A:4.5 Polkupyörä Suomessa

Polkupyörä on lihasvoimalla toimiva kevyen liikenteen kulkuneuvo. Sen rakenne perustuu kahteen peräkkäiseen pyörään, jotka runko pitää kiinni toisissaan. On myös yksi- ja kolmipyöräisiä polkupyöriä, nojapyöriä ja tandempyöriä. Polkupyörä kehittyi 1817 keksitystä potkupyörästä (engl. dandy-horse). 1839 pyörään lisättiin vipuvarsipolkimet – ketjuveto keksittiin vasta 1885. 1800-luvun loppupuoli oli vipuvarsipoljinpyörien valtakautta, ja näitä suurella etupyörällä varustettuja pyöriä nimitettiin velosipedeiksi, ordinaryiksi tai penny-farthingeiksi. Nuo osaavan polkijan käytössä erittäin nopeat kulkuvälineet olivat kuitenkin hyvin kiikkeriä ja vaarallisia. Ketjuvedon keksiminen teki polkupyörästä turvallisemman, sillä etupyörän ei ollut enää tarpeen olla niin hulppea. 1920-luvulla polkupyörä oli jo lähes nykyisenlainen. Maailmassa on polkupyöriä nelinkertainen määrä autoihin nähden, arvioiden mukaan 1,4 miljardia. (Wikipedia s.v. polkupyörä.)

Ensimmäisen kerran polkupyörä mainittiin Helsingfors Dagbladetissa 9.9.1868, jossa pyörien kerrotaan tulleen suureen muotiin Pariisissa. Suomen ensimmäistä polkupyörää on ajanut ilmeisesti J. L. Runebergin poika Lorenzo Vaasassa syyskuussa 1869. (Vaasalaisia 2005.) Suomalainen polkupyöräteollisuus alkoi, kun Turkuun 1898 polkupyöräliikkeen avannut Kustaa Merilä ryhtyi valmistamaan polkupyöriä muutamaa vuotta myöhemmin. Polkupyörien myynti kasvoi 1930-luvulla ja saavutti huippunsa 1938. 1950-luvulla polkupyörät olivat jälleen suosittuja, mutta vaurastumisen ja tuontirajoitusten purkamisen myötä lisääntyneen auto- ja mopokaupan vuoksi polkupyörien myynti väheni rajusti 1960-luvulla. Nykyisin Suomessa on jäljellä kaksi polkupyörien valmistajaa, Tunturi ja Helkama. Näiden lisäksi on jonkin verran koontitoimintaa, jossa pyörien osat tuodaan pääosin ulkomailta. (Kylliäinen 2008.)

Suomen epätasaisilla teillä korkeat velosipedit eivät koskaan saavuttaneet kovin suurta suosiota, mutta ketjuvetoiset polkupyörät ovat olleet hyvinkin suosittuja. Polkupyörä oli toki aiemmin kallis hankinta, mutta se ei vaatinut samanlaista ylläpitoa kuin hevonen ja soveltui myös työväenluokan käyttöön. 1960-luvun ilmiö olivat Helkama-yhtiöiden valmistamat suositut Jopo-polkupyörät. Vasta autoistumisen myötä polkupyöristä tuli lähinnä alaikäisten käyttämä kulkuväline.