Hae kulkineennimiä:
Kognitiivinen lähestymistapa oikeuttaa semanttisen tarkastelun myös synkronisesti ja sen avulla voi ymmärtää myös yksittäisten nimien ja kokonaisten nimisysteemien diakronisia muutoksia, kuten nimien käyttöalojen laajenemisia tai supistumisia tai jopa uusien nimikategorioiden syntymistä (Sjöblom 2004: 83).
Merkitysalan muuttaminen voidaan kuvata synkronisesti seuraavasti: On olemassa tarve ilmaista jokin asia eli käsite X. Tunnemme jo jonkin toisen käsitteen Y, joka muistuttaa käsitettä X siinä määrin, että voimme käyttää Y-käsitettä vastaavaa formatiivia (kielellisen merkin fyysistä olomuotoa) myös asiasta X. Vanhan sanan merkityskenttä kohtaa siis uuden käsitteen siten, että vanhaa sanaa voidaan ryhtyä käyttämään uudenkin asian nimenä. Periaatteessa joka kerta, kun käytämme sanaa hanke, käymme päässämme läpi arvioinnin siitä, onko juuri tämä sana se sana, joka parhaiten kuvaa kyseessä olevaa asiaa. Sanan lisäksi viittaamiseen voidaan käyttää pitempääkin jaksoa. Jos esimerkiksi kielenkäyttäjä katsoo, että työpaikalla toteutettava kehittämisprosessi ei hänen mielessään sovi sanan hanke merkitysalaan, hän voi puhua hankkeen sijasta projektista tai tavoiteohjelmasta. Jos koko sanaa ei haluta vaihtaa, hanke-sanan epämääräisyyttä voidaan kiertää puhumalla kehittämishankkeesta. Determinatiivisen määriteosan lisäksi ilmaus saadaan täsmällisemmäksi myös käyttämällä attribuutteja: Tämä meidän pikku hanke nyt on kehittymässä kovasti oikeaan suuntaan. Se, puhutaanko merkityksen muuttamisesta vai muuttumisesta onkin oikeastaan vain näkökulmakysymys. Yksilö päättää merkityksen muuttamisesta – vanhan ilmauksen käyttämisestä uudessa merkityksessä – ja kieliyhteisö eli toiset yksilöt toimivat tämän muutoksen hyväksyjinä hyväksyttämiskierroksella. Mikäli uusi merkitys saavuttaa tarpeeksi menestystä ja hyväksyntää, se yleistyy.
Merkityksen muutosta voidaan ajatella viittaussuhteen muutoksena. Merkityksenmuutosten loogisen luokituksen mukaan merkitys voi laajentua, supistua tai jopa siirtyä. Psykologisessa jaottelussa merkitystenmuutosten lajeina taas erotetaan abstraktistuminen, metaforisuus, metonyymisyys, äänteellinen likeisyys eli paronymia, ellipsi sanan välittömän esiintymisyhteyden takia, pejoratiivistuminen ja melioratiivistuminen sekä sävyn jyrkkeneminen tai lieveneminen. (Häkkinen 1997: 42–46, Kangasniemi 1997: 74–83, Kuiri 2004: 32–37.) Merkitystenmuutosten motiiveja on jo historiallis-filologisen kielentutkimuksen aikana selitetty affektisuudella, attraktiolla ja ekspansiolla (ks. aiheesta lukua B:4.1). Merkityksenmuutoksilla on kuitenkin varmasti muitakin syitä, kuten halu ilmaista asioita tarkemmin tai käsitekentän ja reaalitodellisuuden muutokset.
Merkitystenmuutosten teorian ongelmakohtiin liittyy myös polyseemisyys. Polyseemisellä kielellisellä yksiköllä on useita merkityksiä, jotka muodostavat merkitysverkon. Merkityksillä on yhteisiä piirteitä, mikä voidaan rinnastaa Wittgensteinin käyttämään perheyhtäläisyyteen. Polysemiaa kuvaava merkitysverkko eli skemaattinen verkko pelkistää ja yksinkertaistaa tuoden esiin tyypilliset merkitykset ja sivuuttaen epätyypilliset. Kognitiivisessa suuntauksessa kategorioita pidetään sumearajaisina ja jatkumonluonteisina. Merkitystä määritettäessä tulee huomioida myös tausta, jota vasten se hahmotetaan. Polyseemisillä kielen yksiköillä on useita merkityksiä, joista jotkut ovat keskeisempiä kuin toiset. Näiden merkitysten välillä on semanttisia linkkejä, ja linkeistä ja merkityksistä muodostuu haarova ja risteilevä järjestelmä, verkko. Verkon keskeisten solmukohtien välille jää vähemmän tyypillisiä merkityksiä, ja verkko muuntuu koko ajan. Polysemia nähdään siis monimerkityksen sijasta enemmänkin joustavana merkityksenä. (Leino 1994: 14–20, Raukko 1994: 66–69, Geeraerts 2010: 196–199.) Millään selvällä synkronisella säännöllä ei oikeastaan voida määrittää, milloin samanasuiset sanat ovat synonyymejä tai milloin kyse on polysemiasta; kyse on lopulta hyvin yksilöllisestä intuitiosta (Koski 1982:75).
