C:7 Koonti epävirallisten kulkineennimien muodostusalkuperästä ja rakennetyypeistä

Tässä tutkimuksessa sekundääreinä on pidetty nimenosia, joissa virallinen nimi tavalla tai toisella näkyy, primääreinä taas nimenosia, joissa virallista nimeä ei näy. Sekundäärit nimenosat on edelleen jaettu kahtia puhtaasti sekundääreihin ja lisämerkityksisiin sekundääreihin. Puhdas sekundäärinimi ei merkitse sen enempää kuin sitä edeltänyt originaalinimi. Lisämerkityksistä sekundäärinimeä muodostettaessa on sen sijaan lekseemihakuisen muuntelun avulla päädytty niin lähelle tunnistettavaa lekseemiä ja toisaalta niin kauas originaalinimestä, että jonkinlainen uusi assosiatiivinen lisämerkitys syntyy. Osalla nimistä tämä lisämerkitys on mielekkäässä suhteessa kohteen ominaisuuksiin (Toyota Carina → Narina), osalla ei (Toyota Avensis → Anjovis). Koska tällainen lekseemihakuinen muuntelu on usein tahallista ja tietoista ja vain harvoin erehdyksestä johtuvaa, termi kansanetymologia tulisi hylätä ja omaksua lekseemihakuinen muuntelu kattokäsitteeksi muuntelutyypille ja varata termi kansanetymologia vain selitystarinoille. Nimenosan primääriys ja sekundääriys on useimmiten selvästi erotettavissa. Kulkineennimissä sekundääriys tosin sulaa osaksi primääriyttä, jos kulkineessa olevat tekstit (viralliset merkki- ja mallinimet) katsotaan primääriksi ainekseksi. Muuntelussa lähtöaineksena onkin käytetty sekä nimien puhuttua että kirjoitettua asua. Kaavio siitä, millaisia aineksia nimiin sisältyy ja miten nimenosat voidaan muodostusalkuperänsä suhteen luokitella, sisältyi jo lukuun C:2.3, mutta esitetään tässä kertauksen vuoksi:

Kokonaisen nimen tasolla vaikutelma koko nimen primääriydestä ja sekundääriydestä syntyy nimenosien ominaisuuksista. Homogeenisestä kaksiosaisesta nimestä (kun molemmat osat ovat samanlaatuisia) syntyvä vaikutelma on sama kuin nimenosienkin. Sen sijaan monissa kaksiosaisissa nimissä alkuosa (määriteosa) on primääri ja jälkiosa (edusosa) joko sekundääri tai virallinen. Nämä hahmottuvat omaksi selvästi kaksiosaiseksi rakennetyypikseen (osd). Kaksiosaiset nimet voivat myös sisältää metaforisuutta, ja toisinaan epäviralliset kulkineennimet ovat siinä määrin kompleksisia, että nimenosia voidaan nähdä nimessä paitsi peräkkäisinä myös kerroksellisina (esim. Aikapommi, Uralin Pihlaja, Riisipussi) eikä nimen tulkitseminen yksi- tai kaksiosaiseksi ole itsestäänselvää. Osaisuudeltaan epämääräisiä rakenteita voi syntyä myös muuntelun tuloksena (Fiat 127 → Fiiat satakaksseiska → Satakakslaiska → Patakakslaiska ym.). Vaikuttaisikin siltä, että epäviralliset kulkineennimet kyseenalaistavat paikannimistössä syntyneen käsityksen nimenosien erotettavuudesta.

Huolimatta äsken esitetystä skeptisyydestä koskien nimen segmentointia nimenosiin, olen kuitenkin tutkinut nimien rakennetyyppejä. Koko aineiston nimien rakennetyyppejä esittävä graafi on luvussa C:5, mutta se esitetään myös tässä kertauksen vuoksi. Nimien rakennetyypit ovat siis yleisyydeltään seuraavat:

Suurin osa epävirallisista kulkineennimistä on onomastisesti yksiosaisia, ja primääriys ja sekundääriys ovat lähes yhtä yleisiä. Lisämerkityksisten sekundäärinimien osuus on kokonaisuutena merkittävä, noin neljännes. Viittaustasoittain (yksilö, malli, merkki, alalaji, laji) primääri- ja sekundäärinimien yleisyydessä on eroja, jotka tosin ovat selitettävissä. Kaksiosaiset nimirakenteet ovat erityisen tyypillisiä alakäsitetason ryhmille, sekä mallinimille (suhteessa merkkinimiin) että alalajinimille (suhteessa lajinimiin). Primääriys eli ominaisuuksien mukaan nimeäminen on erityisen tyypillistä yksilönnimille, kun taas lekseemihakuinen muuntelu (eli lisämerkityksiset sekundäärinimet) on harvinaista appellatiivistossa (lajinimet ja alalajinimet). Lekseemihakuinen muuntelu johtaisi appellatiivistossa ilmeisesti herkemmin sekaannuksiin. Lisäksi tässä aineistossa viralliset merkki- ja mallinimet ovat usein vieraskielisiä ja siten enemmän muuntelun tarpeessa kuin alalajinimiksi tarjolla olevat kielenilmaukset. Kaiken kaikkiaan samoja rakennetyyppejä esiintyy kuitenkin niin appellatiivistossa (laji- ja alalajinimet) kuin proprienkin ryhmässä (merkki- ja mallinimet sekä yksilönnimet), vain yleisyys vaihtelee. Sekundäärinimet ovat käytännössä lähes sama asia kuin mukaelmalainat, vastaavasti taas primäärinimet ovat useimmiten erilaisia oman kielen aineksista koostettuja yhdyssanoja. Saman ilmiön eri puolia on siis perinteisesti hahmotettu nimistössä ja muussa kielentutkimuksessa eri tavoin.

Siirry seuraavaan osioonD. Sekundäärinimien muodostaminen