E:6.8 Väri

E:6.8.1 Väri nimeämisperusteena

Kohteen väri on vakiintunut ja tavanomainen nimeämisperuste nimilajista riippumatta: Musta Rudolf voi seilata Keltaisellamerellä ja syödä Punaposki-juustoa tai Hinnonmäen keltainen -karviaisia. Yritysnimissä väriä ei yleensä ilmaista samalla tavoin, mutta yrityksen nimeen liittyvää metaforisuutta voidaan kuitenkin hyödyntää yrityksen ilmeessä, esimerkiksi turkulainen Kauneushoitola Mandarine hyödyntää ilmeessään mandariinin oranssia väriä. Myös kulkineitten väriä kuvattaessa sekä suorasanaisempi (Keltu 'eräs keltainen avoauto') että metaforisempi tapa (Kanarianlintu 'eräs Lada 1500 SL') ovat käytettävissä.

Kohteen väri ei kuitenkaan ole täysin selvästi rajautuva kategoria, sillä toisinaan kohteen nimessä mainittu väri kuuluukin vain jollekin kulkineen osalle. Vaikka kulkineen osaan perustuvat nimet käsitelläänkin luvussa E:6.4, olen käsitellyt tässä yhteydessä kulkineen osan väriin perustuvat nimet, sillä tässä luvussa tutkin juuri värin ilmaisemista kulkineen nimessä. En näe asiassa sinänsä mitään ongelmaa, koska esimerkiksi monet Punakalliot ovat vain osittain punaisia mäkiä ja niitä onomastiikassa pidetään silti väriin perustuvina niminä.

Lisäksi olen tulkinnut värin käsitteen laajennetusti siten, että olen ottanut mukaan myös muita kulkineille ominaisia ulkonäköön vaikuttavia seikkoja, jotka liittyvät kulkineen pintaan, esimerkiksi ruosteisuuden ja kiillon. Vakiintuneesti esimerkiksi toponomastiikassa ruoste-nimiä onkin pidetty väriä ilmaisevina, vaikka ruosteisuus on ollut tiettyinä aikoina myös indikaattori järvimalmin olemassaolosta ja järveen liittyvistä taloudellisista mahdollisuuksista.

Nimistöntutkimuksen kulttuurisesta näkökulmasta kiinnostavaa on, mitkä värit ovat kirvoittaneet nimiä tai mitä värejä nimissä ilmennetään. Nimistöntutkimuksen lingvistisemmästä näkökulmasta taas on kiinnostavaa, miten tämä värinilmaiseminen on toteutettu. Kulkineennimistön monitasoisuuden vuoksi on tarpeen myös arvioida, miten värin ilmaiseminen toteutuu eri viittaustasojen nimissä ja mistä syistä.

Kulkineen väri on varsin tavallinen nimeämisperuste: osaan viittaavia nimiä on 152 nimeä, mikä vastaa 3,7 % aineiston nimistä ja 4,7 %:a aineiston nimeämisperusteista. Luotettavien tilastollisten päätelmien esittäminen värinimien sisäisestä jakaumasta ei näin pienen otoksen perusteella ole kuitenkaan mahdollista.

E:6.8.2 Värin käyttökelpoisuus nimeämisperusteena kulkineennimistön eri viittaustasoilla

Voitaneen lähteä siitä ajatuksesta, että jonkin lajin tai ryhmän nimeäminen jonkin ominaisuutensa perusteella edellyttää, että tämä ominaisuus on yhteinen ainakin enemmistölle lajin edustajista. (Eräänlainen poikkeus tässä kohtaa ovat sellaiset eläinlajit, joissa eri sukupuolten edustajat saattavat olla hyvinkin eri näköisiä.) Koska kulkineet voidaan tänä päivänä hankkia lähes minkä värisinä tahansa ja ne ovat jälkikäteen maalattavissakin, erilaisten kulkineryhmien tai -luokkien (merkkien, mallien, alalajien) nimeäminen värin perusteella on lähes mahdotonta. Väriin perustuvat nimet ovatkin nykyisin lähinnä pienen piirin käytössä olevia yksilönnimiä. Näin ei kuitenkaan aina ole ollut.