Paikannimistöntutkimuksessa on puhuttu metaforanimien ja metonyymisten nimien sijaan vertailunimistä ja vertailevista siirrynnäisistä sekä kosketusassosiaatioon perustuvista nimistä ja metonyymisistä siirrynnäisistä (ks. E:3.3). Peruslinjaus on ollut pitkälti se, että yhtä selvärajaista tarkoitetta vastaa yksi nimi. Polysemiaa eli joustavaa merkitystä tulkitaan kognitiivisesti virittäytyneessä nimistöntutkimuksessa kuitenkin esiintyvän myös nimistössä (Sjöblom 2000: 145–146), mikä on vastoin nimistöntutkimuksen vanhaa katsantokantaa (esim. Kiviniemi 1975: 48, toisin kuitenkin jo Brink 1988: 135). Metonyymisen siirrynnäisyyden ja merkityksen laajenemisen ero ratkaistaan sen mukaan, onko nimen fonologista muotoa vastaavilla referenteillä edelleen kiinteä merkitysyhteys. (Sjöblom 2004: 87 ja 2006: 72–73, vrt. NORNA 1988). Käytännön esimerkillä valaistuna tämä tarkoittaa sitä, että (abstrakti) yritysnimi Nokia ja yrityksen fyysistä toimipaikkaa merkitsevät Nokia ovat sama polyseeminen nimi, mutta tällä yritysnimellä ei välttämättä kaikkien käyttäjien mielissä enää ole yhteyttä näistä erilliseen suomalaisen Nokian kaupungin nimeen. Lähes kaikki sanat lienevät jossain määrin polyseemisiä ja myös nimistössä nimien polyseemisyys on näkemykseni mukaan siis mielekästä hahmottaa, vaikka tämä ei perinnäisessä nimistöntutkimuksessa vallinnut katsantokanta olekaan. Huomattava osa metonyymisistä siirrynnäisistäkin voitaisiin lukea polyseemisiin merkityksen laajenemiin.
Tällaista merkityksen laajenemista eli metonyymistä siirrynnäisyyttä on myös kulkineennimistössä: samaa nimeä (esim. Rin-tin-tin) saatetaan käyttää ensin yhdestä kulkineesta ja myöhemmin myös muista samantapaisista. Rin-tin-tin tunnetaan niin Wartburgin, Ifan kuin kaksitahtimoottorisen Saabinkin nimityksenä. Kulkineennimistössä metonyminen siirrynnäisyys tarkoittaa käytännössä saman nimen käyttöalan laajenemista. Kulkineennimeä voidaan ryhtyä käyttämään toisesta kulkineesta, jolla on tarpeeksi samoja ominaisuuksia edellisen kanssa. Aina ei tosin ole mahdollista tietää, minkä kulkinemerkin tai -mallin nimitys jokin formatiivi on alun perin ollut. Toisinaan myös merkityksenmuutoksen määrittely sinänsä on hankalaa: onko esimerkiksi meidän talikkomme sama kuin satoja vuosia sitten vai onko sanan merkitys muuttunut? Entä onko nykyhetken 'Volkswagen' enää sama asia kuin 1950-luvulla? Jälkimmäistä kysymystä vastaan puhuu ainakin erään informantin lausuma siitä, että hän ymmärsi vasta vuosia myöhemmin, että 'Kupla' ja 'Volkswagen' ovat sama auto. Entä onko kyseessä merkityksen muutos, jos samanlaista autoa ryhdytään myymään eri nimellä ja vanha lempinimi seuraa tätä vain nimellisesti uudistunutta tarkoitetta? Näihin kysymyksiin ei ole mahdollista saada tyydyttävää vastausta, sillä merkityksen siirtyminen, laajeneminen ja supistuminen ovat jälleen kerran sumeita käsitteitä kognitivistisessa hengessä. Näin ollen merkitysten siirtymien tilastollinen tarkastelu ei vaikuta luontevalta. Sitä vastoin esitän seuraavassa havaintoja siitä, millaisia merkityksen siirtymiä aineistoon muun muassa sisältyy.
