D. Nimiä toisista kulkineennimistä

Tässä osiossa kerrotaan siitä, miten kulkineennimistä saadaan toisia kulkineennimiä. Tämän rajauksen vuoksi osion lopussa on myös luku, jossa puhutaan merkityksen muuttamisesta keinona luoda uusia nimiä. Käytännössä osion pääpaino on kuitenkin siinä, miten jo olemassa olevia nimiä (niiden muotoa) muokataan. Se, puhutaanko muokkaamisesta tai mukailemisesta, on sinänsä samantekevää; mukaileminen ehkä korostaa enemmän kantanimen ja mukaelman välistä jatkuvuussuhdetta.

Toisista nimistä mukailtuja nimiä kutsutaan siis sekundäärinimiksi. Rakennetyyppejä käsiteltäessä erotettiin lisämerkityksiset sekundäärinimet ja puhtaat sekundäärinimet sen perusteella, sisältyikö uuteen nimeen jokin tunnistettava lisämerkitys, viittaus jota alkuperäiseen nimeen ei sisältynyt. Vaikka näiden kategorioiden ytimet ovatkin selvät (Mersu ja Marsu), näiden rajamailla on kuitenkin kaksi nimiryhmää. Ensimmäisessä lisämerkityksinen sekundäärinimi muistuttaa primäärinimeä niin paljon, että ei ole selvää, huomaako kielenkäyttäjä sen olevan homonyyminen jonkin tutun kielenilmauksen kanssa (esim. Cavalier → Kavaljeeri tai Opel Kadett → Kadetti). Toisessa taas muuntelun lopputuote on jokin lähes tunnistamaton ilmaus, johon sisältyvät assosiaatiot ovat hyvin epämääräisiä tai sekavia (Volkswagen Golf → Gloffi).

Nimien muokkaamista toisista nimistä esittelevän osion D rakenne ilmenee seuraavasta piirroksesta:

Osion johdannon jälkeen kerrataan ja täydennetään sekundäärinimiin liittyvää teoreettista palettia. Perusasiat sekundäärinimistä on jo kuvailtu C-osiossa, joten osa teoriasta onkin kertausta. Aiemmin sanotun lisäksi esitellään kuitenkin täydellisemmin McCluren mallia ja sen kehittelyä sekä pohditaan, mikä saa ihmiset muodostamaan sekundäärinimiä ja mitkä viralliset nimet joutuvat muuntelun kohteeksi ja mitkä eivät ja miksi. Teorian jälkeen siirrytään aineiston pariin. Aluksi analysoidaan aineiston perusteella suomen fonotaksin nykytilaa eli katsotaan, millainen vierasperäisten nimien muuntelu on fonotaksin kannalta välttämätöntä tai suotavaa. Seuraavaksi esitellään, miten puhtaita sekundäärinimiä muodostetaan ja tämän jälkeen siirrytään lisämerkityksisten sekundäärinimien pariin. Lopuksi katsotaan nimien ketjuuntumista.

Osio D jatkaa osion C pohjalta. Kun osiossa C kysyttiin, miten monet nimet on muodostettu samantarkoitteisen kulkineennimen pohjalta eri tavoin muunnellen, ja esiteltiin pääasialliset rakennetyypit, osiossa D katsotaan tarkemmin käytettyjä muodostuskeinoja. Muuntelun lähtökohtana on useimmiten virallinen nimi (Mercedes → Mersu), mutta epävirallisista nimistä voi myös syntyä monimutkaisia ketjuja, joissa toinen nimi perustuu toiseen (Wartburg → Warre → Varpunen → Pihalintu). Tässä analyysissä lähtökohtana on Peter McCluren malli (1981: 63–76), jota olen kehitellyt paremmin suomenkieliseen epäviralliseen nimistöön sopivaksi.

Osion D tiedot:

• Teoreettinen tausta: johto-oppi, lainasanojen mukauttaminen, slangisanojen muodostus, semasiologia
• Tutkittava aineistofragmentti: kaikki nimet, joissa on sekundääri osa
• Menetelmä: aiemmasta nimestä muodostettujen nimien morfofonologinen analyysi
• Tutkimuskysymys: Mitä keinoja käyttäen epävirallisia nimiä muodostetaan toisista nimistä, virallisista tai epävirallisista nimistä? Alakysymykset:
  • Mitä epäviralliset kulkineennimet kertovat vierasperäisten nimien ja lyhenteiden mukauttamisesta suomen ja viron fonotakseihin ja miten nimiä on mukautettu?→ D:3
  • Mitä keinoja käyttäen puhtaita sekundäärinimiä on muodostettu ja miten usein? →D:4
  • Millaisia keinoja käyttäen lisämerkityksisiä sekundäärinimiä on muodostettu ja miten usein? →D:5
  • Miten sekundäärinimistä muodostuu nimiketjuja? →D:6
  • Millaisia merkityksenmuutoksia kulkineennimistöön sisältyy (eli miten vanhoista nimistä tehdään uudensisältöisiä muotoa muuttamatta)? →D:7
• Lyhyt vastaus tutkimuskysymyksiin:
  • Neutraaleja sekundäärinimiä saadaan virallisesta nimestä yleisimmin määrämuotoon typistämällä tai suffiksin avulla täydentäen. Suffiksoinnin ja typistämisen yhteydessä tavoitellaan usein tiettyä valiomuotoa. Lisäksi käytössä ovat mm. ellipsi, kontaminaatio, numeroilmauksen lukeminen ja merkitysalan muutokset. Monimotivoituja sekundäärinimiä muodostettaessa avainasemassa on lekseemihakuinen muuntelu, jota voidaan toteuttaa mukaillen, kääntäen tai assosiaatioita vapaammin hyödyntäen.

Siirry ensimmäiseen päälukuunD:1 Johdanto