1900-luvun alkupuolella oli nykyistä tavanomaisempaa, että esimerkiksi jotain kulkinemallia saatettiin valmistaa vain tietyn värisenä. Forditkin olivat pelkästään mustia pitkään ja musta olikin pitkään ainoa "oikea" auton väri. Vanhoja väriin viittaavia mallinimiä onkin olemassa. Ferguson TE-20 -traktorimalli (1948–1956) tunnetaan värinsä mukaan Harmaana Ferguna tai jopa yksinkertaisemmin Pikkuharmaana (vrt. myös hevosennimet Harmo ym.). Tätä 1950-luvulla seurannut Ferguson 35 -traktori taas tunnetaan värinsä mukaan nimillä Kultamaha ∼ Kultamaha-Fergu, Kuparimaha ja Ruostemaha-Fergu, joista Kultamaha lienee yleisin. Sama nimi-idea tunnetaan myös esimerkiksi Norjassa (Gullkalv). Vastaavanlaista yksivärisyyttä on myös autoissa. 1920-luvun 4/12 PS -mallin Opelit olivat kaikki vihreitä ja tunnetaan Suomessa käännöslainanimellä Lehtisammakko (← Laubfrosch ). Vielä 1962 alkaen valmistettu Renault Gordini (R8) sai nimen Sinisorsa, sillä yhdeksän kymmenestä Gordinista myytiin sinisinä. Olisi myös mielenkiintoista tietää, millaisia nimiä on käytetty niistä Renault Gordineista, jotka eivät olleet sinisiä. Oliko tapana puhua vaikkapa *Valkosorsasta tai *Valkoisesta Sinisorsasta?

Värivaihtoehtojen ja nopeutuneen mallikierron vuoksi uusia väriin perustuvia mallinimiä ei luultavasti enää synny, ellei jokin valmistaja päätä alkaa valmistaa jotakin mallia pitkään ja vain tietynvärisenä. Vielä nykyisinkin käypä metaforinen ilmaus on Ruumisauto, jonka tarkoitteeksi on mainittu Volvon farmarimallit. Epäilen, että valkoisesta farmari-Volvosta nimeä ei voi yhtä hyvin käyttää. Ilmauksen viittausala onkin hiukan epätarkka.

Väri on siis nimeämisperusteena käytettävissä nykyisin lähinnä yksilönnimissä. Väriä käytetään sekä tilapäisempään kulkineitten erotteluun toisistaan että pitkäaikaisempien yksilönnimien muodostamisessa. Kulkineiden erotteleminen toisistaan nimillä Punainen auto ja Sininen auto on hyvin tyypillinen tapa arkipäiväisessä puheessa useissa perheissä ja työpaikoilla. Koska tällainen nimitys (kuten myös vaikkapa *Punainen Bemari) on kuitenkin yksiviitteinen vain siihen saakka kun toinen punainen auto on näköpiirissä tai on muuten ilmeistä, että keskustelijat puhuvat samasta kohteesta, nämä ilmaukset eivät kiteydy normaalitapauksissa nimiksi. Vihreä paholainen, Lutikka, Möhköfantti, Musta surma, Verdi ja Hopeanuoli sen sijaan ovat kulkineyksilöitten pysyvämmänluonteisia nimiä ja tuovat kukin esiin kulkineen värin.

Seuraavassa graafi siitä, miten väriin viittaavat nimet jakautuvat kulkineennimistössä eri viittaustason nimiin:

Väriin viittaavat nimet ovat siis käytännön syistä useimmin yksilönnimiä: yksilö on helpointa maalata poikkeavan väriseksi. Myös joitakin malleja on tosiaan myyty lähes kokonaan tietyn värisinä. Ymmärrettävistä syistä merkit, alalajit ja lajit saavat nimen värin mukaan vain äärimmäisen harvoin.

Jotta eri värien käyttöä nimissä voitaisiin paremmin arvioida, tulisi esimerkiksi tietää, minkä värisiä kulkineita kussakin kulkinelajissa on rekisteröity eniten kautta aikojen, jotta voidaan arvioida, kuvaavatko nimet useimmiten tavallisen värisiä kohteita (joita on enemmän) vai harvinaisia, epätyypillisiä värisävyjä. Mikäli tutkimus haluttaisiin tehdä tarkemmin, tulisi rekisteröintitilastojen lisäksi tarkkailla myös sitä, miten eriväriset kulkineet säilyvät liikenteessä tai poistuvat liikenteestä. Lisäksi voisi huomioida sen, liikkuvatko kaikenväriset kulkineet samassa määrin. Tällaisten tilastojen hankkiminen ei ole tutkimukseni muun laajuuden takia mielekästä. Lisäksi tulee huomata, että kulkinekannan värisuhteita tulisi arvioida nimenantohetken kannalta, ja että kaikkien tämän tutkimuksen aineiston nimien nimenantohetkeä ei tiedetä. Tutkimustulokseksi tältä osin jää siis vain se, että värin mukaan nimetään jonkin verran kulkineita ja että todennäköisesti mitä tahansa väriä voidaan kulkineennimessä ilmentää.