Klassisin esimerkki merkityksen siirtymisestä ja laajenemisesta ovat proprien appellativisaatiot. Tunnettu tällainen on esimerkiksi Monosen kenkätehtaan Mono-tuotemerkistä yleistynyt mono-hiihtokengännimitys. Ilmiö on tuttu myös kulkineennimistössä ja sekä virallisen että epävirallisen proprin merkitys on voinut laajentua.
Pompannapin tapaan monesti tiettyä kulkineluokkaa nimitetään sen yleisimmän merkin mukaan, tai samantapaisten kulkineiden nimiä saatetaan käyttää ristiinkin. H67:n mukaan esimerkiksi 1960-luvun Volkswagen-pakettiautoja nimitettiin sekä (K)leippareiksi että Kastervaakeneiksi riippumatta siitä, oliko ne myyty nimellä Kleinbus vai Kastenvagen. Suomen traktoristumisen alkuaikana taas kaikki traktorit olivat jonkin aikaa fordsoneita yleisimmän merkin mukaan. Samoin letukka tarkoittaa H26:n mukaan usein mitä tahansa isoa amerikkalaista autoa.
Merkin virallisen nimen appellativisaatioon perustuvat fordson 'mikä tahansa traktori 1950-luvulla', jaguaari 'polkupyörä' (← tamperelainen polkupyörämerkki Jaguar), jeeppi 'vanha armeijan tms. auto' (← Jeep), jopo 'polkupyörä' (← Helkama Jopo), katepillari 'puskutraktori' (← Caterpillar), lada 'huonohko auto' (← Lada), mopo 'mopo' (← Helkama Mopo) ja tatsuni 'japanilaisvalmisteinen auto' (← Datsun). Lisäksi ainakin mersua ja mossea kuulee toisinaan käytettävän appelatiivin tavoin myös muunmerkkisistä kulkineista. Vastaavasti taas joidenkin mukaan esimerkiksi Opelin nimittäminen autoksi on ilkeilyä (H20).
Virolaisia virallisen nimen appellatiivistumia ovat nati 'telaketjutraktori' (← traktorimerkki SHTZ-NATI) ja villis 'maasturi' (← maasturimerkki Willis).
Merkin epävirallisen nimen appellativisaatioon taas perustuvat suomalaiset letukka 'vanha amerikkalainen auto', linttalulla 'iso amerikkalainen auto' (vrt. Lincoln; lulla), pappatuntsa 'vanha mopo', rintintin 'kaikki itäsaksalaisvalmisteiset autot' ja pikkuihme 'apumoottorillinen polkupyörä' (← yleinen merkki DKW, jonka lempinimi oli Das Kleine Wunder, Pikkuihme). Yksilönnimestä traktorin yleisnimeksi taas on pienellä alueella yleistynyt ruputti 'traktori' (← Ruputti, erään Valmet 20 -traktorin yksilönnimi).
Virolaisia epävirallisen nimen appellatiivistumia taas ovat joss 'suuret japanilaiset ja amerikkalaiset puskutraktorit' ja vene ime 'mikä tahansa venäläisvalmisteinen auto'
Appellatiivinkin merkitys voi laajentua. Autoistumisen ja vanhan agraarikulttuurin päällekkäinelon ajalta ovat peräisin muutamat yleiset appellatiivit, jotka liittävät kulkineet hevosiin ja hevospeleihin. Vanhan agraarikulttuurin kulkinekulttuurista ovat peräisin hepo ∼ heponen 'traktori', kiesi ~ kiessi 'henkilöauto', kärri 'auto' ∼ kärry 'henkilöauto' ja rattaat 'linja-auto'. Venäläisperäisiä reennimityksiä taas ovat alun perin olleet kosla 'vanha auto' ja lotja 'iso auto' ∼ lotjake 'iso amerikkalaisvalmisteinen auto'.
Hiukan modernimpiakin laajenemia on. Esimerkiksi rekka-sanan merkitys on vaihdellut lava-autosta perävaunuun ja ajoneuvoyhdistelmään (mm. Vesikansa 1978: 57 ja Paunonen 2000 s.v. rekka). Joskus rekka tuntuu etenkin lapsille puhuttaessa tarkoittavan kuorma-autoakin. Kulkinelajin nimiä voi toki käyttää myös metaforisesti. Etuvetoista autoa voi teknisen yhtäläisyyden vuoksi kutsua puimuriksi ja autoa, jossa on 6-sylinterinen moottori samaan tapaan traktoriksi. Yleisemminkin voidaan muuta kulkinetta kutsua traktoriksi, kun halutaan korostaa kankeutta ja suuruutta, tai mopoksi, kun halutaan korostaa pienuutta ja heikkoutta. Tällaiset metaforat eivät kuitenkaan nähdäkseni ole merkityksen laajenemia niin kauan, kun lähdealuetta edustavasta käsitteestä käytetään samaa nimeä ja metafora on tavallaan selvästi tilapäinen ja alisteinen lähdealueen ilmaukseen nähden.
