Hae kulkineennimiä:
B:4 Kulkineennimistön attraktiokeskukset
B:4.1 Attraktio, ekspansio ja affekti
Nykyisin jo varsin hyvin vakiintuneet termit attraktio, ekspansio ja affekti ovat peräisin historiallis-filologista tutkimustraditiota edustavalta Hans Sperberiltä (Sperber 1923: 45–49). Affekti tarkoittaa tunnerikkautta, emotionaalista latautuneisuutta. Affekti ilmenee sanastossa etymologisesti katsoen muutamilla tavoilla: Affekti edistää äänteellistä motivaatiota sanojen syntymekanismeissa. Lisäksi tunnereaktion haalistumisesta seuraa runsasta äänteellistä variaatiota ja epäsäännöllistä äännekehitystä. Affekti aiheuttaa runsasta johtamista ja ekspressiivisen sananjohdon keinojen käyttöä. Lopuksi affekti aiheuttaa myös sanankieltoa eli semanttisesti affektisen sanan korvautumista kokonaan toisella sanalla. (Kulonen 2006: 324.) Attraktio tarkoittaa sitä, että jollakin aineettomalla käsitteellä on vetovoima, jolla ei ole tunnevoimaansa katsoen riittävästi kielellisiä ilmaisumahdollisuuksia (Hämäläinen 1946: 261) Jokin asia on siis niin tärkeä ja tunnevoimainen, että olemassa olevat sanat eivät riitä kertomaan tarpeeksi tai kuvaamaan sitä tarpeeksi hyvin. Ekspansiosta taas on kyse, kun kieltä muuttava tendenssi ilmenee sisäisenä paineena, joka laajentaa ilmauksen funktiota alkuperäisten rajojen yli (mp.). Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että jokin sana koetaan niin herkullisena ja ilmaisuvoimaisena, että sitä voidaan alkaa käyttää jostain muustakin asiasta. Sellaisia käsitteitä, joiden ympärille keskittyy paljon sanastoa (esim. sukupuolielämä) kutsutaan attraktiokeskuksiksi. Attraktiokeskuksien lisäksi on ekspansiokeskuksia. Nämä ovat käsitekenttiä, joista saadaan herkästi muille alueille metaforisia ilmauksia, esimerkiksi sotasanastosta on lainattu huomattava määrä sanoja urheiluun. (Kuiri 2004: 35.) Vahva-affektiiviset ilmaukset ovat taipuvaisia ekspansioon, toisaalta taas tunnepitoista käsitettä vastaava runsas synonyymistö heikentää käsitepiirin affektivoimaa ja synonyymit jäävät usein lyhytikäisiksi ja joutuvat antamaan tilaa uusille (Hämäläinen 1946). Tämä teoria on aivan uskottava, joskin käytännössä usein sitä sovelletaan ikään kuin takaperin, jolloin se todistaa itse itsensä. Runsaasti synonyymejä omaavan sanan tarkoite siis tulkitaan affektiseksi, ja niin edelleen. Tässä luvussa tutkitaan, mitkä kulkineet ovat epävirallisen kulkineennimistön attraktiokeskuksia eli ovat saaneet eniten nimiä. Ekspansiokeskuksina toimiviin kognitiivisiin alueisiin taas syvennytään osiossa F.
B:4.2 Attraktiokeskukset
Attraktiokeskuksia ovat siis sellaiset kulkineet ja kulkineryhmät, joita on eniten nimetty. Tämä on laskettu aineiston nimien määrän perusteella. Näihin tuloksiin tulisi kuitenkin suhteuttaa myös tarkoitteiden määrä. On varsin luontevaa, että esimerkiksi Volkswageneille on enemmän nimiä kuin Hummereille, koska erilaisia Volkswagen-malleja on ollut markkinoilla vuosikymmeniä ja niitä on myös huomattavassa määrin tuotu Suomeen. Tilastollisessa suhteuttamisessa esimerkiksi autorekisterikeskuksen tilastoihin tulisi lisäksi ottaa huomioon kulloisenkin kulkinekannan jakauma ja nimien aikaisin mahdollinen syntyajankohta (tarkoitteen synty- tai maahantuontiajankohta). Tutkimusekonomisista syistä en ole kuitenkaan tähän tilastojen keskinäiseen vertailuun ryhtynyt. Seuraavassa esitetäänkin siis vain aineistoon pohjautuvaa tietoa, jota kommentoidaan tästä syystä hyvin varoen.
