C. Nimien muodostusalkuperä ja rakennetyypit

Epävirallinen kulkineennimistö ei ole homogeeninen nimilaji. Epävirallisille nimille tyypilliseen tapaan (ks. esim. Ainiala 2005) osa nimistä on muodostettu olemassa olevista nimistä eli ne ovat ns. sekundäärinimiä (nimistöntutkimuksessa kirjoitusasu on Kiviniemestä alkaen -aari, Nissilällä vielä -äärinen), osa taas on muodostettu leksikaalisista elementeistä yleensä nimeämisperusteiden tai asetettujen viestinnällisten tavoitteiden mukaan. Tässä osiossa selvitellään primääri–sekundääri-jakoa ja nimien rakennetyyppejä.

Nimien muodostusalkuperää ja rakennetyyppejä esittelevän luvun C rakenne ilmenee seuraavasta piirroksesta:

Ensimmäisessä pääluvussa C:1 kerrataan, miten uusia sanoja ja nimiä muodostetaan kieleen johtamalla, yhdistämällä ja lainaamalla. Lisäksi tuodaan esiin, miten nimien rakennetta on aiemmin hahmotettu nimenosan ja nimielementin käsitteen avulla. Toisessa pääluvussa C:2 tuodaan esiin nimen muodostusalkuperän käsite. Nimen muodostusalkuperä tarkoittaa sitä, onko nimi muodostettu toisesta samantarkoitteisesta nimestä muokkaamalla (sekundääriys) vai muista kielenaineksista (primääriys), esim. yhdistämällä tai merkitystä muuttamalla. Kolmannessa pääluvussa C:3 rinnastetaan laajalti sekundäärinimet ja lainasanat ja vertaillaan näihin liittyviä termejä. Neljännessä pääluvussa C:4 päästään vihdoin aineiston pariin ja esitetään, miten nimenosat jakautuvat primääreihin, puhtaasti sekundääreihin ja lisämerkityksisiin sekundääreihin. Viidennessä pääluvussa C:5 esitetään, millaisia rakennetyyppejä kulkineennimistössä on ja todetaan nimenosan käsitteeseen liittyviä ongelmia. Kuudennessa pääluvussa kerrotaan tilastollisesti näiden rakennetyyppien yleisyydestä kulkineennimistössä eri viittaustasojen nimissä, ja lopuksi seitsemännessä pääluvussa esitetään tilastotietoja eri muodostusalkuperäisten nimien ja nimenosien pituuksista tavuina ja merkkeinä.

Siirry osion C ensimmäiseen päälukuun C:1 Sanojen ja nimien rakenne ja muodostus