Hae kulkineennimiä:
Keruun tavoitteena on alun alkaen ollut hankkia kattava kuva suomalaisesta ja virolaisesta epävirallisesta kulkineennimistöstä sellaisena, kuin käsite epävirallinen kulkineennimistö määriteltiin edellisessä luvussa. Aineistoa kerätessä on poimittu puheesta tai tekstistä ilmaukset, joiden tarkoite on kulkine tai kulkineryhmä ja jotka eivät ole virallisia. Tavoitteena on nimestämiselle tyypilliseen tapaan ollut kerätä mahdollisimman paljon nimiä. Aineistonkeruun alkuvaiheessa tallensin kaikki informanteilta tulleet nimiesiintymät, mutta kirjallisuus- ja nettipoimintojen edetessä keskityin tallentamaan lähinnä itselleni uusia nimiä.
Varsinaisen epävirallisen nimen lisäksi ainakin kirjallisesti saadusta aineistosta on poimittu myös tekstinkatkelma, jossa nimi esiintyy. Nimen lisäksi on kysytty tai muuten selvitetty tieto tarkoitteen virallisesta nimestä ja nimen merkityksestä. Samalla on tavoiteltu tietoa myös nimen alkuperästä, iästä, levikistä, käyttäjistä ja viittaustasosta (yksilö, malli, merkki jne., ks. A:1.5), mutta vastauksia ei ole läheskään aina saatu eikä ihmisillä tällaista tietoa tai näkemystä välttämättä tarvitse ollakaan. Näin ollen joidenkin nimien viittaustaso on jouduttu arvaamaan; kontekstikaan sitä nimittäin ei välttämättä paljasta. Tämän kokoisen aineiston perusteella ei myöskään voida tehdä luotettavia päätelmiä henkilöitten nimitaidosta, nimien ja nimenannon funktioista tai nimien alueellisesta ja sosiaalisesta variaatiosta. Seuraavassa osiossa B esitettävä informaatio näistä aiheista on siis lähinnä alustava käsitys eikä systemaattisiin kyselyihin ja analyyseihin perustuvaa tietoa. Käsityksen lähteenä ovat informanttien tekemät sivuhuomautukset ja havainnot aineistosta. Aineiston avulla voidaankin luotettavimmin vastata siihen, millaisia nämä nimet rakenteeltaan ja sisällöltään ovat.
Aineistonkeruu on alkanut kasvokkaishaastatteluilla kesällä 2004. Tätä seurasivat lehtivetoomukset, jotka tuottivat kirjeitä, tekstiviestejä, sähköposteja ja puhelinhaastatteluita. Tämän jälkeen alkoi lehti- ja kirja-aineiston poiminta, jota seurasi laaja poimintojen teko verkosta. Näiden vaiheiden jälkeen aineistoa on täydennetty muin menetelmin lähinnä 2008 ja 2012. Tarkempaa tietoa osakeruista on seuraavien alaotsikoiden alla.
Aineistonkeruun ensimmäisessä vaiheessa nimestin noin 75 henkilöä haastatellen heitä joko kasvokkain tai puhelimitse. Osa haastattelluista oli tuttaviani, osa Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä olleeseen vetoomukseen vastanneita. Haastateltujen joukko on ollut kirjava: tuttuja ja tuntemattomia, maalaisia ja kaupunkilaisia, autottomia ja autoharrastajia, miehiä ja naisia, nuoria ja vanhuksia. Informantistoa on kuvattu liitteessä 1.
Haastattelutilanteissa olen pyrkinyt välttämään tarpeetonta painostamista ja provosointia ja olen antanut informanttien itse muistella ääneen. Muistin virkistämiseksi olen toki luetellut mm. automerkkejä. Nimestämisen periaatteita soveltaen olen lähtenyt yleensä liikkeelle henkilön oman elinympäristön kulkupelien tiedustelemisesta ja sitten edennyt muiden merkkien ja mallien nimiin. Osalta informanteista olen myös tiedustellut yleisnimimäisiä autonnimityksiä (esimerkiksi kaara ja kärry). Maaseudun Tulevaisuuden kautta saadut vastaajat halusivat usein soittaa kertoakseen vain jonkin tietyn nimen tai siihen liittyvän tarinan, mutta monet intoutuivat myös muistelemaan menneitä aikoja ja tuttaviensa kulkineita, jolloin nimiäkin kertyi lisää. Haastatteluja ei ole tallennettu tai litteroitu tarkasti, eikä nimien poiminnassa ole käytetty tarkekirjoitusta. Suullisesti saadun nimistön (vähemmistö) olen kirjannut sellaisena, kuin sen olen kuullut haastattelutilanteessa. Joissakin tapauksissa olenkin varmistanut kirjoitusasun informantilta, mikäli se ei ole haastattelutilannetta häirinnyt. Haastatelluilta pyrin tiedustelemaan nimityksen ja sen tarkoitteen lisäksi myös nimityksen mahdollista sävyä, käyttöaikaa ja oletettua etymologiaa, jos tilanne sen salli.