Koska tutkimusaineisto sisältää eri viittaustasojen (laji, alalaji, merkki, malli, yksilö) nimiä (ks. A:1.5), myös kysymys siitä, mitä eniten nimetään, on jaettava osakysymyksiin. Seuraavassa siis katsotaan ensiksi useimmin nimetyt kulkinelajit (B:4.2.1). Yleisimmin nimetyistä alalajeista ei esitetä mitään, sillä alalajien joukko on niin monenkirjava ja osin keinotekoinenkin, että tällainen ei olisi mielekästä. Sen jälkeen siirrytään merkkien tasolle (B:4.2.2). Ensiksi katsotaan, mitkä merkit ovat saaneet eniten merkkinimiä. Tämän jälkeen katsotaan, minkämerkkiset kulkineet ovat saaneet eniten mitä tahansa nimiä (merkki-, malli- ja yksilönnimiä). Kolmannessa alaluvussa (B:4.2.3) tarkastellaan kulkinemalleja, siis sitä, mikä kulkinemalli on saanut eniten nimiä ja näin ollut erityisen affektinen tai erikoinen. Tätä käsittelyä seuraa pieni luku viidentoista yleisimmin nimetyn merkin brändin ja olemuksen analysoinnista niiden saamien epävirallisten nimien rakenteiden perusteella (B:4.2.4).
B:4.2.1 Mitkä kulkinelajit ovat nimetyimpiä
Seuraavasta taulukosta käy ilmi tutkimusaineiston sisältämien lajinimien jakauma nimien (tässä sanojen) tarkoitteiden perusteella:
| tarkoitelaji | suomalaisten lajinimien määrä | virolaisten lajinimien määrä |
|---|---|---|
| henkilöauto | 87 | 6 |
| polkupyörä | 82 | 3 |
| linja-auto | 39 | 2 |
| moottoripyörä | 29 | 9 |
| poliisiauto | 18 | 0 |
| kuorma-auto | 14 | 3 |
| mopo | 12 | 7 |
| kulkine yleensä | 10 | 2 |
| traktori | 10 | 2 |
| johdinauto | 8 | 0 |
| ambulanssi | 8 | 0 |
| paloauto | 6 | 0 |
| taksi | 4 | 0 |
| leikkuupuimuri | 4 | 1 |
| matkailuauto | 3 | 1 |
| apumoottorillinen polkupyörä | 3 | 0 |
| ruumisauto | 2 | 1 |
| palo- ja pelastusajoneuvo yleensä | 2 | 0 |
| pakettiauto | 2 | 1 |
| maastoauto | 2 | 3 |
| kaivinkone | 1 | 0 |
| matkailuvaunu | 1 | 0 |
| farmariauto | 1 | 0 |
| sotilasajoneuvo | 0 | 0 |
| invalidiajoneuvo | 0 | 2 |
| yhteensä | 348 | 43 |
Yleisimmin nimetyiksi lajeiksi ovat päätyneet polkupyörä ja "tavallinen auto" eli lähinnä henkilöauto. Tällaisen attraktion arvioinnissa on oikeastaan kaksi tekijää: tarkoitteen erityisluonne tai affekti sekä vastaavasti tarkoitteen yleisyys. Perusajatus on siis se, että affektinen kohde eli tarkoite saa paljon erilaisia nimiä, ja toisaalta taas nimien yleistyminen edellyttää tarkoitteen jonkintasoista yleisyyttä. Kolmas epävirallisille nimille olennainen tekijä on tarkoitteen virallinen nimi, sen muoto ja käyttökelpoisuus. Jos tarkoitteella jo on hyvä nimi, sitä on helppo käyttää. Polkupyörä sattuu olemaan äärimmäisen yleinen ja varsin edullinen kulkine, joka on varsin kevytrakenteinen, ei tarjoa suojaa säätä vastaan ja jonka etenemisnopeus on heikko. Lisäksi polkupyörän kuljettamiseen vaadittava fyysinen työ ei miellytä kaikkia. Polkupyörä on siis monella tavalla huono ja poikkeuksellinen kulkine Suomen oloissa, mutta kuitenkin varsin yleinen. Polkupyörän kulttuurista heikompaa asemaa todistaa myös tämän tutkimuksen havainto: mummopyörä mutta pappamopo. Virallisten nimien kaksiosaisuus eli pituus taas rasittaa monia listan nimiä. Monet yhdyssanat kuten linja- ja kuorma-auto sekä polkupyörä ja moottoripyörä ovat ymmärrettävästi hiukan raskaita sanoina ja näin ollen alttiita sekundäärimuodosteiden kehittymiselle (linkkari, kuorkki, motsku, pyörä) eli nimen muodon korjaamiselle hyväksyttämiskierroksella. Traktori-tarkoitteen kohdalla taas traktorin hankalaääntöisyys on johtanut muunteluun. Varsinaisesti oletetun affektiivisuuden vuoksi listalla sen sijaan ovat nousseet esimerkiksi tarkoitteet poliisiauto ja taksi. Johdinauton suomalainen nimi johdinauto taas ei ilmeisesti ehtinyt aikanaan yleistyä tarpeeksi, ja olihan kulkine toki erikoinenkin.
