E:6.7 Käyttötarkoitus

E:6.7.1 Käyttötarkoitus nimeämisperusteena

Käyttötarkoitukseen viittaa 267 kulkineennimeä, siis muutama prosentti aineiston nimistä. Esineen tai paikan käyttötarkoitus on kaikessa nimistössä läsnä oleva nimeämisperuste, mutta ei missään nimistössä erityisen yleinen.

Paikannimistössä paikan käyttötarkoitukseen ihmisen kannalta viittaavat esimerkiksi Piilola ja Piilonkulma (asumusnimiä mm. Lopella) ja Lepoahde (talo Urjalan pitäjän Kokon Kolunkulmalla). Lepoahde on sijainnut Urjalan kirkonkylän ja Kokon kylän välisen vanhan tien varressa. Tiennimistä käyttötarkoitusta taas erityisesti ilmaisevat valtakunnallisesti käytetyt Yhdystie ja Oikotie. Myös monet -mA-johtimen sisältämät nimet viittaavat paikan käyttämiseen johonkin tarkoitukseen, esimerkiksi Juomoja (oja Tammelan Torrolla) ja Kutemajärvi (Kangasniemi). Käyttäjät voivatkin olla ihmisten lisäksi eläimiä. Käyttötarkoitukseen viitannevat myös Kiima-nimet.

Paikannimistössä on myös tyypillistä merkitä paikan käyttötarkoitusta paikalla olevan tarpeellisen kohteen tai aineksen avulla. Tällaisia nimiä ovat esimerksi Hirsimäki, Mustikkamäki ja Hanhisuo. Nimistöntutkimuksen kannalta nimet ovat kaksitulkintaisia, koska ne ilmaisevat sekä paikalla olevia olioita että alueen käyttöä näiden hankkimiseen. Mustikoitahan kasvaa lähes kaikissa mäissä, joten se ei sinänsä ole mikään nimeämisperuste, alueen aktiivinen käyttö mustikastamiseen kyllä. Laidunkäyttöön taas viittaavat monet eläin + saari -nimet.

Käyttötarkoitusta ilmaisevat myös varsin monet appellatiivimaiset paikannimet, kuten Lehmähaka, Pyykkiranta ja epävirallisten paikannimien tutkimuksessa propriksi todettu Kirjasto (Ainiala 2004: 44, Mielikäinen 2005: 33, Seppänen 2005: 130–131). Toki jos Lehmähaka on raivattu pelloksi, nimi pitää tulkita pellon alkuperää ilmaisevaksi.

Äkkiseltään voisi vaikuttaa siltä, että käyttötarkoitukseen viittaavia henkilönnimiä ei olisi. Ihmisen ajatteleminen käyttötarkoituksen kannalta vaikuttaa eettisestikin arveluttavalta. Toisaalta juuri ammattinimikkeet ja niihin pohjautuvat nimet kuvaavat hyvinkin ihmisen käyttötarkoitusta toisen ihmisen kannalta (Muurari-Martsu, Sinbad Kantaja tai Seppä). Ammattinimikkeen ensisijaisuutta korostaa myös Saima Kärnän vanha havainto (1913: 44) siitä, että kansankielessä korko on kaksiosaisissa konneksioissa (Seppä-Erkki ym.) yleisnimellä, joka ilmaisee henkilön asuinpaikkaa, ammattia tai muuta ominaisuutta. Käyttötarkoitukseen viittaavina voidaan myös pitää tapauksia, joissa koiran nimeksi on pantu Peto.