Vetoomusteksti tuotti myös kirjallisia vastauksia. Puhelinnumeron, osoitteen ja sähköpostiosoitteen julkaiseminen lehdessä vetoomuksen yhteydessä osoittautui hyväksi tavaksi saada aineistoa, joskin ikäihmisten lähettämien tekstiviestien tulkinta oli joskus haasteellista. Kirjallisessa muodossa aineistoa luovutti noin 85 informanttia ja pisimmissä kirjeissä oli useita sivuja ja kymmeniä nimiä. Lisäksi lähetin saman vetoomustekstin useille automerkkien harrastajakerhoille, ja tämän johdosta olen saanut Audi- ja Mercedes Benz -harrastajien yhdistyksiltä vastaukseksi sähköpostina laajat nimikokoelmat.
Yksityishenkilöiltä ja yhteisöiltä saadun aineiston lisäksi olen käynyt läpi Kangasalla sijaitsevan Automuseo Mobilian kokoelmia. Mobilian arkistossa olen tehnyt poimintoja autoiluun liittyvistä huumorikirjoista sekä erityisesti Mobilisti-lehdistä. Koska Mobilistia on julkaistu vuodesta 1979, kaikkien numeroiden läpikäyminen olisi ollut tarpeettoman laaja tehtävä. Myös lehden toimituslinja on muuttunut vuosien varrella: 1980-luvun alkupuolen lehdet on tuotettu lähes talkoovoimin nykyistä pienemmälle lukijakunnalle. Niiden kielenkäyttö on luonteeltaan vähemmän formaalia ja sisältää esimerkiksi enemmän kielivirheitä. Tekstin epävirallisempi luonne on kuitenkin paremmin sallinut epävirallisen nimistön kirjallisen käytön, ja esiintymiä on enemmän kuin tuoreemmissa numeroissa. Tämän vuoksi olenkin kerännyt nimiä erityisesti Mobilisti-lehtien vanhahkoista numeroista. Poimitut Mobilistit ovat 2/1979, 5/1981, 3/1983, 4/1983, 5/1983, 4/1984, 1/1985, 3/1987, 4/1987, 4/1988, 2/1989, 6/1989, 2/1995, 3/1995, 5/1995, 1/1997, 2/1997 ja 3/1997. Lisäksi olen selannut läpi Tuulilasi-lehdet 3–8/1965 ja tutustunut pintapuolisesti vanhempaan auto- ja maatalousalan lehdistöön joutuen kuitenkin toteamaan, että esimerkiksi 1930-luvun lehdet (kuten Auto, Pellervo ja Autoteollisuus) ovat kieliasultaan enimmäkseen niin virallisia, ettei niissä epävirallisia kulkineennimiä juuri ole. Perusteellisempi ja laajempi lähiluku saattaisi tosin tuoda esiin vanhoja nimiesiintymiä ja auttaa epävirallisten kulkineennimien kehityksen seuraamista ja ikäämistä. Tämä ei valitettavasti ole ollut mahdollista. Lisäksi olen tehnyt muutaman hajapoiminnan lukemistani sanomalehdistä. Joitakin nimityksiä on poimittu myös Suomen liikennettä käsittelevistä historiateoksista.