B:4.2.2 Mitkä kulkinemerkit ovat nimetyimpiä
Ensin siis katsotaan, mitkä kulkinemerkit ovat saaneet eniten epävirallisia merkkiä tarkoittavia nimiä, ja tämän jälkeen, minkämerkkisiä kulkineita ylipäätään on nimetty eniten.
Merkkinimien lukumäärä
| tarkoitemerkki | suomalaisia nimiä | tarkoitemerkki | virolaisia nimiä |
|---|---|---|---|
| Lada | 104 | BMW | 20 |
| Peugeot | 35 | Moskvits | 12 |
| Skoda | 35 | LuAZ | 11 |
| Opel | 34 | Peugeot | 11 |
| Ford | 29 | Volkswagen | 10 |
| Volvo | 28 | Opel | 9 |
| BMW | 26 | VAZ | 7 |
| Cadillac | 25 | ZAZ | 7 |
| Chevrolet | 20 | Subaru | 7 |
| Wartburg | 19 | Volvo | 6 |
| Volkswagen | 19 | MTZ | 5 |
| Mercedes-Benz | 18 | Porsche | 4 |
| Fiat | 18 | Mercedes-Benz | 4 |
| Nissan | 17 | Chevrolet | 4 |
| Mazda | 16 | Riga | 3 |
| Chrysler | 16 | Polski Fiat | 3 |
| Toyota | 14 | UAZ | 3 |
| Trabant | 13 | Mini | 3 |
| Mitsubishi | 12 | Citroen | 3 |
| Saab | 12 | K | 2 |
| IFA | 11 | TA | 2 |
| Pontiac | 11 | JerAZ | 2 |
| Buick | 11 | Suzuki | 2 |
| Zetor | 10 | Hummer | 2 |
| Dodge | 10 | Toyota | 2 |
| Audi | 10 | Land Rover | 2 |
| Suzuki | 8 | Lamborghini | 2 |
| Renault | 8 | Ikarus | 2 |
| Bedford | 8 | Hyundai | 2 |
| Citroen | 8 | Harley-Davidson | 2 |
| yhteensä | 605 | yhteensä | 154 |
Ylivoimaisesti eniten epävirallisia merkkinimiä on saanut Lada. Osa tästä ylivoimaisuudesta selittyy Ladakerhon foorumilta poimitun aineiston runsaudella aineistokokonaisuudessa, mutta johtoasema on joka tapauksessa varsin selvä. Tähän on useita eri syitä. Ensiksikin nimen sisältämä d-äänne on päätynyt sekä r- että t-substituution kohteeksi, mikä taas on osaltaan vienyt nimiainekseen epästabiiliin tilaan ja johtanut laajempaan muunteluun virallisen nimen pohjalta (Lara, Larppa, Larpatin, Lata, Latukka, Laatokka jne.). Toisaalta neuvostoliittolaisuus jos jokin on aikanaan ollut hyvinkin affektiivinen asia ja näin Ladalle on keksitty myös ehkä jopa kiertoilmaustakin muistuttavia nimiä (Uralin Mersu, Uhtuan Buick). Eniten merkkinimiä saaneiden kulkinemerkkien joukossa on myös monia muita merkkejä, joiden virallisen merkkinimen hankalaääntöisyys on tuottanut epävirallisia sekundäärejä merkkinimiä (Pösö, Ooppeli, Bemari, Volkkari) tai jotka on jopa lainattu valmiiksi lyhentyneinä muista kielistä (Chevy, Cadi, Veevee). Tästä huolimatta listan kärkipään merkit ovat pitkälti sellaisia, joista monilla on varma mielipide.