Tuote- ja liikenimistössä käyttötarkoitukseen viittaamisen osoittaminen käy entistäkin hankalammaksi. Monet yritysnimet ja tavarannimet sisältävät sen tuotteen nimen, jota ne ovat. Juustoa sanotaan juustoksi ja maitoa maidoksi, ja ne on tarkoitettu käytettäväksi juustona ja maitona. Valintamyymälöissä myytävien tuotteiden etiketeissä lukee aina alaotsikkona, mikä tuote on kyseessä, esimerkiksi Valio Maito tai Sini Puhdistusliina. Jossakin määrin toki yrityksen nimi voi viitata tuotteeseen, ja sitä kautta liikkeen alaan, samaan tapaan kuin edellä esitetty Mustikkamaa-nimi. Tällainen on Helsingin Sörnäisissä toimiva Sähkö Paganus, joka vaihtoi parisen vuotta sitten nimensä Sähkö Pagaluxiksi viitaten ilmeisesti runsastuneeseen valaisinmyyntiin. Ravintolanimet I Love Food, Eatz, We Got Beef, Elohuvi, Lounas-kahvila Vesta, Lentävä Lautanen, Kiva, Pannu ja Hella ja huone taas ikään kuin indeksisesti viittaavat, että paikassa on tarkoitus syödä ja viihtyä, mutta viittaus jää jotenkin epätarkaksi. Kielellisesti ehkä suorimmin käyttötarkoitukseen viitannee yleinen ravintolannimi Seurahuone – nimi on samaan tapaan appellatiivissävyinen kuin edellä mainittu Kirjasto.

E:6.7.2 Kulkineen käyttötarkoituksia

Kulkineen käyttötarkoitukset ovat monituiset. Tärkein näistä käy ilmi jo termistä – kulkine on väline, jolla kuljetaan paikasta toiseen. Nimeämisessä vallitsevan peruslogiikan (erilaisuuden osoittaminen) mukaisesti tavanomaiseen liikkumiseen viittaavia nimiä ei juuri ole. Poikkeuksia tästä säännöstä ovat kulkuvälineiden nimittäminen hevoskulttuurin esikuvan mukaan kärreiksi ja kieseiksi sekä huonoina pidettyjen autojen nimittäminen Autoiksi tai eufemistisesti Kulkuvälineiksi.

Varsinaisen liikkumisen lisäksi kulkuvälineitä on jo muinaisista ajoista lähtien käytetty tavarankuljetukseen. Varsinaisten kuorma-autojen lisäksi tavaraa kuljetetaan myös henkilöautoilla, jollaisten nimiä ovat Sossukontti ja Pieni punainen torikassi. Lisäksi kulkinetta voidaan käyttää edustamiseen (Merseedespeenis, EdustusPoloneesi) tai muunlaiseen huvitteluun (Diskodatsun). Kulkineita tarvitaan myös erikoistarkoituksiin; kilpa-autona käytettävää tai käytettyä autoa voidaan nimittää Kilpuriksi ja erityisesti sienestämiseen käytettyä autoa Sieniautoksi.

E:6.7.3 Tarkempia havaintoja käyttötarkoituksesta nimeämisperusteena

E:6.7.3.1 Kulkineen käyttö edustamis- ja huvittelutarkoituksiin

Varsinaisen liikkumisen lisäksi kulkine on myös länsimaisen kulttuurin keskeinen statussymboli (Hyvönen 1993). Kulkineella voidaan hurmata naisia tai tehdä miehiä kateelliseksi – usein molemmat tapahtuvat samanaikaisesti. Tällaiseen viittaa erityisen selvästi bakronyymi Pääsee Etsimään Uhkeita Gimmoja, Eikä Ole Tyylitön 'Peugeot'. Samantapainen yleispositiivinen nimi lienee Ässä 'pidennetty Volvo 960 tai S/90'.

Sävyltään negatiivisia sen sijaan ovat nimet, jotka viittaavat ison, kalliin ja pitkän auton käyttämiseen miehisyyden lisäämiseksi: Kyrpäjatke ∼ Kyrvänjatke 'BMW', Peniksenjatke 'yleensä BMW', Kyrvänjatke 'Mercedes-Benz' ja Merseedespeenis 'eräs Mercedes-Benz'. Merseedespeenis on informantin kummisedän auto, jonka informantti mainitsi juuri tähän tarkoitukseen ostetun ja joka on myös tuottanut tulosta, sillä H34:n mukaan kummisetä kävi paljon vieraissa. Vaikuttaa siltä, että juuri BMW ja Mercedes-Benz ovat yleisimmin miehisyyden lisäämiseen käytettyjä autoja. Ne ovat autoja, joiden avulla profiloidutaan menestyjäksi, mutta jotka eivät kuitenkaan ole yhtä kalliita kuin todelliset loistoautot, kuten vaikkapa Aston Martin tai Rolls-Royce.