Kolmas ja erittäin keskeinen aineistolähde on ollut Internet yhteisöineen ja foorumeineen. Sivustot, joiden keskustelufoorumeilta ja sanasto-osioista olen poiminut aineistoa, ovat Overdrive.fi, www.dynamiitti.com, www.ladakerho.fi, www.volgaclubfinland.com, www.volvolandia.com ja www.saabclub.fi. Foorumien valtavaa sisältöä ei ole käyty systemaattisesti läpi, vaan olen keskittynyt sellaisiin teemoihin, joista olen olettanut aineistoa löytyvän. Foorumeilla on mm. keskusteltu kulkineitten lempinimistä ja sukupuolista. Joitakin nimiä olen myös poiminut yksityishenkilöiden ylläpitämiltä sivustoilta, esimerkiksi Tuomas Karttusen (myöhemmin TuKa) ja Veijo Aallon (myöhemmin VeAa) kotisivuilta (poistettu verkosta). Lisäksi olen tehnyt hajapoimintoja liikkuessani IRC-Galleriassa (irc-galleria.net). Lisäaineistoa olen saanut myös esiintymällä julkisuudessa. Niin Radio Hämeen kun Helsingin Sanomien haastattelut on julkaistu verkossa ja kiinnostuneet ovat voineet kommentoida niitä. Ensin mainitun haastattelun kommentit olen myös integroinut aineistooni.
Vielä loppumetreillä maaliskuussa 2012 avattiin verkossa muutamaksi viikoksi sähköinen aineistonkeruulomake, josta levitettiin tietoa mm. nimistöntutkijoille ja Jyväskylän yliopiston suomen kielen opiskelijoille, jotka edelleen levittivät sanaa eteenpäin. Lomakkeen avulla pyrittiin keräämään lisää erityisesti yksittäisten kulkineitten yksilönnimiä, joita aineistossa oli suhteellisesti vähiten niiden arvioituun määrään nähden. Keruu tuotti muutamia satoja nimiesiintymiä. Sähköinen aineistonkeruulomake on tarkoitus avata uudelleen väitöskirjan valmistuttua.
Olen myös tutustunut Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen hallussa oleviin vaatimattomiin autonnimikokoelmiin. Suurin osa näistä kuului Anu Jantusen cl-keräelmään (JoY) vuodelta 2001. Kotuksen nimilippukokoelmasta poimin ainoastaan itselleni vieraat nimet, joita oli 57. Lisäksi olen hyödyntänyt muutamia nimilippuja nimien ikäämisessä. Olen myös poiminut läpi Paunosen slangisanakirjan (2000) sekä Kajánin palomiesslangitutkimuksen Ykköshyökkääjä lammaa (1998). Paunosen sanakirjasta olen poiminut sekä itselleni uudet nimet että täydentänyt tietokannan nimitietoja Paunosen ikäyksillä. Aineistoon on sisällytetty myös Oskari Lehtisen praktikumtyössään (2002) käsittelemät kuorma-autojen nimet.
Virolaisen aineiston keruussa on noudatettu samoja periaatteita kuin suomalaisenkin aineiston hankinnassa. Virolaisen aineiston keruu alkoi Maaleht-lehdessä olleella vetoomuksella. Tätä kautta saatiin kirjeitse satakunta nimeä, lähinnä autojen ja traktorien nimiä. Annekatrin Kaivapalu taas teki puolestani kyselyn Tallinnan yliopiston opiskelijoille, mikä tuotti puolensataa vastauslomaketta ja parisensataa virolaista nimeä. Kotuksen järjestämässä nimistöseminaarissa tapaamani Martin Rebbase ja Evar Saar ovat puolestaan toimittaneet minulle sähköpostitse muutamien kymmenien nimien nimikokoelmat. Lisäksi olen poiminut epäviralliset kulkineennimet Sergei Zjuganovin seminaarityöstä Mis on hollireid? Uuemat autonduse sõnavara (2008), joka autosanaston lisäksi sisältää jonkin verran alan tuoretta virolaista nimistöä. Olen myös poiminut parisenkymmentä nimitystä Mai Loogin koostamasta ja käyttäjien täydentämästä viron slangisanakirjan artikkelien auto ja mootorratas alta. Loppu aineisto on poimittu foorumeilta osoitteessa forum.automoto.ee. Automoto.ee on yleisfoorumi, jossa keskustelua käydään kaikkien automerkkien ympärillä.
Virolainen ja suomalainen aineisto vastaavat hankintatavoiltaan toisiaan pääpiirteittäin, joskin viron nimiä ei ole kerätty painetuista julkaisuista lainkaan.
Siirry seuraavaan alalukuunA:2.2 Aineiston rajaus ja laajuus