C:6 Tilastotietoja nimenosien ja nimien pituudesta tavuina ja merkkeinä

Tässä luvussa esitetään tilastotietoja nimenosien ja nimien pituudesta tavuittain laskettuna.

C:6.1 Tyypillisimmät tavuluvut nimenosille

Ensimmäisessä graafissa esitetään, montako minkäkin pituista nimenosaa aineistossa on. Noin puolet nimenosista on suomen kielelle ominaiseen tapaan kaksitavuisia, mutta kolmi- ja neliosaisiakin on jonkin verran. Erityisen pitkät nimenosat kuuluvat sellaisille bakronyyminimille, jotka on yksiosaisen virallisen nimen johdannaisina luokiteltu yksiosaisiksi.

Seuraavissa neljässä graafissa esitetään edellisen kohdan tieto lajiteltuna nimenosan muodostusalkuperän mukaan. Ensimmäinen pylväikkö koskee pr-nimenosia, toinen msd-nimenosia (jossa bakronyymit mukana), kolmas sd-nimenosia ja neljäs nimeen osana sisältyviä virallisia nimenosia. Kaikissa muodostusalkuperien mukaisissa ryhmissä kaksitavuiset ovat enemmistössä ja yksitavuiset ja pitkät nimenosat ovat harvinaisia. Ainoa poikkeava löydös on nelitavuisten nimenosien runsaus primäärinimissä. Tämä selittynee sillä, että primäärien nimenosien joukkoon sisältyy suuri osa leksikaalisesti kaksiosaisia (yhdyssanamuotoisia) metaforia (esim. Pyhäkenkä). Lienee niin, että nelitavuiset kokonaismetaforat ovat yleisiä muissakin nimistönlajeissa, ainakin paikannimistössä näin saattaisi olla (Mullinsilmä, Katinhäntä), mutta tätä ei ilmeisesti ole tutkittu.

Primäärit nimenosat

Lisämerkityksiset sekundäärit nimenosat

Puhtaat sekundäärit nimenosat

Viralliset nimenosat

C:6.2 Nimenosien keskipituus tavuina rakennetyypeittäin

Seuraavassa graafissa esitetään nimenosien keskipituudet tavuina rakennetyypeittäin. Kyseessä on siis eräänlainen koonti edellisistä graafeista. Tämän graafin mukaan lisämerkityksiset sekundäärinimenosat ovat pisimpiä sekundäärien ja virallisten nimenosien jäädessä keskiarvon alapuolelle. Kuten pylväs msd (ei bakr.) osoittaa, lisämerkityksiset sekundäärinimet ovat kuitenkin lähes keskimääräisen pituisia, kun usein monitavuiset bakronyymit jätetään huomiotta. Se, että lisämerkityksiset sekundäärinimet kuitenkin ovat pitempiä kuin puhtaat sekundäärinimet, on myös ymmärrettävissä, kun huomioidaan, että puhdasta sekundäärinimeä muodostettaessa pyritään usein helpottamaan ääntämystä ja rakennetta, kun taas lisämerkityksistä sekundäärinimeä muodostettaessa ilmausta pyritään kompleksistamaan vaihtamalla ja lisäämällä ainesta lisämerkityksen saavuttamiseksi. Myös virallisten nimenosien lyhyys on käsitettävissä, sillä viralliset nimet ovat tässä tutkimuksessa mahdollisia ainoastaan epävirallisen nimen osina. Näin kaikki viralliset nimet ovat kaksiosaisen nimen osia, kun muissa ryhmissä on puolestaan myös pitempiä metaforisluonteisia ilmauksia. Lisäksi lienee niin, että päätyäkseen epävirallisen nimen osaksi muokkaamattomana virallisen nimen on pitänyt jo valmiiksi olla lyhyt, fonotaktisesti ainakin lähes suomalainen ja näin mieluiten kaksitavuinen.

C:6.3 Nimien keskipituus tavuina ja kirjaimina rakennetyypeittäin

Ylempi graafi esittää nimien keskipituuden tavuina rakennetyypeittäin, alempi taas kirjaimina (nimenosien välistä yhdysmerkkiä ei ole huomioitu merkkinä). Yksiosaisiksi luokiteltuja primäärinimiä pidentää metaforisuus, yksiosaisia lisämerkityksisiä sekundäärinimiä taas bakronyymit. Kaksiosaisten nimien nimenosat näyttävät olevan jonkin verran yksiosaisten nimien nimenosia lyhyempiä. Tavu- ja merkkiluvuissa ei ole merkittäviä suhteellisia eroja.

Nimen keskipituus tavuina

Nimen keskipituus kirjaimina

---

Siirry seuraavaan päälukuunC:7 Koonti epävirallisten kulkineennimien muodostusalkuperästä ja rakennetyypeistä