Varsinaisiin seksuaaliharrasteisiin taas viittaavat nimet Lemmenlaiva 'eräs Volvo 740 GLT', moottorikutulaatikko 'matkailuauto' (← kutea, kuteutua), naimalaiva 'amerikanrauta', nussisuuli 'matkailuvaunu' ja Seksijolla eli Seksisukkula 'Saab 96'. Suuli tarkoittaa mm. satakuntalaismurteissa 'latoa', ja matkailuvaunu onkin juuri pienen, vanhanaikaisen latotyypin kokoinen.

Edustamiskäyttöön viittaavina voidaan pitää myös -hymy-nimiä (Ruplahymy 'Volga' jne.). Samoin Volgan vertaileva nimitys Tsekkimese, Lexuksta tarkoittava Japanin Mersu ja Opelin GT-mallien nimitys Euroopan Corvette ∼ Euroopan Vette viittavat niiden käyttämiseen edustus- ja urheiluautoina. Kielellisesti on merkille pantavaa, että urheiluauto ei tosiasiallisesti käsitteenä tarkoita varsinaisesti autourheiluun tai muuhunkaan urheiluun käytettävää autoa, vaan tietyntyyppistä sulavalinjaista ja nopeasti kiihtyvää ajoneuvotyyppiä. Kukaan tuskin nimittää esimerkiksi F1-autoa urheiluautoksi, vaikka juuri se itse asiassa onkin autourheiluauto. Sarkastista huumoria osoittaakin Ladan nimi Venäläinen urheiluauto. Nauru autolle -kaskukirjassa käytetty kulkineennimitys urheiluvaunu lienee myös ollut hiukan vanhahtava ja humoristisen sävyinen jo kirjan ilmestyessä 1964.

Jo tämän työn aineiston rajauksessa ja keruukohteiden valinnassa on lähdetty siitä ajatuksesta, että kulkine on esine, joka on ensisijaisesti tarkoitettu hyödylliseen liikkumiseen tai työntekoon maataloudessa. Moottoripyörien runsaita nimiä ei siis ole erityisesti kerätty, koska moottoripyörä ei ole samalla tapaa välttämätön esine. Hyötykäytön lisäksi autoja voidaan kuitenkin käyttää huvittelutarkoituksiinkin. Perinteistä nuorten hupia on spatiaalista päämäärää vailla oleva päättymättömän reitin kiertäminen kaupunkien keskustoissa. Jokaisella paikkakunnalla on vakiintunut reitti pilluralliin (mm. Oulu) eli kiesittämiseen (Riihimäki), ja kiertelemisellä epäilemättä on kyllä omat päämääränsä.

Näitä rundia ajavia ja äänteleviä autoja voidaan nimittää amisautoiksi. Samaan toimintaan liittyvät myös nimet Kylä-Escort 'Ford Escort [mk 3]', Poppitojota 'Toyota Corolla DX' ja Diskodatsun 'jokin Datsun' sekä appellatiivit amisrassi 'auto, jolla ajetaan kylänrinkiä' ja poppisauto 'kylillä pyörivät ääntelehtivät autot'. Disko- ja poppis-nimien nimeämisperustetta on sinänsä hankala rajata. Nimet voidaan yksinkertaisesti tulkita autosta kuuluvaa musiikkia ilmaisevaksi ja auditiiviseen havaintoon perustuvaksi. Todennäköisempää kuitenkin on, että nimet viittaavat autojen käyttötarkoitukseen ja nimenantajan kulttuuriseen tietämykseen. Tätä tukisi myös H34:n lausunto, jonka mukaan näiden Poppitojotoiden kuljettajia nimitetään Poppi-Joneiksi ja Poppi-Mateiksi ja niin edelleen heidän etunimensä huomioon ottaen.