Millä merkeillä on eniten nimiä nimen tasosta riippumatta
Kun tarkastellaan tietyn kulkinemerkin affektiivisuutta, on suotavaa ottaa mukaan tarkasteluun myös alemmilla viittaustasoilla olevat nimet, eli mallinimet ja yksilönnimet. Näilläkin nimetyt tarkoitteet kun ovat samaan aikaan myös merkkinsä edustajia. Seuraavassa taulukossa siis luettelo kulkinemerkeistä, jotka useimmin tarkoitteen ominaisuutena aineiston merkki-, malli- ja yksilönniminä ovat:
Merkki-, malli- ja yksilönnimien määrä
| tarkoitemerkki | suomalaisia nimiä | tarkoitemerkki | virolaisia nimiä |
|---|---|---|---|
| Ford | 303 | BMW | 28 |
| Lada | 252 | Moskvits | 25 |
| Volvo | 158 | Volkswagen | 24 |
| Volkswagen | 155 | Volvo | 22 |
| Saab | 124 | Opel | 19 |
| Fiat | 107 | ZAZ | 18 |
| Opel | 93 | VAZ | 18 |
| Toyota | 91 | T | 18 |
| Mercedes-Benz | 76 | GAZ | 18 |
| Chevrolet | 74 | Mercedes-Benz | 17 |
| Citroen | 67 | MTZ | 13 |
| Skoda | 61 | Ford | 13 |
| Peugeot | 48 | DT | 12 |
| Nissan | 48 | LuAZ | 11 |
| BMW | 42 | Peugeot | 11 |
| Cadillac | 40 | Toyota | 11 |
| Dodge | 40 | K | 10 |
| Datsun | 38 | Citroen | 9 |
| Mazda | 31 | Subaru | 7 |
| Renault | 30 | Audi | 7 |
| Chrysler | 30 | Saab | 7 |
| Audi | 29 | TA | 6 |
| Honda | 29 | TZ | 5 |
| Valmet | 26 | Chevrolet | 5 |
| Vauxhall | 26 | UAZ | 4 |
| Wartburg | 23 | KAZ | 4 |
| Mitsubishi | 23 | Suzuki | 4 |
| Zetor | 22 | Land Rover | 4 |
| Fordson | 21 | Porsche | 4 |
| Sisu | 20 | E | 4 |
| yhteensä | 2127 | yhteensä | 358 |
Verrattuna edelliseen taulukkoon kärkeen on kiilannut Ford. Tämä on seurausta muun muassa siitä, että Fordeja on valmistettu vuosikymmeniä pitempään kuin Ladoja ja näin ollen erilaisia mallejakin on enemmän. Toisaalta kyse on myös nimillä brändäyksestä. Ford on siirtynyt Ladaa aikaisemmin käyttämään mallien tunnuksina kirjainten ja numeroiden sijasta nimiä (Orion, Taunus jne.), ja näistä nimistä muodostetut epäviralliset nimet – jotka Ladoilta Samaran johdannaisia lukuun ottamatta puuttuvat – nostavat Fordin tilaston kärkeen. Brändäykseen ja kulkineitten hahmottamiseen ensisijaisesti merkkinsä tai mallinsa edustajina syvennytään kohta paremmin alaluvussa B:4.2.4. Monet muut listan kärkipään nimet ovat pitkäaikaisesti Suomessa tunnettuja merkkejä, joilla on monia eri malleja. Muutamissa tapauksissa on arveltavissa, että jokin tietty, erityisen affektiivinen malli nostaa nimen esiintyvyyttä (esim. Kuplavolkkari, Rättisitikka tai Saab 96.). Saabeihin, Ladoihin ja Volvoihin liittyy toki myös affektia siinä suhteessa, että ne on valmistettu tunteita herättävissä naapurimaissa.
