C:5 Erilaisten nimirakenteiden yleisyys epävirallisessa kulkineennimistössä

Tässä luvussa esitetään aluksi piirroksin erilaisten nimien rakennetyyppien yleisyys epävirallisessa kulkineennimistössä ja aihepiirin appellatiivistossa. Tuloksen arvioinnissa tulee kuitenkin muistaa, että merkki- ja mallinimiä käytetään usein myös yksilönniminä.

Lyhenteet seuraavissa graafeissa: pr = primäärinimi, sd = puhdas sekundäärinimi, msd = lisämerkityksinen sekundäärinimi. pr-msd on primäärinimi, joka häilyy lisämerkityksisyyden rajalla, msd-sd taas sekundäärinimi, joka häilyy lisämerkityksisyyden rajalla. Vihreys kuvaa siis tuttuun tapaan primääriyttä ja keltaisuus sekundääriyttä yksiosaisissa nimissä. Punaisen sävyillä graafeissa on merkitty kaksiosaisia nimiä. Kuten edellä luvussa C:2.4 todettu, erilaisia kahden muodostusalkuperältään erilaisen nimenosan kombinaatioita on toistakymmentä. Harvinaisimmat näistä on niputettu ryhmään muut kaksiosaiset. Muissa ryhmissä komponentit on erotettu toisistaan plus-merkillä. Komponenttien järjestys kaksiosaisissa nimissä ei ole tässä yhteydessä merkitsevä, eli pr+sd sisältää myös harvinaisemmat sd + pr -rakenteiset nimet jne.

C:5.1 Rakenteiden yleisyys kulkineennimissä yleensä

Tässä ensimmäisessä graafissa esitetään koko aineiston jakauma rakennetyypeittäin. Rakennetyyppianalyysissä mukana ovat siis lajinimet, alalajinimet, merkkinimet, mallinimet ja yksilönnimet. Koko aineiston tasolla noin neljännes nimistä on selvästi useampiosaisia. Yksiosaiset nimet taas ovat koko aineiston tasolla lähes yhtä usein primäärejä, puhtaasti sekundäärejä tai lisämerkityksisiä sekundäärejä. Kun otetaan huomioon koko aineisto ja kaikki nimenosat, voidaan karkeasti sanoa, että primääri ja sekundääri aines ovat tasavahvoja. Kuten seuraavassa esitetään, eri viittaustasojen nimet eivät kuitenkaan jakaudu samoin.

C:5.2 Rakenteiden yleisyys yksilönnimissä

Yksilönnimissä primääriaineksen osuus on huomattava suhteessa muuhun ainekseen, etenkin puhtaaseen sekundääriyteen. Tämä on täysin loogista, sillä virallisia kulkineitten yksilönnimiä ei juuri ole olemassa, eikä niistä näin ollen voida tehdä sekundäärimuodosteitakaan. Lisäksi monet yksilönnimien nimeämismallit, esimerkiksi nimi rekisteritunnuksen perusteella ja personifioivan henkilönnimen antaminen, tuottavat juuri primäärinimiä. Muodostusalkuperältään sekundäärit yksilönnimet pohjautuvat siis yleensä merkin tai mallin viralliseen nimeen. Tässä piilee kuitenkin sekaannuksen vaara. Kun virallisista merkki- ja mallinimistä tuotetaan erilaisten muuntelumekanismien kautta epävirallisia nimiä, loogisin odotus on, että epävirallisen sekundäärinimen viittausala on sama kuin virallisenkin nimen. Näin ollen syntyvät sekundäärinimet eivät välttämättä hahmotu yksilönniminä käytettäviksi. Tähän on kuitenkin kaksi selvää poikkeusta. Muutamissa tapauksissa muunnelma saattaa olla selvästi epätavallinen ja harvinainen ja näin se kelpaa yksilönnimenä käytettäväksi. Toinen "poikkeus" on yleinen tendenssi, jonka mukaan ylemmän viittaustason termiä voidaan käyttää alemmalla viittaustasolla, johon olen viitannut edellä (A:1.5). Näin on siis mahdollista käyttää virallisesta merkki- tai mallinimestä tuotettua epävirallista sekundäärinimeä yksilönnimenä.

