Hae kulkineennimiä:
Aineiston rajauksesta ei ole tarpeen lausua paljoa, sillä rajaus on valtaosin sama kuin tutkimuskohteen määritelmä (A:1). Nimiaineistoon on siis otettu kaikki materiaali, joka on ollut tutkimuskohteen määritelmän mukaista. Aineistoon on hyväksytty sekä propriset että appellatiiviset kulkineen tai kulkineryhmään viittaavat nimet, kunhan ne eivät ole olleet virallisia. Pitkien ilmausten kohdalla on ollut vaivalloista erottaa toisistaan kiteytynyt nimitys, tilapäinen ilmaus tai laajempi tekstinkatkelma, jolla voidaan kontekstissaan viitata johonkin kulkupeliin. Epävirallisena kulkineennimenä minulle on esimerkiksi tarjottu ilmausta Petojen sukua 'Fiat'. Fiat-merkkiseen autoon voidaan ehkä jossakin kontekstissa viitata sanoilla Petojen sukua vanhan autonikkunatarran (Fiat – petojen sukua) mukaan, mutta en ole tällaisia aineistoon hyväksynyt niillä perustein, joita aiemmin olen esittänyt. Onkin todettu, että koottaessa talteen epävirallista nimiaineistoa tulee kerätyksi asemaltaan ja käytöltään monenkirjavaa nimistöä, eikä kaikkia nimiä välttämättä käytetä usein (ks. Ainiala 2005: 22). Myös hetkelliset muodosteet ovat kuitenkin arvokkaita ja kertovat nimien rakentamistavoista (Ainiala 2004: 42). Jotkin tuonnempana lausekenimeksi nimitettävät nimet (Oo josta tulee ongelmia, Ohjautuu Puuhun Etuset Linkussa, Elämän vihreä maantieraketti) ovat hiukan erikoisia, eikä niitä varmasti käytetä samalla tavoin ja yhtä usein kuin tavallisempia nimityksiä, mutta informantit ovat tällaisia muistaneet käytettävän ja ovat ne niminä luovuttaneet. Aineistoon hyväksyttyjen rajatapausten määrä ei kuitenkaan ole merkittävä suhteessa aineiston kokonaislaajuuteen: kyse on korkeintaan muutamista prosenteista. Käytännössä raja vakiintuneesta nimestä tilapäiseen ilmaukseen on liukuva, eikä mitään luontevaa katkaisukohtaa tällä välillä ehkä olekaan, ellei lähdetä selvittelemään jonkin nimen tai sellaiseksi tarjotun ilmauksen levikkiä ja tunnettuutta hyvinkin laajamittaisten tutkimusten avulla. Nimen ja määritelmän rajanvetoa käsiteltiin jo edellä luvussa A:1.3.
Eräänlainen erityisryhmä ovat myös bakronyymit, joista kerrotaan lisää luvussa D:5.3. Ryhmässä on sekä lyhyitä nimimäisiä ilmauksia (PuttiVolvo 'Volvo PV') että pitkiä funktioltaan varsin epämääräisiä nimiä (Potkaise Etuovi Ulos, Gimma Ehdottaa Outoja Tyylejä 'Peugeot'). Käytetty muodostustapa – originaalinimen muokkaus sekundäärimuodosteeksi (kuvitteellinen) lyhenne purkamalla – on kuitenkin täysin sama. Bakronyymien sisällyttäminen aineistoon laajempana ryhmänä tuottaakin paremman kokonaiskuvan sekundäärinimien muodostuskeinoista, vaikka kaikkia bakronyymejä ei ainakaan kaikissa nimien funktioissa varmasti käytetäkään.