Astetta arvostetumpi termi hyödyttömälle autoilulle lienee kruisailu. Cruisailuun käytettyä autoa voidaan nimittää esimerkiksi cruisinkikiesiksi. Hieman vanhanaikaisempi vastaava nimitys sen sijaan lienee Checker-autojen nimi Kekkeriauto. Amerikassa takseina loppuunajetut Checkerit olivat 1950-luvulla varsin edustavia autoja. Edustuskäyttöön viittaa myös erään FSO Polonezin nimittäminen EdustusPoloneesiksi. Vain pyhinä käytettävää autoa taas voidaan nimittää sunnuntaipirssiksi. Vähäiseen, mutta sitäkin arvokkaampaan liikkumiseen viittaa myös Museokajakki 'eräs museorekisteröity Saab 96L vm. 1977'. Hupiajeluun tarkoitettua autoa nimitetään mobilistipiireissä usein lauluautoksi. Ilmauksella on varsin negatiivinen sävy, sillä lauluauto tarkoittaa autosta sanottuna samaa kuin kesäkissa muissa yhteyksissä. Lauluautoksi nimitetään kuitenkin myös Tampereen VPK:n miehistönkuljetusajoneuvoa. Miehistönkuljetusajoneuvolla ei toki sammuteta tulipaloa eikä tehdä suuria sankaritekoja, mutta informantin mukaan se pitää tarvittaessa huomattavan kovaa ääntä. Lauluauto viittaa siis konkreettiseen käyttötarkoitukseen. Tuunattuja autoja taas nimitetään höpöhöpöautoiksi. Nimitystä käyttänevät ainakin ne, joiden mielestä kulkine tulisi säilyttää alkuperäisessä asussaan. Kulkineen muokkaaminen omaa persoonallisuutta vastaavaksi kuitenkin tuottanee ainakin muokkaajalleen henkilökohtaista huvitusta.

Erikoisempiin huvittelutarkoituksiin viittaavat nimet valtion taksi 'poliisipakettiauto', torvitaksi 'pelastusajoneuvo tai poliisiauto' ja Poliisibussi 'Ford Transit'. Ajatus lienee, että nämä taksit ja bussit tarjoavat tilanteen tullen kyydityksen sitä haluavalle – ja ainakin näennäisesti aivan ilmaiseksi. Torvitaksi-nimi voi viitata sekä kulkineen käyttäjien pitämiseen "torvina" että kulkineen katolla oleviin sireeneihin. Erikoiseen huvitukseen viittaavana voidaan myös pitää pienten mopojen mummontappaja-nimitystä. Käyttötarkoitukseen viittavat myös jonkin 1980-luvun avoauton nimitys Rantakirppu ja avoautoksi muutetun Kuplavolkkarin nimitys Hiekkakirppu.

Huvituksesta käy matkailukin. H14:n tuttavan autoa nimitetään Folkeksi eli Folke Westiksi, koska pojat ovat matkailleet sillä lähes yhtä laajasti kuin Folke Westerlund matkailuaiheisessa TV-ohjelmassaan. Eräs ladanomistaja taas on nimennyt autonsa Kotiloksi, koska hän itse on etana ja matkaillessaan ympäri Suomea ja Eurooppaa hän toisinaan myös nukkuu Ladassaan. Lähimatkailuun viittaa sen sijaan erään Citroën ax11 -auton (vm. 1990) yksilönnimi Siideri. Nimilipun mukaan tämä lisämerkityksinen sekundäärinimi tulee siitä, että autoa käytetään usein, kun lähdetään "baanalle", siiderinottoon.