C:5.3 Rakenteiden yleisyys mallinimissä

Epävirallisia mallinimiä kuvaavassa graafissa huomio kiinnittyy ensiksi siihen, että kaksiosaisten nimien osuus on keskimääräistä suurempi. Tämä on kuitenkin varsin loogista siksi, että merkki- ja mallinimet ovat toisiinsa samantapaisessa suhteessa kuin etu- ja sukunimet tai esimerkiksi kasvien tieteellisten nimien suku- ja lajinimet. Kulkineitten taksonomiassa merkki ikään kuin kuvaa tarkoitteensa lajin, jota mallin ominaisuutta kuvaava primääriosa täydentää (esim. Pikkumersu). Yksiosaisten rakennetyyppien sekundäärit nimet pohjautuvat valtaosin mallin viralliseen nimeen (esim. Corolla → Gorilla) ja primäärinimet tietysti mallien ominaisuuksiin (Sinisorsa 'Renault Gordini 8 ja 12').

C:5.4 Rakenteiden yleisyys merkkinimissä

Epävirallisten merkkinimien joukossa sekundääri aines dominoi vahvasti primäärin ollessa vähemmistö. Tämä selittyy luontevasti sillä, että jonkin kulkinemerkin kulkineet harvoin ovat keskenään niin samankaltaisia, että ne voisi nimetä jonkin yhteisen ominaisuuden perusteella. Monissa tapauksissa samanmerkkisiä kulkineita yhdistää lähinnä nimi ja jossain määrin brändi. Merkkinimet ovatkin tyypillisimmin virallisen nimen erilaisia muunnelmia, lisämerkitysten kanssa tai ilman (Sitikka, Sitruuna 'Citroen'). Joissain tapauksissa jollakin merkillä on vain hyvin vähän malleja tai brändi itsessään on hyvin vahva, jolloin primäärinimetkin ovat mahdollisia (esim. Japanin Mersu 'Lexus').

C:5.5 Rakenteiden yleisyys alalajinimissä

Alalajinimet jakautuvat muodostusalkuperältään siten, että primäärin aineksen määrä on huomattava. Sekundäärinimiä on jonkin verran, mutta erityisesti lisämerkityksisiä sekundäärinimiä on hyvin vähän. Primäärien nimien suuri osuus on sikäli ymmärrettävää, että alalajinimet ovat pitkälti kansan luomaa täydennystä viralliseen taksonomiaan. Alalajinimet ikään kuin osoittelevat tietynlaisia kulkineryhmiä tai alalajeja häkäpönttöautoista kilpureihin ja rantakirpuista kyykkypyöriin. Samasta syystä myös kaksiosaisia nimiä on enemmän kuin seuraavassa lajinimien ryhmässä.

C:5.6 Rakenteiden yleisyys lajinimissä

Lajinimissä on eniten puhtaita sekundäärinimiä. Nämä ovat siis vakiintuneitten lajinimien pohjalta muodostettuja sekundäärejä asuja, esimerkiksi ns. slangijohdoksia (motskari, motska) ja ellipsejä (polkupyörä → pyörä). Primääriaines taas kuvaa kulkinelajia, esimerkiksi kaikkia polkupyöriä voidaan nimittää munamankeleiksi tai hinkuveiveiksi.

Kulkineennimistö on siis sikäli homogeenista, että kaikki rakennetyypit ovat kaikilla viittaustasoilla mahdollisia. Sitä vastoin rakennetyyppien yleisyys eri viittaustasoilla vaihtelee edellä esitetyn mukaisesti. Yleislinjana voidaan sanoa, että kaksiosaiset nimet ovat tyypillisiä joka toisella viittaustasolla (mallinimet, alalajinimet) ja että sekundääriys taas on tyypillisintä merkki- ja mallinimissä, eli sellaisilla viittaustasoilla, joissa virallisiakin nimiä lienee runsaiten saatavilla varioinnin lähteiksi.

Siirry seuraavaan päälukuunC:6 Tilastotietoja nimenosien ja nimien pituudesta tavuina ja merkkeinä