Aineisto koostuu siis suomen- ja vironkielisistä epävirallisista kulkineennimistä. Aineistoon on kuitenkin myös keräysten yhteydessä tarjottu muutamia englannin-, venäjän- ja ruotsinkieliseltä näyttäviä epävirallisia nimiä. Ongelmallinen kysymys kuuluukin, mihin raja suomen kieleen kuuluvan sitaattilainan ja vieraaseen kieleen kuuluvan koodinvaihdon tapaan käytetyn ilmauksen välillä piirretään tai onko sitä edes piirrettävissä. Kysymys lienee vakiintuneisuudesta, jota voisi mitata käyttäjäkyselyin ja käyttöfrekvenssejä tutkimalla, mihin ei kuitenkaan tässä yhteydessä ole ollut järkevää ryhtyä. Tutkimusaineiston nimiä laajalti esittelevässä lisensiaatintutkielmassani (2009) otin muutamia näistä mukaan aineistoon ikään kuin sitaattilainoina tehdäkseni tällaisen lainaus- tai koodinvaihtokulttuurin näkyväksi. Pyrin näin toimimalla täydentämään epävirallisista kulkineennimistä syntyvää kokonaiskuvaa.
Yritysnimistön tutkimuksessa on todettu, että vaikka voitaisiin teoretisoida, että nimi on sen kielen osa, jossa sitä käytetään, kielenpuhujat käytännössä määrittävät nimen kielisyyden siihen sisältyvien leksikaalisten elementtien kielen mukaan. Myös sekakieliset nimet ovat yritysnimistössä tavallisia. (Sjöblom 2006: 111–148.) Olen edelleen sisällyttänyt myös tässä väitöskirjassa aineistooni parisenkymmentä nimeä, jotka ovat sitaattilainamaisia, siis vieraasta kielestä valmiiksi epävirallisina lainattuja kulkineennimiä. Valintakriteereinä ovat olleet muun muassa arvio yleisyydestä, nimen kielen tuttuus ja nimeen sisältyvien leksikaalisten elementtien tuttuus suomen kielen puhujan näkökulmasta. Tällaisten rajatapausnimien (esim. Droop Snoot, Topolino, Freightball) määrä on kuitenkin niin pieni, että ne eivät tuota merkittävää harhaa kvantitatiivisissa analyyseissä.
Ilman muuta aineistoon sen sijaan kuuluvat selvästi suomessa muodostetut vieras-, seka- tai mukakieliset muodosteet. Esimerkiksi eräässä perheessä kaksi aiempaa autoa oli nimetty värin mukaan Mustiksi ja Helmiksi. Perheeseen hankittu uusi vihreä auto sai nimekseen italian kielen verde-sanan pohjalta Verdi, sillä nimen antanut informantti oli ennen nimenantoa ollut Italiassa. Myös lisämerkityksisiin sekundäärinimiin sisältyy vieraskielisiä assosiaatioita (esim. Kadett → Ka'death tai Primera → Primaveera).
Tavoitteenani on ollut kerätä mahdollisimman paljon erilaisia nimiesiintymiä. Laajuudestaan huolimatta suomenkielisen ja vironkielisen nimen kokoelmani on tuskin kattava, sillä kulkuneuvojen epävirallinen nimistö on runsasta ja varioivaa. Voisin arvella, että erilaisia kulkineennimiä olisi Suomessa kymmeniätuhansia yksilönnimistä appellatiiveihin. Osa näistä nimistä on yleissuomalaisia (Mersu, Volkkari), osa taas pienen piirin mikronyymejä, kuten erään kymenlaaksolaisen Lada-yksilön nimi Raisa. Kulkineennimien todellisuus on hyvin heterogeeninen monessa suhteessa, ja aineisto vastaa tätä. Tutkimusaineistokokonaisuuteen sisältyy varmasti myös luotettavuudeltaan kyseenalaistakin ainesta, mutta tämän osuus on kokonaisuudessa hyvin vähäinen. Lisäksi olen havainnut aineistoa lisää kerätessäni, että aineiston pohjalta kehittämäni luokittelut toimivat yhtä hyvin uudenkin aineiston kanssa. Näin ollen riittävä kyllästymispiste on saavutettu ja nimilajin ominaispiirteet pystytään tämän aineiston pohjalta riittävän hyvin kuvaamaan.