Hyvin tyypillistä auton turhaa käyttöä on myös autourheilu. Autourheilua voidaan toki puolustaa esimerkiksi auton ominaisuuksien testaamisella ja kehittelyllä, mutta aidosti hyötyliikettä se ei siitä silti tee. Ralli- tai rata-autoiluun viittaavia nimiä ovat jokkisauto 'jokamiesluokan ralliauto', Kilpakortsu 'Renault 8 Gordini', Kilpasämpylä 'eräs Saab 96', Syöksysämpylä ja jopa Rynnäkkösämpylä, Ratakaksseiska 'Fiat 127', Ratakakslaiska 'Fiat 127', Ratakakslaiska 'Fiat 127 kolhittuna', kilpuri 'kilpa-auto' ja yksilönnimi Kilpuri 'eräs Saab 900 vm. 1986'. Jokkis tarkoittaa jokamiesluokkaa tai jokamiesautoa eri tilanteissa; voidaan puhua vaikkapa jokkisralleista. Renault 8 Gordini, Saab 96 ja Fiat 127 ovat kaikki olleet aikanaan suosittuja ralliautoja. Ratakaks-nimet varioivat virallisen nimen satakaksseiska-ainesta.

E:6.7.3.2 Kulkineen käyttö liikkumiseen, tavarankuljetukseen tai erikoistöihin

Edellä todettiin, että koska kulkineet ovat luonnostaan kulkevaisia, niitä harvemmin nimetään sen mukaan, että ne on tarkoitettu liikkumiseen. Liikkumista ilmaisevina voidaan kuitenkin pitää nimiä, jotka ovat syntyneet, kun hevoskulkupelin nimitys on alkanut tarkoittaa myös autoa. Tällaisia ovat mm. appellatiivit kiesi ∼ kiessi 'henkilöauto', kärri ∼ kärry 'henkilöauto' ja rattaat 'linja-auto'. Rattaat-nimitystä käytetään useiten tammelalaisen Linjaliikenne Kivistön autoista (Kivistön rattaat), mutta toisinaan muidenkin yhtiöiden busseista vastaavissa konnektioissa. Äitini esimerkiksi saattaa kysyä minulta "Olekko rattaasa?" tarkoittaen, olenko ehtinyt linja-autoon vai kenties myöhästynyt siitä. Autoilun alkuaikoinahan autoja nimitettiinkin hevosettomiksi rattaiksi.

Vanhaa kirkkoreki-termiä taas parodioinee erään punkaharjulaisen Peugeot-auton yksilönnimi Kirkkopösö. Nimilipun mukaan nimi tulee siitä, että auton omistaja on seurakunnalla töissä. Vanhan appellatiivin merkitysalueen laajentamista on myös henkilöauton nimittäminen pirssiksi. Pirssi on venäläinen lainasana, joka tarkoitti alun perin asemapaikkaa, sittemmin taksiautoa (Sivula 1989a: 184).

Vastaavalla tavalla kulkineen käyttötarkoitusta ilmaiseviksi voitaisiin myös tulkita kaikki appellatiivisesti käytetyt kulkineennimet, esimerkiksi mersu 'auto'. Kulkuneuvon käyttötarkoitukseen viittaavat myös yksilönnimet Auto 'eräs Lada' ja Kulkuväline 'eräs Volkswagen Transporter'. Molemmat nimet ovat yleisemminkin käytössä kuulohavaintojeni mukaan, ne lausutaan eri tavalla kuin vastaavat appellatiivit ja niiden sävy on hyvin ironinen. Ajatus on, että elämänsä ehtoopuolella olevaa Volkswagen Transporteria ei voi kutsua autoksi, koska se ei ole tarpeeksi hyvä ollakseen sosiaalista arvostusta nauttiva auto. Näinpä sitä nimitetään kulkuvälineeksi, jollainen se eittämättä on niin kauan kuin se liikkuu. Toisinaan taas tällaista heikkotasoistakin kulkinetta nimitetään myös autoksi.

