Hae kulkineennimiä:
Suunnitellessani tietokantaa nimistä tarkoitukseni oli koodata nimistä tieto siitä, ilmaistaanko niissä nimeämisperustetta suorasanaisesti vai metaforisesti. Tarkoitus oli tuottaa ilmiöstä kvantitatiivista dataa. Kuten jo luvussa E:3 selitettiin, metaforisuuden ja suorasanaisuuden välillä on jälleen kerran liukuva skaala, joka syntyy metaforien eriasteisesta leksikaalistumisesta ja nukkuviksi muuttumisista. Käsitys siitä, mitkä metaforat ovat leksikaalistuneita, nukkuvia, tuoreita tai toisaalta aivan tilapäisiä, taas vaihtelee kielenkäyttäjittäin. Olisi toki ollut mahdollista pisteyttää metaforat oman tutkijanintuition ja jonkin säännöstön mukaan, mutta se ei välttämättä olisi tuonut suurta lisäarvoa tutkimukselle. Sen sijaan esitän tässä tekemiäni yleisluontoisia havaintoja metaforisuuden hyödyntämisestä tai hyödyntämättä jättämisestä eri nimeämisperusteiden yhteydessä. Sitä, mitkä metaforien lähdealueet aktivoituvat, kerrotaan sen sijaan enemmän seuraavan osion F luvussa F:3.
Metafora on siis tekninen keino, jolla voidaan rakentaa kulkineennimi, joka ilmentää enemmän kuin yhtä nimeämisperustetta (vrt. semanttinen volyymi E:3.5). Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että osaa nimeämisperusteista ilmaistaan selvästi useammin metaforan avulla kuin toisia. Kokoa ja muotoa ilmaistaan tyypillisimmin metaforisesti. Tämä ehkä johtuu siitä, että erilaiset esineitten muodot ovat paremmin kuvattavissa metaforien avulla kuin suorasanaisesti (lahna pro liereänpyöreä). Erilaiset laatikot, matikanpäät, kananmunat, kirput, lutikat ja ruumisarkut kertovat siis helpommin, millaisesta muodosta on kysymys, kuin suorasanaiset kuvaukset. Suorasanaisesti kokoa tai muotoa ilmaisevat vain muutamat lekseemit, esim. iso, pikku ja pitkä. Väriä ilmaistaan nimeämisperusteena sekä suorasanaisesti (Pikkuharmaa) että metaforisesti (Homenokka), mutta metaforisuus on välttämätöntä tai ainakin ekonomisinta, kun halutaan kuvata esimerkiksi erikoisia väriyhdistelmiä (Leppäkerttu, Panda). Myös ääneen viittaavissa nimissä metaforisuutta on paljon. Kulkineita verrataan mm. erilaisiin ääntä tuottaviin esineisiin (rumpu, leikkuri, rosma, hävittäjä, hiustenkuivaaja) mutta myös ääntä tuottaviin eliöihin (ampiainen, päkätti). Ääninimissä on toki jonkin verran myös onomatopoieettisuutta (prutku, hyrysysy, pärrä, Putputin, Mopodopoulos, Römpötti). Osaan perustuvissa (ja näin tavallaan metonyymisissä) nimissä suorasanaisuutta on ehkä enemmän kuin monissa muissa nimeämisperusteryhmissä (Pystylyhty, haitaribussi, Pahviauto, Rättisitikka, Siipicadillacci, Nahkasaappi), mutta metaforisuus on tässäkin ryhmässä hyvin tyypillistä (Sätkäkone, näkötorni, piiska, Nappisilmä). Rekisteritunnuksista muodostettujen nimen arviointi asteikolla suorasanainen–metaforinen ei oikeastaan onnistu, koska nimet ovat rakenteeltaan sekundäärejä. Alkuperän ilmaiseminen onnistuu myös suorasanaisesti maannimellä (Saksanajokki), mutta myös metaforisesti erilaisia tuotteita, henkilönnimiä ja kansallisia stereotypioita hyödyntäen (Makaroni, Sergei, Sirppi ja Samara, Hinttipulkka ja Hapankaalihakkuri). Väljästi tulkiten metaforisena voitaneen pitää myös vieraan alkuperän ilmaisemista vieraan kielen piirteen kautta (Samarushka, Der Panzerwagen, Ljada Njiva). Muunlaiseen alkuperään viittaavien nimien erikoisuudet käsitellään seuraavassa luvussa. Käyttäjään tai omistajaan viittavissa nimissä käyttäjä tuodaan lähes aina suoraan esiin, mutta usein kysymyksessä on toki geneerinen käyttäjäryhmä (Teinikorolla, Manne-Taunus, Pappa-Tunturi). Käytettävyyteen viittaavat nimet ovat usein metaforisia (Aikapommi, Aasi, Maantietraktori), mutta myös erilaiset yleishuonoutta kuvaavat enemmän tai vähemmän leksikaalistuneet metaforat ovat käytössä (Romu, Ritsa, Paska, Mopo). Muutamia suorasanaisiakin lekseemejä on, kuten nopeutta kuvaava vauhti-. Käyttötarkoitukseen viittaavissa nimissä on myös paljon metaforisuutta, erityisesti hevos- ja kärryteemojen ympäriltä. Mainoslauseisiin, tapahtumiin ja tokaisuihin perustuvien nimien metaforisuutta ei ole mielekästä edes määritellä, ja luonnetta kuvaavat nimet taas eivät kovin usein voi suorasanaisia ollakaan. Tiivistyksenä voisin arvioida, että kulkineennimissä kulkineen ominaisuuksia eli nimeämisperusteita tuotaisiin esiin useammin metaforisesti kuin suorasanaisesti. Tätä ei kuitenkaan ole tilastollisesti tarkistettu, vaan sanottu perustuu yleisvaikutelmaan aineistosta.
Seuraavassa pääluvussa E:6 katsotaan tarkemmin sekä kulkineennimistössä käytettyjä nimeämisperusteita alajaotteluineen että näiden nimeämisperusteiden ilmaisemista.
Siirry seuraavaan päälukuunE:6 Tarkempia huomioita eri nimeämisperusteista ja niiden ilmaisemisesta