Joitakin yleisiä huonouden ilmauksia käytetään myös autoista. Tällaisia ovat raato 'mikä tahansa heikkokuntoinen kulkine', rakkine 'huono auto', rieska 'huonohko auto', ritsa 'huonohko polkupyörä tai auto', romu 'jokin huonokuntoinen kulkine, joka vielä liikkuu', romurauta 'vanhat isot autot', rotisko 'linja-auto', rotisko 'auto', rotja 'Lincoln-tyylinen jenkkiauto', rotkale 'Lincoln-tyylinen jenkkiauto', rottelo 'mikä tahansa kulkine', ruasteläjä 'huonokuntoinen, vanha auto', rutku 'jokin huono kulkine' ja räyskä 'huonohko polkupyörä'. Toimimattoman kulkineen tekniseen kompleksisuuteen viitannee H52:n käyttämä nimitys vempain 'henkilöauto, joka oikkuilee'. Tällaiset ilmaukset vievät lähelle sitä ongelmaa, miten määritellä, että jokin sana merkitsee tarkalleen jotain tiettyä asiaa. Esimerkiksi Paunosen sanakirjan mukaan (2000) sanat reisi ja reikä merkitsevät naista. Matti Leiwon (1967) pro gradu -tutkielmassa (em. sanakirjaesimerkit ovat myös Leiwolta) koululaisia pyydettiin luettelemaan sanoja, joita he käyttävät jostakin tietystä tarkoitteesta. Tässä on tietysti se ongelma, että vaikka jossain tilanteessa jotakin sanaa tai nimeä voidaan käyttää viittaamassa johonkin tarkoitteeseen, ei viittaussuhde välttämättä ole pysyvä tai vakaa. Näin siis tuntuisi luonnottomalta sanoa, että sanan reikä merkitys on 'nainen' tai sanan rotisko merkitys 'auto'. Näistä tarkoitteista näitä sanoja voidaan toki käyttää.
Paitsi appellatiivin myös proprin merkitysala voi laajentua kattamaan uusia alueita. Tällainen laajentuminen voi tapahtua vakiintuvan metaforan kautta tai eräänlaisen metonymisen siirtymisen kautta. Jälkimmäisestä esimerkiksi sopivat luontonimien siirtyminen talonnimiksi ja vaikkapa Pompannapin käyttö eri automerkkien niminä.
Kulkineiden yksilönnimillä on eräs erikoinen tendenssi. Joissakin tapauksissa kulkine vaihtuu, mutta nimi säilyy. Esimerkiksi H59:n sukulainen on käyttänyt jo vuosia kaikista autoistaan nimeä Kullannuppu, vaikka autot ovat vaihtuneet. Kaikki H67:n isoisän Volkswagenit taas tunnettiin Visvaakeneina, vaikka autoja ehti olemaan useitakin vuosikymmenten mittaan.
Toisinaan myös nimen käyttöala saattaa rajoittua jälkeenpäin. Volkswagenien tullessa markkinoille toisen maailmansodan jälkeen niitä nimitettiin kyllä ainakin Volsuiksi ja mahdollisesti myös Volkkareiksi. Monien mielestä Kuplavolkkarit eivät kuitenkaan ole Volkkareita, vaan nimenomaan Kuplia (esim. H20). Haastattelutilanteessa eräs toinen informantti kertoi ymmärtäneensä vasta vanhemmalla iällä, että Kupla ja Volkkari olivat sama auto[merkki]. Myös letukka-nimityksen käyttöala on rajoittunut sen laajenemisen jälkeen. H26:n mukaan Chevrolet'n uusia malleja ei enää nimitetä letukoiksi eikä Letukoiksikaan. Uudet Chevrolet-autot eivät juuri muistuta 1960–70-lukujen suuria amerikanrautoja, etenkään Koreassa valmistetut pikkuiset Chevrolet-mallit. Vastaavia tapauksia on muitakin.
Siirry seuraavaan päälukuun D:8 Koonti nimien muodostamisesta toisista kulkineennimistä