D:2.4 McCluren mallin esittely ja sen suhde puhtaisiin ja lisämerkityksisiin sekundäärinimiin

Jo aiemmin luvussa C:2.1–C:2.2 lyhyesti sivuttu McCluren malli näyttää kokonaisuudessaan seuraavalta:

McCluren malli ei kuitenkaan sovi tai riitä kaikilta osin suomalaisen kulkineennimistön kuvaamiseen, sillä se on peräisin yksikielisestä englannin maailmasta. Näin ollen vieraskielisiin originaaleihin liittyvät ilmiöt (fonotaksiin mukauttamiseen liittyvä muuntelu) puuttuvat mallista, samoin käännökset ja mukakäännökset. Lisäksi ajatus semanttisesta muuntelusta on ehkä hiukan outo, kun kyseessä on vain objektin nimeäminen uudelleen jonkin ominaisuuden perusteella. Lisäksi suomen suhteen morfologinen ja fonologinen muuntelu ovat usein lähellä toisiaan ja ne voidaan yhdistää samaksikin ryhmäksi. Olen myös lisännyt muodostamiskeinoja. Puhtaita sekundäärinimiä tuottavan morfofonologiselle tasolle jäävän muuntelun keinoihin kuuluvat näkemykseni mukaan myös sekaus (ks. D:4.6.2) ja numeroilmauksen lukeminen (ks. D:4.4). Sekaus on keksimäni kattotermi metateesille, spoonerismille ja muille vastaaville sananmuunnoksille ja ääntämisvirheille, joissa sanassa olevat asiat (äänteet, tavut, morfeemit, sananosat) vaihtavat paikkaa keskenään. Numeroilmauksien lukeminen taas ei ole McClurella mukana, sillä hän on tutkinut henkilönnimiä, eivätkä numerot ole henkilöiden niminä kovin tavallisia. Numeroilmauksen lukemisessa tai tekstiksi kirjoittamisessa tapahtuu kuitenkin toisinaan pieniä muutoksia (esim. 500 → Viissatanen) ym., ja toisaalta lekseemihakuisestakaan muuntelusta ei ole kysymys. Näin kysymys on pakko olla neutraalista muuntelusta. Vastaavasti bakronymisaation eli lyhenteen uuden tulkinnan on muuntelukeinona kuuluttava lekseemihakuisen muuntelun piiriin, sillä siinä lyhenteen yksittäistä kirjainta muokataan juuri jonkin kieleen jo kuuluvan lekseemin näköiseksi.

Lisäksi olen halunnut korostaa kaaviossa muutamia yhteyksiä. Ensiksikin sekundäärinimiä voidaan muodostaa myös toisista epävirallisista nimistä riippumatta siitä, ovatko nämä itsessään primäärejä tai sekundäärejä muodosteita. Näin ollen mahdollinen kehityssuunta primääristä epävirallisesta nimestä sekundääriin epäviralliseen nimeen (esim. Nappisilmä-Lada → Nappis) on pitänyt tuoda esiin. Suuret vaakasuuntaiset nuolet taas kuvaavat sitä, että lekseemihakuinen muuntelu hyödyntää aineksia molemmista suunnista. Toisaalta lekseemihakuisen muuntelunkin avulla voidaan ilmentää kohteen ominaisuutta nimeämisperusteena, toisaalta taas lekseemihakuisessa muuntelussa käytettävät muuntelukeinot ovat suureksi osin samantapaiset kuin morfofonologisellekin tasolle jäävässä muuntelussa. Erona on vain se, että näitä keinoja käytetään epäsäännöllisemmin ja tarkoitushakuisemmin. Lekseemihakuisen muuntelun sisällä käytettäviin keinoihin palataan tarkemmin luvussa D:5.2.

Suomen kieleen ja kulttuurioloihin sovellettuna McCluren mallia tai sen tässä esitettyä laajennosta tulisi hyödyntää enemmänkin esimerkiksi ylimalkaisesti assosiaationimiksi tai sekundääreiksi nimivarianteiksi luokiteltujen paikannimien tutkimuksessa.

Siirry seuraavaan alalukuunD:2.5 Tarve muodostaa sekundäärinimiä