Tässä tutkimuksessa käsitellään pääasiassa suomalaista epävirallista kulkineennimistöä. Aiemmassa vaiheessa tarkastelussa on ollut mukana myös virolaista epävirallista kulkineennimistöä ja tätä aiemmassa vaiheessa hankittua tietoa kulkineennimistöstä on saatavissa myös täällä Kulkine.netissä. Käyttäjällä on mahdollisuus valita yläpalkista, haluaako hän nähdä virolaisia nimiä koskevia tietoja vai ei. Tämä valinta vaikuttaa kahteen eri asiaan sivustolla. Ensiksikin lähes kaikki sellainen teksti (kolmisenkymmentä sivua) katoaa, jossa käsitellään virolaisen aineiston ominaispiirteitä. Toisekseen virolaisten nimien poissulkeminen saa aikaan sen, että sivusto käyttää generoituvan tietosisällön esittämiseen tietokantaa, josta virolaiset nimet on poistettu. Näin vironkieliset nimet jäävät pois myös nimilaatikoista, tilastoista ja graafeista eli lakkaavat vaikuttamasta tilastollisiin päätelmiin. Valtaosin epävirallinen kulkineennimistö on molemmissa maissa samanlaista, joten vaikutus ei ole suurta. Joitakin erojakin kuitenkin löytyy. Molempien maiden epävirallista kulkineennimistöä vertaileva katsaus on luvussa G:2.
Tutkimusaineistossa on suomalaisia nimiesiintymiä 4714 (86,4%) ja virolaisia nimiesiintymiä 741 (13,6 %) kappaletta. Koska samaa nimeä on saatu useitakin kertoja, aineistossa on kuitenkin vähemmän nimiä. Tutkimusaineistossa on suomalaisia eri nimiä 3494 (84,7 %) ja virolaisia nimiä 632 (15,3 %) kappaletta. Vironkielistä materiaalia on siis kerätty suhteellisesti vähemmän. Viron sivuaineisto ja suomen pääaineisto ovat kuitenkin varsin hyvin vertailukelpoiset, kun muistetaan pari olennaista tekijää. Ensiksikin keruumenetelmät ovat olleet pääpiirteittäin varsin samantapaiset molemmissa maissa, eli keruussa on käytetty eri menetelmiä ja tavoiteltu erilaisia ihmisryhmiä. Toisekseen taas Viron asukasluku on noin neljännes Suomen asukasluvusta, ja rekisteröintitietoja katsomattakin voidaan ounastella, että virossa on kulkineitakin enintään neljäsosa siitä, mitä Suomessa. Näin ollen on hyvin luontevaa, että virolainen aineisto on suomalaista aineistoa pienempi. Molemmissa maissa on tietysti vielä paljon kerättävää jäljellä.