B:4.2.3 Mitkä kulkinemallit ovat nimetyimpiä
Millä malleilla on eniten mallinimiä
| tarkoitemalli | tarkoitemalliin liittyvien malli-tasoisten nimien lukumäärä |
|---|---|
| Saab 96 | 59 |
| Ford Escort | 50 |
| Fiat 600 | 28 |
| Toyota Corolla | 27 |
| Ford Taunus | 24 |
| Citroen 2CV | 24 |
| Volvo PV | 22 |
| Opel Kadett | 18 |
| Datsun 100A | 18 |
| Ford Sierra | 16 |
| Ford Transit | 12 |
| Ford Thunderbird | 12 |
| Fiat 127 | 11 |
| Ford Mustang | 11 |
| Fordson Major | 10 |
| yhteensä | 342 |
Vironkielisistä mallinimistä ei ole olemassa samanlaista taulukkoa. Taulukko on jätetty tekemättä, koska virolaisten käsitys mallista on erilainen, ks. tästä lukua G:2.
Jotta malli saa epävirallisen nimen, edellytetään samoja tekijöitä kuin muutenkin: tarkoitteen yleisyyttä, affektisuutta, virallisen nimen hankalaääntöisyyttä ja muunneltavuutta. Monet epävirallisten mallinimien yleisimmistä tarkoitteista ovatkin tunnettuja ja pitkään markkinoilla olleita malleja, joihin on usein liittynyt joitakin poikkeavia piirteitä, kuten muotoilu (Saab 96, Volvo PV, Fiat 600) tai epätyypilliset tekniset ratkaisut (Citroën 2CV). Monet näistä ovatkin jo jonkinasteisen kulttiauton maineessa (esim. Datsun 100A 1980-luvun rocknuorison symbolina). Virallisen nimen muuntelu taas on vienyt eteenpäin erityisesti listalla olevia Ford-malleja (Esko, Riesa, Tunturipirtti, Transvestiitti, Humma). Lisäksi Escortin ja Corollan määriä nostaa se, että näistä malleista on valmistettu useita eri mallikertoja, joiden erottamiseen toisistaan on tietysti tarvittu myös nimet.
B:4.2.4 Kokeilu: Onko tarkoitteen merkillä vaikutusta nimen rakenteeseen
Seuraavat piiraat esittävät nimien rakennetyyppejä ja muodostusalkuperää. Näihin käsitteisiin edetään varsinaisesti vasta seuraavassa C-osiossa ja samanrakenteisia piiraita esitellään luvussa C:5, joten tässä ei syvennytä nimien rakenteeseen ja sen analysointimetodeihin. Vain värien merkitys on olennaista. Seuraavissa graafeissa vihreä väri merkitsee nimen muodostamista kohteen ominaisuuksien perusteella (ns. primäärinimet), keltainen nimen muodostamista virallisen nimen pohjalta (ns. sekundäärinimet) ja punainen kaksiosaista nimeä, joka sisältää virallisen nimen jossain muodossa. Välivärit esittävät rakennetyyppejä, jotka ovat jollakin tavalla näitten välimuotoja. Seuraavista piiraista näitä värejä analysoimalla voidaan havaita, missä määrin virallinen nimi on läsnä epävirallisissa merkki- ja mallinimissä (keltaisuus ja punaisuus). Näin pystytään tekemään päätelmiä merkin brändin voimakkuudesta ja toisaalta merkin ja mallien affektiivisuuden määrästä. Karkeasti voidaan sanoa, että punaisuus viittaa merkkitasoisen brändin voimakkuuteen, kun taas vihreä väri viittaa ns. affektiivisuuteen, joka taas edistää nimenantoa myös kulkineen ominaisuuksien perusteella. Runsas keltaisuus ja vähäinen punaisuus mallinimien puolella taas indikoi sitä, että malli itsessään on brändätty merkkiä voimakkaammin ja näin malli on ensisijaisesti mallinsa edustaja ja vasta toissijaisesti merkkinsä edustaja.
