muuten samankaltaistuvat.

Kun tarkastellaan epävirallista kulkineennimistöä kokonaisuutena, huomataan, että lähes mikä tahansa on mahdollista. Kaikki ei ole kuitenkaan aivan yhtä todennäköistä. Tämä on pitkälti seurausta kulkineennimistössä vallitsevasta nimisysteemistä. Tätä kuvataan seuraavassa päätännön luvussa G:3. Myös tarkastelunäkökulma vaihtuu suorasta löydösten kuvailusta analyyttisempaan ja teoreettisempaan suuntaan.