Seuraava taulukko on jo esitetty luvussa A:1.5 kulkineennimiaineiston sisäistä jakautumista esiteltäessä. Aineiston rakennetta kuvaavan luonteensa vuoksi esitetään se tässä kuitenkin uudelleen:
taso | nimien lukumäärä tasolla |
---|---|
laji | 391 |
alalaji | 369 |
merkki | 1138 |
malli | 1607 |
yksilö | 610 |
muu | 11 |
yhteensä | 4126 |
Aineisto siis näyttäisi painottuvan nimiin, joiden viittaustaso on merkki tai malli. Pitää kuitenkin muistaa, että viittaustasoille osuvien nimien määrä on sidoksissa samoilla tasoilla olevien käsitteiden määrään. Löydös on siis täysin odotuksenmukainen. Yläkäsitteitä on siis vähiten, ja vastaavasti alakäsitemäisiä mallinimiä eniten. Ylä- ja alakäsitenäkökulmasta päätellen voisi edelleen olettaa, että yksilönnimiä olisi vielä enemmän. Näin toisaalta voi ollakin, toisaalta ei. Ensiksikin on lähes varmaa, että yksilönnimiä on määrällisesti valtaosa suomalaisista kulkineennimistä. Niiden kattava keruu vaatisi kuitenkin laajamittaisen panostuksen. Aineisto lieneekin siis yksilönnimien osalta jossain määrin puutteellinen, joskin kaikki perustyypit tulevat kyllä varmasti aineistosta ilmi. Toinen syy yksilönnimien puutteeseen on se, että harvinaisenmerkkisen tai -mallisen kulkineen omistaja voi huoletta käyttää yksilönnimenä kohtalaisen laajassakin piirissä nimeä, jonka viittaustaso periaatteessa on toinen, mutta tämä viittaustason venymä ei käytännössä tule huomatuksi. On myös mahdollista, että kulkineyksilöihin viitataan ilmauksilla tyyppiä Auto, Meidän auto, Isin auto jne., jotka tietysti kontekstissaan ovat yksiviitteisiä ja identifioivat kohteensa. Loogisesti myös alalajinimiä pitäisi olla enemmän kuin lajinimiä, koska alalajitasolla on tietenkin enemmän käsitteitä. Näinkin varmaankin todellisuudessa on. Aineistossa hiukan yliedustuvat lajinimet, sillä Paunosen slangisanakirjasta on poimittu suuri joukko erilaisia polkupyörää ja autoa yleensä tarkoittavia fi-alkuisia slangiasuja. Vaikka laji-tasolla on siis vähemmän käsitteitä, tarkoitelajeista tulee kuitenkin tarvetta puhua useammin ja näin niiden nimiä myös varioidaan useammin.
Seuraavassa esitetään nimien jakautuminen sen mukaan, millainen kulkine niiden tarkoitteena on:
tarkoitelaji | tarkoitelajiin liittyvien nimien lukumäärä |
---|---|
henkilöauto | 2838 |
traktori | 291 |
kuorma-auto | 186 |
moottoripyörä | 153 |
polkupyörä | 120 |
linja-auto | 104 |
pakettiauto | 77 |
maastoauto | 74 |
mopo | 69 |
kulkine yleensä | 44 |
poliisiauto | 32 |
ambulanssi | 22 |
paloauto | 22 |
kaivinkone | 17 |
leikkuupuimuri | 16 |
farmariauto | 16 |
matkailuauto | 11 |
johdinauto | 8 |
apumoottorillinen polkupyörä | 7 |
taksi | 6 |
yhteensä | 4113 |
Tässä taulukossa ei näytetä tarkoitelajeja, joihin viittaa alle 5 nimeä. Tämän vuoksi myös summa on eri kuin edellisessä taulukossa.
Enemmistö aineistosta on siis autonnimiä, mutta myös traktorinnimiä, linja-autonnimiä ja moottoripyörännimiä on kohtalaisesti. Tarkoiteryhmä henkilöauto myös yliedustuu tilastossa, sillä sitä on käytetty myös geneerisenä luokkana tilanteissa, joissa tarkoitetta ei yksiselitteisesti voida määrittää. Joistakin merkkinimistä on nimittäin mahdotonta pois sulkevasti sanoa, mikä nimen tarkoite tässä luokituksessa itse asiassa olisi, jos saman brändin alla on valmistettu vaikkapa sekä kuorma-autoja että henkilöautoja (Ford), moottoripyöriä ja henkilöautoja (BMW) ja linja-autoja ja henkilöautoja (Volvo). Pienimmät ryhmät, esimerkiksi farmariauto, taas eivät myöskään ole erityisen informatiivisia ja toisinaan voi olla hyvinkin makuasia, onko kyse farmari- tai maastoautosta tai henkilöautosta. Tämän tarkoitteenmukaista jaottelua esittelevän tilaston keskeisimmäksi anniksi jää siis toisaalta tieto autonnimien valta-asemasta kulkineennimistössä sekä tieto muista keskeisistä tarkoiteryhmistä.