Tavarankuljetukseen viittaavat kuorma-autojen nimet Suurten kuormien suruton vetäjä 'Ford Trader' ja Keskiraskas maansiirtovaunu 'GAZ 51'. Koska kuitenkin tavarankuljetus on kuorma-auton päätehtävä, kuorma-autoja ei ole tämän käyttötarkoituksen mukaan juuri nimetty. Erityisen tilavia henkilöautoja ovat Marsu 'Mercedes-Benz farmarimallit', Merikontti 'Volvo 700- ja 900-sarjojen farmarimallit' ja Sossukontti 'farmarimallinen Volvo'. Liikkumisen ja muodon lisäksi ison auton yleisnimitystä, maantielaivaa, voidaan pitää myös tavarankuljetusmahdollisuutta ilmaisevana, onhan suurin osa maailman aluksista juuri rahtilaivoja. Luontevampaa on kuitenkin ajatella, että maantielaiva viittaa sekä liikkumiseen että tavarankuljetukseen, kuten myös nimet sekajuna ja Ylimaanjuna. Sekajunalla tarkoitetaan linja-autoja, joiden sisätila on jaettu kahtia tavarankuljetus- ja matkustajaosastoksi tai joissa katetun matkustamon takana on rahtia varten avolava kuorma-autojen tapaan. Ylimaanjuna oli eräs tällainen sekajuna-auto, joka liikennöi Pohjois-Pohjanmaalla.

Auton käyttö pienimuotoiseen tavarankuljetukseen asioinnin yhteydessä on myös kirvoittanut joitakin samantapaisia nimiä: kauppa-auto 'perheen pienempi henkilöauto', kauppakassi 'pieni auto' sekä erään Ford Mustangin nimet Mamman kauppakassi ja Pieni punainen torikassi. Nimeämismalli lienee valtakunnallisesti tunnettu. Tavaroiden liikuttelemiseen viittaavaksi voidaan tulkita myös Mercedes-Benz Viton nimi Kottikärry. Vito on kuitenkin selvästi ylösalaisin käännetyn kottikärryn muotoinen, ja nimi on näin ensisijaisesti muotoassosiatiivinen. Samalla Vito on myös tilava pakettiauto, joten nimitys viittaa kahtaalle, t.s. sama metafora ilmentää kahta nimeämisperustetta.

Hevos-teema

Hyötykäyttöön viittaavat myös kaikki ne nimet, joissa kulkine rinnastetaan hevoseen. Hevoseen rinnastaminen on erityisen tyypillistä traktorien nimissä, sillä traktori korvasi maatöissä hevosen. H73:n mukaan traktorista voidaan hyvin käyttää nimiä hepo tai heponen. Voidaan esimerkiksi sanoa: "Ei jaksant hepo vettää [vaikkapa jotakin työkonetta]." Hevosen ja kulkineen rinnastuksesta on kyse myös Keskisen (1989: 14) esittelemän tekstikatkelman nimissä:

Teoksessaan Lapsuuteni Tampere (Tampere-Seura, 1958) Tyko Varto kuvaa ajokin vikuriksi, oikukkaaksi ja pahaääniseksi laitteeksi, jota parhaansa mukaan käytteli Carl von Nottbeck. Kun patruunin poikien korkeista polkupyöristä käytettiin nimitystä "hulluhevonen ", uusi moottorihepo oli Varton mielestä enemmän kuin hullu. Se seisahtui milloin parhaaksi näki, ja usein se oli työntäen kuljetettava pois.

Polkupyörän nimiä ovat myös putkikameli ja erään polkupyörän yksilönnimi Mamman tamma. Putkikameli kuvaa osuvasti sekä kulkineen kaksikyttyräistä muotoa että sen käyttötarkoitusta. Omassa perheessäni isoisoäitini taas nimitti autoamme Puna(k)ruunaksi. Polkupyörän, kamelin ja hevosen rinnastamista auttaa sekin, että niitä kaikkia pidetään jalkojen välissä. Useissa kielissä pyöräilemiseen ja ratsastamiseen viitataan samalla verbilläkin (esim. engl. ride). Hevosen ja moottoroidun kulkineen suhteesta kielii myös se, että autoa pidetään nimenomaan autotallissa eikä esimerkiksi *autonavetassa, *autoliiterissä tai *autolätissä. Varsin vakiintunut on myös hevosen leikillinen nimitys karvaooppeli, jossa metaforaa on käytetty ikään kuin takaperin.

Kulkineen käyttöön hevosen korvaajana voidaan viitata myös tavallisen hevosen yksilönnimen avulla. Vanhoihin nimiin perustuvat Jalle 'eräs Massey-Ferguson 135', Jurkka 'eräs Ford 5000' ja Pilkku 'eräs Massey-Ferguson 35'. Musta taas oli erään ylistarolaisen Mercedes-Benzin yksilönnimi. Musta oli informantin enon auto, ja nimeämisen esikuva oli mummolassa ollut Musta-niminen hevonen.

