Nimenosa ja nimielementti – Kulkine.net



C:1.8 Nimenosa ja nimielementti

Nimen rakenteen analyysi eroaa sanan rakenneanalyysista siten, että ainakin paikannimien rakenteen erittelyssä erotetaan käsitteet nimielementti ja nimenosa. Nimielementiksi kutsutaan kaikkia nimeen sisältyviä erillisiä aineksia: sanoja, johtimia ja päätteitä (Mattilantie → Matti + la + GEN + tie). Nimenosa taas on nimen osa, jolla on nimenmuodostuksen kannalta paikkaa luonnehtiva tai yksilöivä tehtävä. Nimenosat voivat olla paikan lajia ilmaisevia, nimittäviä tai paikan erityispiirrettä ilmaisevia. Syntaktisia nimenosia on paikannimissä yleensä kaksi, nimen rakenteellinen perusosa (edusosa) ja sen edellä oleva määriteosa. (NP 2008: 20–21, 39–42, Kiviniemi 1975: 17, Kiviniemi 1990: 90–98.) Jako yksi- ja useampiosaisiin paikannimiin toteutui samanlaisin syntaktis-semanttisin perustein jo Nissilällä (1962: 57, termit yhdistämätön paikannimi ja yhdyspaikannimi), joskin erityisesti yksiosaisten nimien tulkinta oli Kiviniemen mielestä ollut vailla riittävää typologista perustaa ja yksiosaisuuden syyt eivät olleet tulleet tarpeeksi hyvin esiin (1975: 16, 61). Yritysnimissä nimenosia on enemmän eikä määrite- ja perusosaa voida samalla tavoin erottaa, sillä nimenosien järjestys vaihtelee. Yritysnimistä on erotettu yritysmuodon ilmaiseva osa, liikeideaa ilmaiseva osa, yksilöivä nimenosa ja selventävä täydennysosa. (Sjöblom 2006: 149–191, NP 2008: 302–303.) Nimistössä sanaliiton muotoinenkin ilmaus voi siis olla yksi nimi (em. Sjöblomin yritysnimet ja esim. Kiviniemi 1990: 88–89 ja Nissilä 1962: 61). Vaikuttaa siltä, että kussakin nimilajissa nimenosien luokittelussa voidaan joutua kehittämään malli, joka lähtee nimilajin omista lähtökohdista, toki muut nimilajit ja niiden aiempi tutkimus huomioiden. Alaluvussa C:4.3 kompleksisten rakennetyyppien yhteydessä osoitetaan, että funktionaalis-semanttisesti määritellyt nimenosat voivat nimittäin olla myös päällekkäisiä. Pitkän aikavälin tavoitteena olisi kuitenkin syytä lähentää eri nimilajien tutkimusta toisiinsa ja selvittää, löytyisikö myös nimenosien määrittelyyn jotakin yhteistä mallia.

Nimistöntutkimus eroaa sanastontutkimuksesta myös siinä mielessä, että nimistöntutkimuksessa kiinnitetään huomiota siihen, muodostetaanko uusia nimiä pelkästään sanaston aineksista vai käytetäänkö nimien muodostamiseen toisia nimiä. Toisista nimistä muodostettuja nimiä nimitetään sekundääreiksi sekä perinteisen nimistön (Nissilä 1962: 96–99) että epävirallisen kaupunkinimistön tutkimuksessa (Ainiala 2005: 15–16), vaikka muodostusmallit ovatkin hiukan toisistaan poikkeavat paikannimistön eri alalajeissa. Perinnäisten paikannimien tutkimuksessa nimeen sisältyvä toinen nimi luokitellaan aina kokonaisuutena yhdeksi osaksi sen leksikaalisesta rakenteesta huolimatta (esim. Kiviniemi 1990: 124 ss.), mikä ei kaikilta osin liene linjassa nimien viestinnällisten tavoitteiden kanssa. Kuten jo edellä on todettu, myös liitynnäisnimeen sisältyvät lekseemi saatetaan käytännössä noteerata nimeä katsottaessa.


Siirry seuraavaan päälukuunC:2 Muodostusalkuperä