E:6.8.3 Miten väri tuodaan kulkineennimessä esiin

Kulkineen väriä voidaan siis ilmaista sekä suorasanaisesti että metaforisesti. Kuten muutenkin kielessä, suorasanaisuuden ja metaforisuuden välillä on liukuva skaala metaforan konventionaalistumisasteen mukaisesti. Suorasanaista värinilmaisemista on esimerkiksi erään Volkswagenin yksilönnimessä Punaruuna ∼ Punakruuna. Suorasanaisuuden kriteerinä olen pitänyt sitä, että kulkineennimi tavalla tai toisella sisältää kulkineen värin nimityksen. Suorasanaisiksi värinilmaisimiksi on luettu myös helmi- ja kerma-nimet sekä hopea- ja muut metallinimet. Suorasanaisesta värinilmaisusta on kyse myös silloin, kun mustaa kulkinetta sanotaan vanhan eläimennimen mukaan Mustaksi tai Mustiksi, koska näihin tavallaan sisältyy läpinäkyvästi väriä ilmaisseva must-aines. Värinnimityksissä skaala suorasanaisuudesta metaforisuuteen on aina liukuva, ja näkemys siitä, mikä on värinnimitys ja mikä väriä metaforisesti ilmaiseva termi, vaihtelee jopa kielenpuhujien välillä. Parhaiten tämän kuvaa sanonta, jonka mukaan mies tuntee enintään 16 värisävyä ja persikkakin on hedelmä. Metaforiseksi värinilmaisemiseksi olen lukenut esimerkiksi erään vaaleanvihreän Ladan yksilönnimen Vauhtisammakko, sillä sammakko ei ole yleisesti tunnettu (suorasanainen) värinnimitys. Metaforisessa värinilmaisemisessa väri on usein osana kokonaismetaforaa, joka ilmentää useampaa nimeämisperustetta. Esimerkiksi Sisu SA-150:n nimittäminen Roskalaatikoksi perustuu ainakin mallin muotoon ja väriin – roskalaatikot ja sotilasajoneuvot kun ovat molemmat vakiintuneesti likaisenvihreitä.

Väriä kuvaavista nimistä suorasanaisia on 62 nimeä (40,8 % nimistä) ja metaforisesti ilmaistuja 76 (50 %). Suorasanaisista nimistä kaksi on vieraskielisiä.

Vaikka väriä kuvaavia kulkineennimiä ei ole kovin paljon, eräs erikoinen tendenssi nimien jakautumisessa toisaalta esiin tuotujen värien ja toisaalta nimien metaforisuuden ja suorasanaisuuden suhteen on havaittavissa. Aineiston perusteella sinistä, punaista ja mustaa väriä kuvataan pääosin suorasanaisesti, keltaista, vihreää ja ruskeaa taas metaforisesti. Harvinaisempia, maanläheisempiä ja kenties viittausalaltaankin epämääräisempiä värejä siis ilmaistaan metaforisemmin.

Metaforia tarvitaan myös erilaisten väriyhdistelmien kuvaamiseen. Suorasanaisesti monivärisyyden kuvaaminen tulisikin huomattavasti raskaammaksi. On helpompaa sanoa seepra- kuin mustavalkoraidallis-. Kulkineet tosin eivät usein ole monivärisiä.

Monet väriin viittaavista nimistä ovat samalla myös usein muotoassosiatiivisia. Tämä on mahdollista, koska muoto, koko ja väri ovat visuaalisesti aistittavia tekijöitä. Esimerkiksi erästä Ford Fiestaa nimitettiin Pompannapiksi, koska auto oli pieni, musta ja pyöreähkö. Tällaisen kokonaismetaforan käyttö on hyvin ekonomista: pompannappi-metaforaa käyttäen useat kulkineen ominaisuudet tulevat kuvatuksi vähimmillä sanoilla. Eräs Mazda 626 taas sai nimen Helmi paitsi värinsä mukaan myös siksi, että se oli ostettaessa vähän ajettu, ja informantin mukaan se olikin näin hyvä, helmi ostos.