Liikkumisen ja tavarankuljetuksen lisäksi monilla kulkuneuvoilla on erityistehtäviä, joiden mukaan ne on nimetty. Useamman traktorin taloudessa traktorit voidaan erotella käyttötarkoituksen perusteella. Esimerkiksi H43:lla on traktori, jossa on aina kuormausvälineet kiinni, ja traktoria nimitetään tämän mukaan kuarmaajaraktoriksi erotukseksi muista talon traktoreista. Erikoiseen käyttötarkoitukseen viittaavina voidaan myös pitää piiska-nimeä. Alun perin tällä tarkoittettiin liikkuvan eli lentävän poliisin autoa, jossa oli antenni eli piiska katolla (H40). Sittemmin nimitys siirtyi tarkoittamaan tavanomaista Saab-poliisiautoa. Nimitys sisältää paitsi kulkineen osan nimityksen myös ajatuksen siitä, että poliisi piiska tavoin ohjaa kansalaisia oikealle tielle ja rankaisee väärille poluille joutumisesta. Poliisiautoa kutsutaan myös katiskaksi ja siimaksi; nämä viitannevat huonosti käyttäytyvien kansalaisten pyydystämiseen ja säilyttämiseen. Eräs mies taas kutsuu Ford Taunus -autoja nimellä Taksi Ankara, koska hänen Ankarassa oleillessaan kaikki sikäläiset taksit olivat Taunuksia. Huonoillakin poluilla etenemiseen viittaavat Maasturi 'eräs Lada', metsäauto 'maastoajoneuvo' ja Aroryssän takoma kolhoosijeeppi 'Lada Samara'. Harvinaiseen käyttötarkoitukseen taas liittyy erään Ladan yksilönnimi Sieniauto – autolla käydään siis sienessä. Käyttötarkoitukseen viittaa myös erään Toyota Hiluxin yksilönnimi Työkalu; Autoa käytetään vain työajossa ja tavarankuljetuksessa. Lähinnä potentiaaliseen käyttötarkoitukseen sen sijaan viittaa Chevrolet Vanin ja muiden takaikkunattomien "vanien" nimitys Pakoauto.

E:6.7.4 Koonti käyttötarkoitukseen viittaavista nimistä

Kulkineen käyttötarkoitukseen viittaa 267 aineiston nimeä, mikä vastaa 6,5 %:a aineiston nimistä ja 7,7 %:a nimeämisperuste-esiintymistä. Käyttötarkoitukseen viittaavat nimet jakautuvat melko tasaisesti kulkineiden hyöty- ja huvikäytön suhteen. Edustus- ja huvittelukäyttöön viittaavia nimiä on 80 (30 %) ja liikkumiseen ja työkonekäyttöön viittaavia 136 (50,9 %). Kulkineen käyttötarkoitukseen viittaavia nimiä on aineistossa kuitenkin varsin vähän. Tämä selittyy siitä, että kulkineen käyttötarkoitusta ilmennetään usein virallisella appellatiivilla (esimerkiksi tila-auto), jos kyseistä ominaisuutta on edes tarve mitenkään erityisesti ilmentää. Traktoreita ja autoja ei juuri käytetä poikkeaviin käyttötarkoituksiin, minkä vuoksi käyttötarkoitusta ilmentäviä nimiäkään ei ole. Jakauma huvi- ja hyötykäyttöön viittaavien nimien kesken on varsin uskottava ja pitänee suunnilleen pintansa, vaikka aineistoa kasvatettaisiinkin. Jako ei kuitenkaan ole erityisen mielekäs, eikä sille ole ollut muuta tarkoitusta kuin nimien sujuvan käsittelyjärjestyksen aikaan saaminen.

Seuraava graafi esittää käyttötarkoitukseen viittaavien nimien tasaisen jakautumisen nimen tason mukaan:

---

Siirry seuraavaan alalukuunE:6.8 Väri