Lada:Erityisen paljon vihreää on Ladan, Wartburgin, Volvon ja Mercedes-Benzin merkkinimiä kuvaavissa graafeissa. Nämä merkit ovat siis saaneet eniten ominaisuuksiensa perusteella annettuja merkkinimiä eli ovat siis erityisen affektiivisia merkkejä. Näihin liitettäneenkin erilaisia kulttuurisia konnotaatioita ruotsalaisuudesta venäläisyyteen, hyvyydestä huonouteen ja varakkuudesta köyhyyteen. Mikään näistä ei välttämättä myöskään ole erityisen dynaamisen auton maineessa. Verrattaessa edelleen näiden samojen merkkien mallinimiä esittäviä kuvioita, huomataan, että vihreys vähenee Ladalla ja Wartburgilla mutta lisääntyy Volvolla ja Mercedes-Benzillä. Tämä kertoo siitä, että Ladan ja Wartburgin tapauksessa affekti liittyy ensisijaisesti merkin ympärille rakentuvaan brändiin, kun taas Volvon ja Mercedes-Benzin mallit ovat keskenään ilmeisesti erilaisempia tai ainakin ne koetaan erilaisempina ja näin niitä voidaan myös nimetä erottavien ominaisuuksiensa mukaan (esim. Mercedes-Benz-mallit Lokinsiipi ja Väyrynen). Samaa vihreyttä eli ominaisuuden mukaan nimeämistä mallinimien tasolla on lisäksi myös runsaahkosti merkeillä Volkswagen, BMW ja Skoda. Erityisesti Kuplavolkkari ja 1950-luvun Lahna-Skoda ovatkin ominaisuuksiensa mukaan nimettyjä malleja. Tätä kuvastaa hyvin erään informantin muistelu siitä, että hän vasta aikuisena ymmärsi, että Kupla ja Volkkari olivat sama auto.
Merkin brändin voimakkuutta voidaan tarkastella myös graafeissa olevan punaisen värin pohjalta. Punainen väri viittaa siis kaksiosaiseen nimeen, jossa esiintyy nimenosa, joka on peräisin (useimmiten merkin, mutta joskus myös mallin) virallisesta nimestä. Selvästi eniten punaista mallinimien tasolla on Cadillacilla, ja hiukan vähemmän Toyotalla, Mercedes-Benzillä, Volvolla, BMW:llä ja Ladalla. Tämä viittaa siis näiden brändien vahvuuteen, joka ilmenee tarpeena tuoda esiin virallista nimeä epävirallisen nimen osana. Esimerkiksi monet Cadillacin merkkinimistä sisältävät merkin nimen (Elviscädi, Siipicädi, Kääpiöcädi) ja samaa taipumusta on muidenkin edellä mainittujen merkkien "alla" olevien yksittäisten mallien nimillä (Vauvamersu, Remmivolvo, Barokkibemari). Vastaavasti Peugeotilla nimityyppiä ei ole ollenkaan. Peugeotit nimetään virallisesti mallinumeroin, mikä korostaa merkin osuutta brändissä ja tekee malleista vähemmän itsenäisiä.
Keltainen väri viittaa siis merkin nimestä muodostettuihin ns. puhtaisiin sekundäärinimiin, eli virallisen nimen pohjalta tuotettuun neutraaliin ja lisämerkityksettömään nimeen, esim. Volkswagen → Volkkari. Tällaisten neutraalien hypokorismien tuottaminen on eräänlainen osoitus siitä, että tarkoitettakin pidetään neutraalina. Nimen fonotaksista lähtevä mukaileminen voi nimittäin johtaa myös muunlaiseen muunteluun. Merkkinimiä koskevassa vasemmassa sarakkeessa erityisen paljon keltaista ovat saaneet merkit BMW, Ford, Chevrolet, Cadillac, Volkswagen, Mercedes-Benz ja Toyota, jotka kai kaikki ovat suhteellisen hyvässä maineessa olevia merkkejä. Malleja koskevassa oikeassa sarakkeessa taas keltaista on enemmälti vain Chevroletilla, jolla onkin ollut muutamia hyvin itsenäisesti tunnettuja hyvämaineisia malleja (esim. Corvette, Impala, El Camino).