Montaa ominaisuutta ilmentävän kokonaismetaforan lisäksi monimielisyyttä voidaan tuoda nimeen myös kerroksellisten nimirakenteiden avulla (monimotivoidut kompositiot). Esimerkiksi nimet Musta surma 'eräs Zetor A-mallin traktori', Pikkumusta 'eräs Nissan Hardbody Extended' ja Hopeanuoli 'eräs Saab 9-3' eivät mitenkään ole pelkästään yksiosaisia metaforanimiä, sillä kaikkiin niihin sisältyy kulkineen väriä ilmentävä lekseemi. Mustalla surmalla toki viitataan yleensä keskiajalla riehuneeseen ruttoepidemiaan, ja Pikkumustalla taas tarkoitetaan vakiintuneesti puhekielessä joko pientä mustaa naisten hametta tai Thaimaasta tai lähialueilta kotoisin olevaa pienikokoista naishenkilöä. Hopeanuoli taas on mm. vanha Villiin länteen sijoittuva sarjakuvajulkaisu (70–80-luku), animesarja (90-luku), nimitys Mercedes-Benzin 1930-luvun kilpa-autoille ja nimitys McLarenin F1-autoille vuodesta 2003 alkaen. Vaikuttaisi olevan niin, että värinnimitykset pystyvät varsin luontevasti toimimaan monimotivoidun komposition sisällä myös kirjaimellisessa merkityksessään. Tämä johtunee siitä, että värinnimityksillä on suhteellisen vähän metaforista käyttöä. Monimotivoidun komposition luomiseen liittyy joskus, että valmis konneksio ikään kuin lainataan kohteen nimeksi. Edellä mainittu Saabin nimi Hopeanuoli on saabfoorumaisen mukaan hänen "yksinkertaisen vaimonsa" antama ja perustuu väriin. Luultavaa kuitenkin on, että rouva on jossain elämänvaiheessaan vähintään kuullut konneksion hopeanuoli, vaikkei hänellä olisikaan ollut tietoa edellä mainituista hopeanuolen monista merkityksistä.

E:6.8.4 Väriyhdistelmät ja väriin rinnastuvat ulkonäköilmiöt

Monivärisiä kulkineita

Edellä mainitussa tilastollisessa tarkastelussa väriin perustuviin nimiin on luettu myös nimiä, jotka viittaavat monivärineisiin kulkineisiin. Erikoisempiin väri-ilmiöihin viittaavat Kameleontti 'erään urjalalaisen nuorenmiehen auto', teiniksauto 'auto, joka on kirkkaan värinen ja jossa on karvanopat', Kesänysse 'eräs TKL:n bussi' ja Panda 'eräs vanha lavamallinen Ford Transit'. Kameleontti on saanut nimensä siitä, että se näyttää eri suunnista eriväriseltä. Kesänysse oli Tampereen kaupungin liikennelaitoksen iloisen väriseksi maalattu bussi, jossa oli kyljissä ranta-aiheisia kuvia ja sen sellaista. Panda taas oli levollisella sinisellä maalattu auto, jonka ikkunoiden ympärykset oli maalattu mustiksi; auto näytti näin pandakarhulta.Lähinnä vanhuttaan ja ruostuneisuuttaan kirjavia pakettiautoja taas ovat Leppäkerttu 'eräs Mercedes-Benz 206' ja Leppäkerttu eli Kurkkupurkki 'eräs Toyota LiteAce -85'. Väritykseen ja muotoiluun laajemmin taas viittaa 1950-luvun Ford Taunus 17M -mallien nimi Barokki-Taunus. Barokki-Taunukset olivat aina kaksivärisiä ja koristeellisesti muotoiltuja. Kauniiseen ulkonäköön yleisesti viitannee kuvassa esiintyvän Ford Prefect 4d:n nimi Helmi-Orvokki. Rumuutta ja muutakin huonoutta ilmaissevat Ford Escortin kolmannen sukupolven korimallin nimet Rumakoppa ja Turhakoppa. Kolaroinnissa syntyviin jälkiin taas viittaavat Rusina 'eräs Lada' ja Ruttu 'eräs Volvo'.

Ruoste värinä

Ulkonäkötekijänä ruosteisuus on värin vertainen. Ruosteisuuteen viittaavalla nimellä voidaan kuitenkin tuoda esiin paitsi ulkonäköä myös kulkineen käytettävyyttä. Ulkonäköön eivät mielestäni viittaa esimerkiksi nimet Ranskan rapea 'Renault ym.' ja Paikkaa Ensin Uutta Gallialaistas, Ennenkuin Ojitat Tienpenkat 'Peugeot'. Tämäntapaisissa nimissä kulkineen viallisuus ja heikko käytettävyys ovat ensisijaisia, ja ne onkin käsitelty luvussa E:6.2.2.2. Myös ulkonäköön viittaavina sen sijaan voidaan pitää nimityksiä ruasteläjä 'huonokuntoinen, vanha auto', Ruosteen kemiallinen merkki 'Lada', Ruosteen raiskaama kanisteri 'vanha amerikanrauta' ja Ruastekasa 'Lada'. Väriä ilmaisevana voidaan pitää myös ullavalaislapsen tokaisusta elämään jäänyt David Brown 880:n yksilönnimeä Deivid Ruskea, sillä traktori oli hiukan ruosteinen. Ulkonäöllistä ruosteisuutta ilmaiseviksi nimiksi voidaan lukea lisämerkityksiset sekundäärinimet Vesirokko 'Volkswagen Scirocco' ja Rokolla 'Toyota Corolla'.

---

Siirry seuraavaan alalukuunE:6.9 Ikä