Jo edellä todettiin, että aineisto on niin sanotusti monilähtöinen. Nimiä on siis saatu haastatellen, kyselyin ja eri lähteistä poimien. Seuraavan tietokannasta generoituvan luettelon tehtävä on antaa lukijalle kuva siitä, missä määrin aineiston nimiesiintymät jakaantuvat näitten erilaisten lähteitten kesken.
Lisäksi olen koostanut seuraavan taulukon, jossa ovat eniten nimiä antaneet lähteet tai henkilöt (30 kärjessä):
Informantin koodi | Saatujen nimi(esiintymi)en määrä |
---|---|
Informantti Overdrive.fi | antoi 742 |
Informantti PSK | antoi 470 |
Informantti Ladaboard | antoi 271 |
Informantti Automoto.ee | antoi 243 |
Informantti T16 | antoi 225 |
Informantti Tuomas Karttusen kotisivu | antoi 224 |
Informantti Tallinnan yliopiston opiskelijat | antoi 185 |
Informantti H1 | antoi 112 |
Informantti H51 | antoi 93 |
Informantti Suomen VolvoFoorumi | antoi 82 |
Informantti H67 | antoi 73 |
Informantti Zjuganovin seminaarityö | antoi 72 |
Informantti H35 | antoi 68 |
Informantti T4 | antoi 67 |
Informantti ES | antoi 65 |
Informantti H71 | antoi 57 |
Informantti OL | antoi 56 |
Informantti H59 | antoi 53 |
Informantti T13 | antoi 52 |
Informantti H66 | antoi 51 |
Informantti H26 | antoi 51 |
Informantti VeAa | antoi 49 |
Informantti Jantusen cl-keruu | antoi 48 |
Informantti H34 | antoi 45 |
Informantti H60 | antoi 45 |
Informantti H72 | antoi 44 |
Informantti H19 | antoi 40 |
Informantti H20 | antoi 39 |
Informantti RH | antoi 38 |
Informantti T17 | antoi 35 |
Listan kärjessä suurimpana yksittäisenä lähteenä on Overdrive.fi, amerikkalaisiin automerkkeihin keskittyvä foorumi. Laaja-alaisella foorumilla on tietysti tarvetta keskustella useista eri merkeistä ja malleista, ja sivustolla on keskusteltu jopa autojen lempinimistä yleensä. Listalla ovat myös Ladaboard ja Suomen VolvoFoorumi sekä virolainen autoharrastajien yleisfoorumi Automoto.ee. Lempinimilistoja ja sitä kautta nimiä sisältävät myös Tuomas Karttusen (TuKa) ja Veijo Aallon (VeAa) kotisivut. Lyhenne PSK viittaa Paunosen slangisanakirjaan. T16 taas on erään automerkin harrastajakerholta sähköpostitse saatu nimiluettelo. Ensimmäinen yksittäinen henkilö on kuitenkin jo informanttikoodilla H1, mikä tarkoittaa sitä, että jotkin yksittäisetkin ihmiset osaavat toistasataa kulkineennimeä ja todennäköisesti saattavat tunnistaa vieläkin enemmän. Kaiken kaikkiaan H-alkuisten (haastattelu) informanttikoodien eli haastateltujen yksittäisten henkilöitten panos on ollut nimien keräämisessä merkittävä.
Oletan nyt kuvanneeni sen, että aineisto on sekä monilähtöinen että uskoakseni riittävä varsin laajamittaisten päätelmien tekemiseen kulkineennimistöstä. Seuraavaksi siirrymme siihen, miten aineistoa on tulkittu ja käsitelty.
Siirry seuraavaan alalukuunA:2.3 Etymologioinnin ja nimianalyysin periaatteet