Näin siis epävirallisten nimien rakenneanalyysin avulla voidaan jossain määrin analysoida kulkinemallien suhteellista itsenäisyyttä tai merkkiin sitoutumista sekä pohtia, missä määrin merkkiä tai mallia voidaan pitää erityisen luonteikkaana (affektiivisena) tai ei. Tässäkin analyysissä tulisi kuitenkin ottaa huomioon tarkoitteiden yleisyys tosielämässä (tässä käytetyn yleisyys epävirallisessa nimistössä -tiedon lisäksi), sekä toisin kuin edellä on eritelty, se, onko kaksiosaiseen mallinimeen sisältyvä sekundääriosa peräisin virallisesta merkkinimestä (kuten useimmiten) vai virallisesta mallinimestä (kuten myös joskus). Lisäksi merkkeihin ja malleihin liittyvät arvotukset ovat olleet eri aikoina erilaiset.
B:4.2.5 Yleisempiä havaintoja ja kommentteja
Polku- ja moottoripyörien nimiä en ole kerännyt siinä määrin, että niiden perusteella voitaisiin päätellä attraktiokeskuksia tai antiattraktiokeskuksia. Autoista esitetty voidaan kuitenkin valtaosin yleistää niihinkin: ääripäät saavat nimiä. Erityisesti polkupyörillä on äärettömän vähän epävirallisia nimiä, mikä kuvannee niiden merkityksettömyyttä käyttäjilleen. Eri valmistajien polkupyörämallit eivät sanottavammin eroa toisistaan ainakaan tavanomaisten käyttäjien silmissä. Polkupyörän merkityksen vähenemistä kuvannee sekin, että H12:n tuttavapiirissä moottoripyörällä ajelusta puhutaan pyöräilemisenä. Informantin mukaan voidaan sanoa "mennään pyöräilemään", sillä hänen mukaansa nykyään kukaan ei enää aja polkupyörällä. Suomen traktorimerkkikenttä taas on kokenut viime aikoina niin suuria mullistuksia, että merkkien statuksista ei tällä haavaa voida sanoa juuri mitään. Ainoa selvästi mielipiteitä jakava traktori on kotimainen Valmet, jota joko estottomasti tuetaan tai vastustetaan. Traktorien nimeäminen vaikuttaa olevan vähenemässä, koska traktorit ovat ainakin aktiivitiloilla muuttumassa perheenjäsenistä (hevosten jatkajina) tunteettomiksi työkoneiksi kuten kotieläimetkin. Traktorimallit myös uusiutuvat useammin kuin 1950-luvulla ja ne nimetään edelleenkin numeroin, mikä ehkäisee mallinimien syntyä. Nykyiset mallinumerot taas ovat H29:n mukaan liian monimutkaisia muistettavaksi ja puheessa käytettäväksi.
B:4.3 Antiattraktiokeskukset
Sellaista, mitä ei ole olemassa, ei nimetä. Yleislinja on, että yleisemmillä automalleilla on enemmän nimiä kuin harvinaisemmilla. Nimet myös katoavat ihmisten muistista hieman myöhemmin, kun viimeinen takapuskuri on poistunut romuttamon suuntaan. Nykynuoret eivät enää osaa Ladoille nimiä, koska Ladat on enimmäkseen romutettu tai myyty takaisin Venäjälle, missä niistä oli 1990-luvulla kysyntää. Syntyperäinen helsinkiläinen informantti H5 maisteli Lada-nimeä, mutta totesi, että Ladasta on varmaankin todella paljon nimiä, mutta hän ei osaa sanoa yhtäkään. Myös Nissania informantti piti niin mitäänsanomattomana autona, ettei hänelle tule yhtään (epävirallista) nimeä mieleen.
Kulkineennimien katoaminen noudattaa samoja sääntöjä kuin paikannimienkin katoaminen (Ainiala 1997: 161–167, erityisesti 162). Nimen säilyminen edellyttää tarkoitteen säilyvyyttä ja tradition jatkuvuutta; samoin nimen kuvaavuus saattaa edistää sen säilymistä. Tarpeettomat nimet ja luokat katoavat. Esimerkiksi Johanna Komppa (2001: 62–64) on todennut, että pienvesien ja maantiemäkien nimet ovat kadonneet. Syyksi sopinee epäillä onkimis- ja metsästysharrastuksen laantumista, luonnossa jalkaisin liikkumisen vähenemistä ja siirtymistä hevosliikenteestä autoliikenteeseen. Käytöstä poistuvien autojen nimet poistuvat, samoin itäauto–länsiauto-erottelu on nuorten näkökulmasta jo menneisyyttä.
Toinen olennainen nimeämättömyyden syy on se, että primääristi nimettävä kohde on mahdollisimman tarkoin prototyyppinsä kaltainen. Kulkineet (ja muutkin kohteet) nimetään yleensä jonkin selvästi erottuvan piirteen mukaan. Mitä lähempänä kulkine on prototyyppiään, sen hankalampi sitä on nimetä. Vastaavasti erikoisen kulkineen nimeäminen on sen erikoisominaisuuden mukaan hyvinkin helppoa. Tutkimusaineiston perusteella Suomen automaisimpia autoja ovat Audi ja mahdollisesti myös Nissan ja Honda. Esimerkiksi H35:n mukaan Audille ei ole mitään erityistä epävirallista nimeä, joskaan Iisalmessa ei hänen mukaansa juuri Audeja ole. Audi on vähiten nimetyimpiä automerkkejä suhteessa yleisyyteensä. Tämä selittynee auton statuksella. Audi on ollut pitkään laadukas, varsin kallis ja arvostettu auto ja siinä suhteessa samassa sarjassa kuin esimerkiksi Mercedes-Benz ja BMW. Audilta kuitenkin puuttuu sellainen aggressiivinen imago, joka Mercedes-Benzillä ja BMW:llä on ja joka tekee näistä nousukkaiden silmissä tavoittelemisen arvoisia. Hyvösenkin (1993: 77) mukaan Mercedes-Benz ja BMW ovat Suomen automerkkikentän tunnistettavin [prestiisi]sääntö, ja siksi niitä pidetään joskus latteina erottautumisen merkkeinä. Audi on siis tarpeeksi hyvä auto, jotta sitä ei nimitetä romuksi, mutta sitä ei ole kuitenkaan sosiaalisesti ladattu niin, että sitä nimitettäisiin Peniksenjatkeeksi. Audi ei ole itäauto, japanilaisauto tai amerikkalaisauto, vaan se on peräisin maasta, joka on kulttuuriltaan varsin suomalainen, toisin sanoen siis niin tavanomainen, että sekään ei kirvoita nimiä. Natsimenneisyyteen liittyvät nimet taas ovat kanavoituneet Volkswagenille, joka olikin aikanaan osa natsiutta.
Japanilaisautoja taas on tuotu Suomeen useita vuosikymmeniä, ja ne ovat vähitellen saavuttaneet hiljaisen hyväksynnän. Toyotaa on tuotu enemmän kuin muita japanilaisia autoja, ja se on näin saanut arkisen ja ehkä hieman alaluokkaisenkin maineen. Nissan- ja Honda-autoja on tuotu hiukkasen vähemmän, ja ne ovat säilyneet neutraalimpina. Japani tuontivaltiona taas on Suomesta katsottuna huomattavasti neutraalimpi kuin mikään Euroopan maa tai USA, sillä Japanista ei Suomessa ole vanhastaan tiedetty paljonkaan eikä japanilaisia vastaan ole ollut juuri ennakkokäsityksiä vinosilmäisyyttä lukuun ottamatta.
Audin nimeämättömyydellä on ehkä paralleeli Helsingin epävirallisessa paikannimistössä. Toni Heikkisen pro gradu -tutkielman (2001a: 71) mukaan hänen käytössään ollut 549 nimen aineisto ei sisällä lainakaan Eiran kaupunginosassa sijaitsevien paikkojen nimiä. Eira on alue, jossa ovat asuneet Helsingin varakkaat henkilöt. Uusrikkaiden (vrt. BMW) alueiksi taas ovat profiloituneet esimerkiksi Kuusisaari ja Kulosaari Eiran säilyttäessä hillityn charminsa Audin tapaan. Eirassa ei tosin juuri ole nuorisoa kiinnostavia kohteitakaan, jotka olisivat kaivanneet epävirallisia nimiä.
Siirry osion B koontilukuun B:5 Koonti hajahuomioista